Thursday, September 25, 2014

Harhakuvia, omakuvia

Andrei Makinen Dreams of My Russian Summers (Le testament francais, käännös Geoffrey Strachan) vei minut toisiin aikoihin, toisiin paikkoihin. Nuoren pojan kasvutarina saa alkunsa ranskalaissyntyisen isoäidin matkalaukusta, johon on sullottu lehtileikkeleitä menneiltä ajoilta. Isoäidin luona Venäjän syrjäisillä aroilla vietettyjen kesien aikana lueskellaan aarrearkun sisaltöä ja katsellaan kuvia Pariisin loistosta omakohtaisten muistelujen kera. Samalla tutustutaan kronologisesti Euroopan ja Venäjän historiaan. Isoäidin elämä hahmottuu kesä kesän jälkeen kuin hitaasti valmistuva palapeli.


Makine, A. Dreams of My Russian Summers. Arcade, New York, 1997 (1995).


Poika on ranskalaiskytkoksen vuoksi aina tuntenut olonsa hiukan erilaiseksi. Ja silmiinpistävän erilainen on myös eteerinen isoäiti Charlottekin, vaikka tämä muiden venäläismaatuskojen ja kyläläisten kanssa tuleekin hyvin toimeen. Ranskan historiasta ja Ranskan ja Venäjän suhteista tulee pojalle miltei pakkomielle. Erään kesän jälkeen hän jatkaa lukemista, meneekin tarinassa edelle, tietää, mitä tulee tapahtumaan, kuinka kaikki päättyy, kuinka ajat ja ihmiset muuttuvat. Tieto ja kasvu lisäävät tuskaa. Jossakin vaiheessa roihahtaa kapina: isoäiti salailee, ei kerro kuinka asiat oikeasti ovat, tuskin edes ymmärtää mistä on oikeasti kyse. Ja miksi pitäisi edes puhua typerää ranskaa!

Kirjassa tutkitaan identiteettiä ja nationalismia nuoren pojan, ja nuoren miehen kokemusten ja pohdintojen kautta. Tutkimusmatkoja tehdään historiankirjojen, sanomalehtien ja isoäidin elämäntarinan siivin. Pala palalta pojan (ja Charlotten) tausta alkaa rakentua raadollisen näkyväksi, ja kuinka kivuliasta onkaan huomata miten yksittäiset ihmiset ovat joskus voimattomia muuttuvien poliittisten voimien taistellessa vallankahvasta. Kuinka vahvoja ihmiset silti ovat. Jatkavat elämää, kaikesta huolimatta.


"On the evening of our sacrilegious game we no longer saw an old-fashioned good fairy before us, a storyteller with her Bluebeard or her Sleeping Beauty, but a woman hurt and vulnerable despite her strenght of spirit. For her it was that agonizing moment when suddenly the adult betrays herself, allows her weakness to appear, feels like a naked emperor under the penetrating gaze of the child."


Nuoruuden kiihkolla joko iloitaan erilaisuuden rikkaudesta tai sitä vihataan syvästi. Halutaan kuulua valtaisaan, kiihkeään venäläiseen joukkoon, vaikka joskus ollaan kiitollisia salaisesta pakotiestä, jonka erilaisuus tarjoaa: muiden maisemien ja ajatusten luomasta maailmasta, jonne voi uppoutua, vaikka kukaan muu ympärillä ei tietäisi siitä mitään. Avaimena toiseen maailmaan toimivat isoäidin opettama kieli ja tarinat, oma tausta. Mutta mikä on totta ja mikä vain kuvitelmaa? Kuinka itse rakentuu; geeneistä, ajatuksista, ympäristöstä, ajasta? Ah, kuinka nautin tästä kirjasta!


"Formerly I had lived in books. I moved from one character to another, following the logic of an amorous intrigue or of a war. But one March evening, so warm that my aunt had opened our kitchen window, I learned that in this life there was no logic, no coherence. And perhaps only death was predictable."


Voikohan tällä kirjalla osallistua Vive la France -haasteeseen?

#Lukuhaaste

Tuesday, September 9, 2014

Myyttejä ja muovia Taiwanista

Pakko kirjoittaa hetinytsamalla luettuani, sillä tämän jättäminen roikkumaan tuntuisi suorastaan rikokselta. Muista viimeaikojen luetuista kirjoista on tulossa kimppapostaus ja vaikka sielläkin on pari upeaa helmeä joukossa, tekee tästä erityisesti mieli rupatella erikseen. Kyseessä on Wu Miang-Yin The Man with the Compound Eyes (Fuyanren. Käännös: Darryl Sterk).

Wu Miang-Yi: The Man with the Compound Eyes. Pantheon, New York, 2013 (2011).

En tiedä mikä sai minut tarttumaan tähän itselleni tuntemttoman kirjailijan teokseen. Mielenkiintoinen nimi? Kansikuva? Joka tapauksessa tässä oli alusta saakka sitä jotain ja ahnehdin kirjaa ihastellen ja pohdiskellen. Tapahtumat sijoittuvat moderniin Taiwaniin (vaikka välillä ollaankin hiukan dystooppisessa tulevaisuudessa) sekä myös Wayo Wayon saarelle, jonka aika taas tuntuu sijoittuvan jonnekin myyttiseen menneisyyteen. Kaksi erilaista maailmaa rinnakkain samassa ajassa, fyysisestikin suhteellisen lähekkäin, mutta toisistaan tietämättä. Ja meri kantaa ihmiskunnan rakentamaa yllätystä molemmille.

Tietenkin tapahtuu jonkinsortin törmäys, tassa tapauksessa sekä kirjaimellisesti, että myös kahden henkilön kesken. Miang-Yi kieputtaa lukijaa fantasian, mytologian ja tieteen vaihtelevissa käänteissä eteenpäin. Hypähtelin luonnollisen letkeästi realismista satumaailmaan, tieteesta tunteisiin, Wayo Wayolta ja meren sylistä jätevuorelle, metsärinteille ja Taiwanin pikkukyliin.

The Man with the Compound Eyes on globaali tarina: tämä maailma on yksi ja me ihmiset matkustamme, rakastumme, asetumme, elämme siellä sun täällä. Maailma ymparilla muuttuu, me ajamme muutoksia tahtoen tai tahtomattamme, mutta suurimmat muutokset taitavatkin olla ekologisia, eivät välttämättä poliittisia tai ekonomisia. Ja kun on luonnosta kyse, me olemme kyllä sen edessä loppujen lopuksi voimattomia.


"Suddenly Dahu felt faint, far-off shadows drawing slowly near. He looked up, hoping to see more clearly, only to find it was raining. Every thread of rain was glowing, as if the moon itself had turned to rain, like the moon was falling all around him."


Paljon asiaa ja ajateltavaa kansien välissä, kaikki punottuna rakkaustarinaan ja muutaman muun keskeisen hahmon elämäntarinoihin. Kirjan loppuvaiheen twist saa mahan kääntymään ihanasti. Minusta oli hienoa seikkailla uskottavan ja uskomattoman rajamailla, sadun ja kovan tieteen vuoropuhelussa. Kirjan loppupuolella parin sivuhenkilön elämää käsittelevät kappaleet tosin jäivät hiukan irrallisiksi ja tuntui, etta heistä olisi saanut jo toisen tarinan aikaiseksi, mutta kirjailijalla on selvästi Sanoma jos toinenkin, ja koska tarina on muutoin perspektiiviltään niin virkistävä, antoi tämä lukija loppuosan ympäristö- ja eläinasioiden ahtamisen anteeksi.

En halua juonesta sanoa tämän enempää:
Mies menneisyydestä, myyteistä, saduista lähtee toteuttamaan kohtaloaan niin kuin monet häntä ennen. Taiwanilaisnainen, joka on menettänyt kaiken paitsi meren ympäröimän talonsa. Luonto ja ihmisen aiheuttamat muutokset, jotka tuovat nuo kaksi hetkeksi yhteen, ja paljon, paljon muuta. Rakkaustarina/t (ei muuten noiden kahden!) ei/vät ole lässynläätä, vaan kovin realistisia ja pelkistettyjä. Kauneimmin kirjoitetaan aina luonnosta.


"Perhaps because I don't think he can completely understand me, I often feel like talking to him. It's like talking through an open window."


Harmittaa, ettei kirjailijan esikoisteosta olla vielä kaannetty englanniksi, mutta odottelen toiveikkaana...

Monday, September 8, 2014

#lukuhaaste

Osallistuin viime vuonna Suomen Pakoalaisavun lukutaitokampanjaan, jonka avulla kerätään rahaa Afrikan pakolaisten hyväksi. Samalla kampanja herätteli miettimään, millaista elämä olisi, jos usein itsestäänselvyytenä pidettyä lukutaitoa ei olisikaan. Kuinka tärkeä lukutaito on arkielämässä ja millaisiin ongelmiin törmäisi, jos ei osaisikaan lukea?

Tänään, kansainvälisenä lukutaitopäivänä Suomen Pakolaisapu haastaa taas kaikki suomalaiset mukaan lukemaan ja tukemaan Afrikan pakolaisia. Haasteen myötä kerätyillä rahoilla hankitaan aapisia niitä tarvitseville ja toivottavasti mahdollisimman monesta tulee lukija, joka osaa taitonsa ansiosta  auttaa  monin tavoin sekä itseään että muita. Lukutaito pelastaa henkiä, mahdollistaa toimeentulon, avartaa maailmaa, luo vaihtoehtoja ja on monin tavoin avain itsenäiseen elämään.




Haasteeseen voi osallistua syyskuun aikana ja lahjoittaa euron jokaisesta lukemastaan tekstistä (kirja/artikkeli jne). Osallistujat voivat myös julkaista kuvan lukemisestaan Twitterissä tai Facebookissa #lukuhaaste. 
Lahjoittaa voi tekstiviestillä '1 (tähän eurosymboli) Lukuhaaste' numeroon 16588.

Minä aloittelin lukemisen jo aamuvarhaisella ja sama jatkuu nyt töissä. Lukuhaasteesta inspiroituneena saatan ehkä jopa avata blogille Twitter-tilin, jonne voin postata lukukuvia. Jos näin ei käy, kuvat julkaistaan täällä blogissa. Ilmoittelen...

Haastan kaikki blogin lukijat ajattelemaan lukutaitoasioita ja, jos mahdollista, lahjoittamaan Suomen Pakolaisavun kampanjalle. Happy reading!

(Edit: nyt PP löytyy Twitteristäkin, @hisannabanana)

Työpöydän arkirealismia aamuauringossa.

Sunday, September 7, 2014

Subiacon teetärpit

Viimeaikojen härdellin keskellä ehdin pikalomailemaan Perthiin ja tempaisin aamuisen teekauppakierroksen Subiacossa mukavimmista ihanimman Annen ja suloisten kersojemme kanssa. Kävimme tietenkin myos T2:n ketjukaupassa*, mutta ajattelin tännekin jakaa vinkit näistä kahdesta erityisesti muistiinjääneestä pikkuputiikista, sillä mistäpä sitä koskaan tietää, milloin muitakin suomalaisia teenmetsästäjiä eksyy noille kulmille :)

Tea for Me on kaunis 'vanhanajan' pikkuliike, jossa tekee mieli viipyillä ihan pelkästään ilmapiirin vuoksi. Kauniisiin puurasioihin pakattujen teiden lisäksi liikkeessä on tarjolla pieni valikoima teekannuja ja muita teevälineitä. Mini-me ihastui liikkeestä saataviin luonnonkarkkeihin ja koko porukka viihtyi rupattelemassa asiantuntevan ja mukavan myyjän kanssa. Suurin osa teestä on muistaakseni peräisin Sri Lankasta. Minä nappasin mukaani hurmaavantuoksuisen Soursop Green Tean, josta lisää tuonnempana, ja Anne täydensi jasmiiniteevarastoaan (ja kuulemma tuo Tea for Men jasmiinitee on sitä parasta?).


sannabanana
Tea For Me 3/94 Rokeby Rd, Subiaco.
sannabanana
Wanhanajan tunnelmaa.


sannabanana
Hienojen puurasioiden vuoksi melkein sorruin kahmimaan, mutta onneksi pidättäydyin,


Green Tea House on taas japanilaisiin teihin ja teetarvikkeisiin erikoistunut pikkuliike, jossa muuten majailee yhä unelmieni teekannu. En raaskinut kyseistä kannua hinnan vuoksi kotiuttaa, mutta se on jäänyt kummittelemaan mieleeni siihen malliin, että teekannukokoelma saattaa karttua seuraavalla Perthin visiitillä, jos kyseinen upeus on vielä saatavilla...

Astuimme aamulla miltei heti ovien avautumisen jälkeen liikkeeseen, jossa teevesi oli jo kiehumassa. Maistelimme silmien edessä valmistuvaa senchaa samalla kun kuulimme tarinoita teenhakumatkoiltaja katselimme valokuvia niiltä seuduilta, joilta putiikin omistaja hankkii teensä. Green Tea Housesta saa teen lisäksi myos teenvalmistusvälineitä ja kaikenlaista muuta japanilaista kaunista. Minä toin kotiin syomapuikkosetin ja edellisessä postauksessa vilahtaneen teekanisterin. Opimme muuten teenjuonnin lomassa sellaisen seikan, että monet samuraisuvut alkoivat taistelu-uran jälkeen valmistaa kauniita kirsikkapuisia teepurnukoita.

sannabanana
Green Tea Housesta saa hyviä vinkkejä teenvalmistukseen.

sannabanana
Sekoitellaan kuuma ja viileää vettä sopivaksi yhdistelmäksi.

sannabanana
Vihreää herkkua.


Kaikkein paras teehetki oli kuitenkin Ikean irkkareiden kanssa Annen partsilla nautittu sellainen. Epäterveellistä herkuttelua ja terveellistä teetä iltapäivän auringossa ja hyvässä seurassa. Lisää näitä!


sannabanana
Kippis!

sannabanana
Slurps! Ja Annen ihana tea cosy!

*T2:sta vastaan minulla ei ole mitään, rakastan T2-teetä ja kaikkea siellä, mutta yksittäiset, omillaan seisovat pikkuliikkeet ovat niin harvassa, että tekee melkein mieli halata jokaista sellaisen pitäjää!