Saturday, April 26, 2014

Kuvakimara Mellusta

Me lähdimme pääsiäiseksi reissuun, minnekäs muualle kuin taas Melbourneen. Tällä kertaa ohjelmassa oli ainoastaan tehdä juuri sitä mitä vain huvittaa, joten loma koostuikin pitkälti aikatauluttamattomista herkutteluista, näyttelyistä ja satunnaisesta kavereiden kanssa treffailusta. Lomaa vietettiin mini-me:n ehdoilla, joten lapselliset saavat tässä muutaman hyvän vinkin.

Majailimme meidän vanhoilla hoodeillamme St Kildassa ja kauhukseni tuli todettua, että lapsen kanssa St Kilda ei olekaan kovin mukava paikka, mutta Melbourne CBD on. Omat muistot asuinalueelta ovat loistavat: huippuja illanviettoja lukuisissa baareissa, pitkiä lenkkejä meren rannalla ja kivoja pieniä kahviloita. Lapsille St Kildassa parasta taitaa olla ainoastaan Luna Park, pieni Botanical Gardens ja hiukan piilossa sijaitseva St Kilda Adventure Playground. Illallisaikaan oli todella haasteellista löytää ruokapaikkaa, joka ei olisi täynnä parikymppistä meluisaa ja tasaiseen tahtiin juopuvaa juhlaväkeä. Tiedän, olen selkeästi nyt keski-ikäinen täti! Oli kuitenkin hauskaa kertoa mini-me:lle ajasta ennen hänen syntymäänsä :)


sannabanana
St Kildan sykettä :)

sannabanana
Kuuluisa Luna Parkin suu.

sannabanana
Ackland Streetin kakkutarjontaa.

sannabanana
Auringonlaskua St Kilda Beachilla.

Herkulliset pääsiäismunat hankittiin keskustasta Collins Streetin Haigh'sista ja QV:n Max Brenneristä, ja piilotettiin hotellihuoneeseen. Perinteen mukaisesti pääsiäinen on ollut hyvin suklainen ja sokerihumalainen. Australiassa pääsiäismunia ei muuten kanna pääsiäispupu, vaan paikallisempi bilby. Oikeat bilby-raukat ovat uhanalaisia ja Haigh's lahjoittaa osan pääsiäisbilbytuotostaan bilbyjen suojeluun.

sannabanana
Bilbyt rivissä Haigh'sissa.

sannabanana
Max Brennerillä oli ruuhkaa jonoksi asti.

Minä tilaan aina saman: paksun italialaisen kaakaon tummalla suklaalla. Tarjoillaan hug mugissa, jonka ympärillä voi kätevästi lämmitellä sormia.

Suklaan vastapainoksi ajattelimme myös sivistää itseämme. Ehdimme juuri ja juuri nauttia Melbourne International Comedy Festivalin tarjonnasta (päättyi 20 huhtikuuta). Innostuimme huipusta Dreamworksin näyttelystä ACMIssa. Sieltä löytyi kaikenlaista upeaa ja sai itsekin kokeilla animaation tekemistä. Näyttelyn ehtii nähdä lokakuun alkuun saakka. Hilpaisimme myös 4D cinemaan, joka minusta oli kamala ja mini-me:stä mahtava. En suosittele yli 10-vuotiaille vähänkään kriittisille ihmisille, tai kenellekään, jolla on selkä- tai niskavaivoja :) Vietimme neljä tuntia vanhan duunipaikkani, Melbourne Museumin asteekkinäyttelyssä (elokuun alkuun saakka) ja olin superonnellinen siitä, että mini-mekin jaksaa olla kiinnostunut historiasta ja kulttuureista.


Hieno minileffa kertoo kuinka storyboardeja käytetään yhä animaatiossa.

Hiiijjaaaah! Savimalleja.

Kirahvi kurkistelee sisään ACMIn aulaan.

Asteekkien karumpaa koristelua.

Välillä otettiin säännöllisiä herkuttelutaukoja. Melbournen runsaasta ja edullisesta tarjonnasta oli toki saatava kaikki irti. Ihmettelimme myös Australian ensimmäisen H&M:n suosiota. Liike oli ollut auki jo kaksi viikkoa ja silti joka päivä edessä oli jatkuva 100 metrin jono. Ihailtavaa innokkuutta (vai lammasmaisuutta?) - ja Ruotsissa kassa kilisee :)


Ihmisryhmä joka kääriytyy kauniin GPO-rakennuksen ympärille on H&M:n jonoa!

T2:ssa oli kylmähaudutusta, mutta minä valitsin kuuman juoman.

Juustokakkuja South Melbourne Marketsissa.

Chaita kadunkulmassa.

Melbourne Museumin (kalliissa) kahvilassa sentään sai hyvää irtolehtiteetä.

Ja tietty oli matkustettava sushi-junassa, useaan otteeseen loman aikana.

Yhdeksän lautasta, kiitettävä suoritus.

Yksi loman kohokohdista oli ehdottomasti Sea Life, eli Melbourne Aquarium. Suosittelen lämpimästi lippujen hankkimista etukäteen netistä varsinkin viikonloppuna ja public holidaynä. Printattujen lippujen kanssa kaartaa suoraan kiemurtelevan jonon ohi ja pääsee ihmettelemään mereneläviä ilman turhaa seisoskelua. Olin hiukan skeptinen paikan suhteen, mutta yllätyin positiivisesti. Vierailu oli viihdyttävä ja opettavainen sekä aikuisille että lapsille. Fokus on luonnollisesti hiukan painottunut Victoriassa asustaviin kala- ym lajeihin, mutta se ei meitä haitannut. Shipwreck galleryn hai-luento oli aivan loistava ja ajankohtainen varsinkin meille länsiausseille. Täällähän on nytkin käynnissä kädenvääntöä aiheuttanut osavaltion rahoittama haintappoprojekti.


Aurinkokin pilkahteli. South Bankia.

Meren ihmetyksiä.

Kauniita erikoisuuksia.


Melbournessa voi tietenkin shoppailla vaikka ja mitä, mutta me pysyimme tutuissa kohteissa. Teetä en onneksi ostanut, sillä teekaappi pursuilee liitoksistaan. Matkalaukkuun saatiin kuitenkin kätevästi lisäpainoa kirjaostoksilla ;) Onneksi pystyin jotakuinkin pidättäytymään ja puolet kirjoista pääsi asumaan mini-me:n hyllyyn.


Kirjasaalista...

Summa summarum: loma oli ihana, mutta niin oli paluu kotiinkin, riippukeinuun ja aaltojen pauhuun.

Friday, April 25, 2014

Aikamatkailua Joenjoen virrassa

Meilläpäin sataa vettä, on satanut jo eilisestä iltapäivästä lähtien. Aivan ihanaa! Harmaa taivas ja sateen ropistelu ja lorina on niin harvinaista, että se tuntuu luksukselta.

Jokin aika sitten osui kohdalle kirja, jonka parissa viihdyin mainiosti, ja joka laittoi hieman ajattelemaankin. (Kuvassa kirja makaa piknikviltillä puun varjossa. Tuo aika tuntuu niin kaukaiselta nyt sateen keskellä).

Vasta luettuani huomasin kuinka takakannessa todetaan romaanista karun kuuloisesti: "Se näyttää, miten saamelainen kulttuuri ja kansa vähitellen tapetaan, kun ensin otetaan pois uskonto, sitten kieli ja elinkeinot. Koskettavien yksilötarinoiden kautta se kasvaa kokonaisen kansan kohtalon kuvaukseksi." Minä taisin lukea rivien välistä myös positiivisemman viestin: kuinka paljon olennaista kuitenkin säilyy, vaikka ympärillä kaikki muuttuu.

Päivi Alasalmen Joenjoen laulussa liikutaan kronologisesti kolmessa ajassa 1500-luvulla, 1800-luvulla ja nykyajassa Inarin ja Pajalan seuduilla. Saamelaisuutta tulkitaan ja koetaan vuoroin sisältä ja ulkoa useamman kertojan kokemusten kautta. Viidessäsadassa vuodessa paljon on ehtinyt tapahtua ja maailma on monella tapaa eri.


Alasalmi, P. Joenjoen laulu. Gummerus, Helsinki, 2013.



Kulttuurien kolahtelu alkaa, kun nuori Soruia löytää rannasta puolikuolleen pirkkalaisen, joka raahataan enemmän tai vähemmän vastakahoisesti kylän kotaan toipumaan. Haavoittunutta hoivatessa lempi leimahtaa ja ihmetellään eroja ja yhtäläisyyksiä puolin ja toisin. Rakkauden huumassa yhtä paljon paljastuu kuin piilotetaankin. Syvimmät motiivit ja ratkaisut heijastavat lopulta kovin erilaisia näkökantoja.


"Minä lauloin, kunnes näin miehen saapuvan takaisin tähän maailmaan. Hän oli ehtinyt nähdä Jabme aimon, kuolleiden valtakunnan, ja hänen silmissään asui säikähdys. Hänen silmänsä olivat muuttuneet sinisiksi, ne olivat haaleat kuin keväinen pakkastaivas, enkä ollut nähnyt kellään sellaisia silmiä." 


Pikakelataan 1800-luvulle. Laestadius kipuilee uskonasioiden ja uuden talonpaikan kanssa. Mukana dilemmoissa pyörivät Jumala, vaimo, seurakunta, saamelaiset, alkoholin kirot ja kaukana asuvat viranomaiset sekä jopa itse kuningas Oslossa. Ahkera tunteella saarnaaja kulkee omaa tietään ja katsoo mennessään maailmaa hiukan putkinäköisesti.


"- Ja iso pirtti, jonne mahtuu paljon kirkkokansaa kuulemaan Herran sanaa.
-Herran sanaa hyvinkin. Herra Laestadiuksen, hän sanoi ja nauraa kihersi. En tiennyt, esittikö hän tyhmää vai ilkeilikö tieten tahtoen. Kersti piti naamansa peruslukemilla, enkä osannut siitäkään päätellä, kumpaa lajia Sammolin sutkaus oli." *


Hypätään nykypäivään ja Sami Uddasin rikkinäiseen elämään Tampereella. Rosoja aletaan siloitella pakenemalla Lappiin, jossa henki kulkee kevyemmin ja sydänkin virkoaa. Kirjan aiemmat tapahtumat taustoittavat sitä, missä ollaan nyt ja kuinka vähemmistökulttuuri sinnittelee näkymättömyyden, ennakkoluulojen, unohduksen ja muistojen verkossa - mutta kuitenkin elossa!


"Hyvä tuuleni oli saman tien pois pyyhkäisty. Raivo hyökyi mustasta mielestäni, eikä se päässyt pakoon etelään eikä pohjoiseen, ei sisään eikä ulos. Tarrasin kiinni Jussan ranteeseen ja väänsin häneltä puhelimen pois. Sitten paiskasin sen seinään. Noukin lattialta SIM-kortin ja nielaisin sen."


Alasalmen tarina kulkee niin, että tartuin kirjaan aina mielenkiinnolla joka tauon jälkeen. Varsinkin ensimmäisen osan (kuvitellut) ihmiskohtalot ja tarinan kulku kiinnostivat minua niin valtavasti, että kirjan pariin palaaminen iltaisin ohitti monet muut riennot. Alasalmi on ripotellut sivuille sen verran runsaasti tietoa saamelaisesta elämäntavasta, että lukiessa rivilukija oppii väkisinkin jotain uutta. Historiallista tutkimusta on siis taustalla, ja Laestadiuksen (oikean historiallisen henkilön) ollessa kyseessä faktatietoa oli minun makuuni jopa hiukan liikaa, tai ainakin sen esiintuominen Laestadiuksen minämuotoisten mietteiden kautta tuntui välillä hiukan keinotekoiselta survomiselta. Moniin henkilöihin ja varsinkin kulttuuria käsitteleviin 'kohtauksiin' olisin myös toivonut hiukan lisää ulottuvuuksia hyvis-pahis -akselille. Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli kuitenkin monella tapaa antoisa, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä. Kirjan viimeisen osan luettuani alkoi janottaa kuulla lisää Suomen saamelaisten elämästä ja nimenomaan heidän omasta näkökulmastaan. Kirjasuosituksia otetaan vastaan.  


* Häiritsikö muita kirjan lukeneita tuo 'naama peruslukemilla'? Minusta tuntui, ettei se oikein sopinut 1800-luvulle :)

Wednesday, April 9, 2014

Vink

Moni ei ole varmaankaan huomannut (eikä mikään ihmekään) oikealla olevaa kuvalinkkiä blogiin, jonka aloitin hiukan aikaa sitten, pääasiassa itseäni varten. Olen sinne koonnut silloin tällöin sellaisia hyviä, pieniä ajatuksia ja lausahduksia, joihin olen törmännyt eri yhteyksissä ja jotka ovat jollakin tapaa kolahtaneet. Jos kiinnostaa, niin kurkatkaa.


sannabanana
Terveellisiä ohjeita <3

Tuesday, April 8, 2014

Aikaisen tipun pääsiäisjuhlat

Koska lähdemme pääsiäisen aikaan reissuun, oli mini-me:n jo vuoden kestänyt toive pääsiäismunien metsästyksestä kavereiden kanssa toteutettava hyvissä ajoin. Viikonloppuna laitettiin siis pöytä koreaksi ja munat piiloon :) Kutsuissa luki early bird easter egg hunt ja neljän neitokaisen voimin leikittiin 'musical easter eggs', pelattiin muistipeliä, oltiin hippaa ja herkuteltiin high tealla. Ruokalistalta löytyi triple-chocolate caramel slice, vadelma-valkosuklaa muffarit ja improvisoitu veggie loaf. Ruokajuomana oli English Tea Shopin Cool Breeze -jääteetä. 


sannabanana
Kattauspuuhissa.

sannabanana
Jääteehen tietenkin sydänjääpaloja <3

sannabanana
Hippaa turvapaikkatyynyillä.

sannabanana
Munasaalista.

sannabanana
Olisi maistunut mullekin, jos jotain olisi jäänyt....

sannabanana
Veggie loafista tuli aivan taivaallisen hyvää.


Ilma on meillä jo viilennyt ja mittari jää yhä useammin kolmenkympin alle päiväsaikaan. Ostin Cool Breezen aivan kesän lopulla ja nyt taitaakin olla viimeisiä mahdollisuuksia jääteen nauttimiseen. Onneksi hippailu ja munien etsiminen oli sen verran hikistä puuhaa, että viileä juoma oli paikallaan. Luomuhaudukkeesta löytyy piparminttua, hibiskusta, ruusunmarjaa ja mansikkaa. Ainekset on pakattu kymmeneen suureen teepussiin, joista jokaisesta riittää ytyä litran jääteehen (ja reilusti ylikin). Mauista piparminttu on selvästi voimakkain, ehkä hiukan liiankin. Kakkosena kielelle jää ruusunmarja, joka sekin on aika selkeä. Jäin kaipaamaan hiukan toisenlaista sekoitussuhdetta, jolloin esimerkiksi mansikan maku olisi päässyt paremmin esille. Ohjeessa kerrotaan, että sokeriakin voisi halutessaan lisätä, mutta näissä teejuhlissa sokeria oli muutenkin sen verran reippaasti tarjolla, että sokerihumala saavutettiin ilman juoman terästämistäkin. 

Loppuun vielä veggie loafin resepti, joka on aika summittainen, joten kannattaa mallailla maalaisjärjen mukaan tätä tehdessä. Tähän on hyvä piilottaa kaikenlaisia vihanneksi ja mikä parasta, resepti on täysin rasvaton (lukuunottamatta juustojen rasvoja). Maku oli sen verran loistava, että 'resepti' on pakko silti laittaa jakoon:

FETA-VEGETABLE LOAF (pieni leipävuoallinen)

(Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.)

10 cm pala raastettua kesäkurpitsaa (keskikokoinen)
1 porkkana
kourallinen silputtua tuoretta pinaattia
n. 50g fetaa palasina
1dl parmesaaniraastetta
unikonsiemeniä
suolaa ja pippuria
paprikaa ja oreganoa

(Sekoita ylläolevat keskenään kulhossa. Loafiin voi käyttää muitakin kasviksia eikä tarvitse välttämättä olla raastetta, kunhan palaset ovat pieniä. Muillakin yrteillä voi myös maustaa ja unikonsiementen sijaan voi laittaa vaikka auringonkukansiemeniä tms.)

1 suuri kananmuna
1dl maitoa
1 teelusikka dijon-sinappia

(Sekoita nuo kolme keskenään ja kaada kasvisseoksen päälle. Sekoita.)

1,5 dl jauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta

(Lisää jauhoseos mukaan, sekoittele niin että seos on 'tasalaatuista'. Kaada leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja anna muhia uunissa 20-25 minuuttia. Kun otin omani valmiina uunista, tuoksu oli niin ihana, että lapset, jotka normaalisti eivät kesäkurpitsaan koskisi, roikkuivat lahkeissa kiinni kunnes saivat maistaa. NAM!)

 

Wednesday, April 2, 2014

ääni käytössä

Kävin tänään äänestämässä Länsi-Australian senaattoreita liittovaltion parlamenttiin. Viimeksi samaa äänestettiin syyskuussa, mutta koska suuri määrä äänestyslippuja katosi (!), julistettiin tulos mitätöidyksi ja länsiaussit joutuvat vaivautumaan uurnille uudestaan.

Valitin aikaisemmin, kuinka tylsä ja puuromainen Australian poliittinen kenttä on, johtuen kahden suuren (Labor ja Liberal coalition) ylivallasta. En kuitenkaan kertonut, kuinka villiä meno voikaan olla muutaman 'normaalipuolueen' lisäksi.


Cliven vaaliterveiset muistaakseni viime vuodelta. Miljardöörillä on varaa lähettää DVD, kun muut lähettävät paperia.


Ensin äänestyspaikoista. Puolueiden kojuja on yleensä kyhätty äänestyspaikkojen sisäänkäynnin eteen. Jos ei ole kojua, on ainakin joku jamppa jakamassa lappusia, joissa neuvotaan 'how to vote', toisin sanoen, kuinka äänestää heidän ehdokastaan. Näitä 'äänestysapuja' on saapunut jo muutaman viikon ajan postilaatikoihinkin ja aina ne ärsyttävät. Kovin mennään hyväksyttävien keinojen rajoilla mielestäni, sillä monien kohdalla kirjeet vaikuttavat yleisiltä tai virallisilta, ja vasta pienemmän präntin luettuaan tajuaa, että hemmetti, röyhkeää mainontaa ja kampanjointiahan tämä. 

Näissä äänestyslipukkeissa voi äänestää joko 'viivan yllä', eli laitat yhden rastin ruutuun sille puolueelle jota haluat äänestää, tai viivan alla, jolloin laitat joka ikisen puolueen joka ikisen kandidaatin numerojärjestykseen. Kun äänestät viivan alla, tiedät varmasti kenelle äänesi päätyy. Jos äänestät vain puoluetta, saattaa kandidaatti antaa äänensä loppupeleissä kenelle häntä huvittaa. Aikaavieväksi asian tekee se, että esimerkiksi näissä vaaleissa numerojärjestykseen piti laittaa 77 ehdokasta. Murisemaan taas saa se, että ruohonjuuritasolla vilisee sekalainen sakki (mielestäni) järjettömiltäkin kuulostavia puolueita. Oli ahdistavaa valita kumman nostaisin korkeammalle: Australian Motoring Enthusiast Party vai Australian Sports Party? Entäpä Smokers Rights party vai Australian Sex Party? Listalta löytyy myös muun muassa Outdoor Recreation Party (Stop the Greens) ja Shooters and Fishers Party. Mediassa aaltoja on nostattanut kaivosmiljardööri Clive Palmerin puolueen (Palmer United Party) megalomaaniset kommentit. Oikeasti en haluaisi antaa minkäänlaista ääntä tuollaisille yhden asian puolueille, mutta kantaa oli nyt otettava ja numero raapustettava jokaisen omituisiakin asioita ajavan tyypin nimen viereen. 

Lisää näiden vaalien ehdokkaista ja puolueista löytyy täältä. Itse äänestämistä voi harjoitella lyhyemmällä kaavalla huvikseen täällä. 


Tuesday, April 1, 2014

I've found heaven

Tämänhetkinen taivas löytyy syysauringossa verannalla kiikkuvasta riippukeinusta. Paras hankinta koskaan. Hyvä kirja, uudenpörröiset uggsit, keinun syli ja muutama kiireetön tunti. Huomaan, että nyt viikolla palaan silloin tällöin mielessäni riippukeinuun ja auringon suloiseen lämpöön. Tämä on uusi 'happy place', jossa toivottavasti tulee vietettyä aikaa muutoinkin kuin mielikuvituksessa.


Väärinkäsitysten välttämiseksi on sanottava, että on minulla housutkin jalassa, shortsit!

Tai sitten taivas saattoi löytyä myös viikonlopun BBQ-pippaloista. Ruokaa ja juomaa oli niin paljon, että lauantain syömingit jatkuivat vielä sunnuntainakin, jolloin grillattiin loput. Hummereita, tuoretta leipää, kuplivaa, hauskaa seuraa ja tuttavaperheen tyttären julkisivun ikkunaan piirretty tiedotus: "We might be weird, but we're happy!"



Lapset laittoivat nakkien päälle "madoilla maustettua isoisän verta".

Kollegan isä on hummerikalastaja. Heillä on parhaat BBQ:t :)

Grillailimme myös muutamia kokeiluja, jotka olivat herkullisia: ohuehkoja punajuuriviipaleita, jotka marinoimme öljyssä ja italialaisessa mausteseoksessa sekä hunajamelonia, joka silveltiin hunajalla, kanelilla ja suolalla.

Viikonloppuna ehdimme myös kävelylle rantamaisemissa. Harmitti, ettemme ottaneet uikkareita mukaan, sillä vesi kutsui leikkimään ja kohta on jo niin kylmä, ettei vilukissa enää kastaudu. Kissasta toiseen: laskunmaksuapulaiseni oli sunnuntai-iltana varsin suloinen. Hän pitää tassuillaan kiinni hiirestä aina kun sitä liikauttaa. Toinen on kuitenkin niin ihana, etten raaski heittää häntä pois pöydältä!


Aaah, kuinka rakastan meren kaikkia sinisävyjä!

Hiiri pidetään kurissa ja nuhteessa!


Tällaisia viikonloppuja kun voisikin laittaa tilaukseen!