Monday, December 22, 2014

Kolme huippua ja merry christmas :)

Koko vuosi on kulkenut sellaista kiitolaukkaa, että on vaikea uskoa sen olevan jo lopuillaan. Kaikenlaisessa on tullut rimpuiltua mukana ja olo nyt joulukuun lopulla on yhä hiukan haaksirikkoutunut. Ja äärettömän väsynyt. Tylsää ei ainakaan ole ollut ja tämä vuosi on työntänyt useaan otteeseen peiliä nenän eteen. Lentokentän ja kaupungin väliä on tullut ravattua parin viime viikon aikana useampaan otteeseen lähipiirin hajotessa joulu-tammikuuksi kuka minnekin. Asiaan on kuulunut sen vuoksi ehkä hiukan liian monta 'catch-uppia' ja valvomista, kun on hyvästelty ja vaihdettu kuulumisia ennen taukoa. Huh, tuntuu niin kummalliselta olla erossa muun muassa supertiiviistä työtiimistä monta viikkoa. Muutenkin korvessa asuessa ystävyyssuhteet taitavat jotenkin kiteytyä erityisen merkityksellisiksi. Meikäläisenkin jalat nousevat maan pinnalta ensi viikolla ja blogi saatttaa joutua joululomalle. Katsotaan, millaisia nettiyhteyksiä ja kirjoitusmahdollisuuksia tarjoutuu reissussa. 

Sydäntä lämmitti muutama viikko sitten Elegian inspistunnustus, jonka laitan totta kai kiertoon. Kirjavalas on ehdottomasti yksi lempiblogeistani, mutta jotta tämä hieno idea ei mene ihan sisäpiirin selkääntaputteluksi, haluan nimetä kolme ei-kirjablogia, joiden parissa viihdyn erityisen erinomaisesti :) Totta kai inspiroidun monista muistakin huippuihanista ja mielenkiintoisista blogeista, mutta tässä nyt kuitenkin vain ne sääntöjenmukaiset kolme arjen ilostuttajaa:

Taikan Pupuleipomosta löytyy aina jotain jännää ja mielenkiintoista!

Paluumuuttajattaren ansiosta Turkki tuntuu nykyään melkein tutulta ja Suomeakin voi katsella, että jos joskus...

Raikkaita visuaalisia elämyksiä, energiaa ja hyvää mieltä tykittää taas Jaana Akaasian alta.

Myös Pihi nainen muisti minua haasteella, jolla juhlistettiin Kirsi Kunnaksen syntymäpäivää. Minä myöhästyin, mutta haluan silti laittaa korteni kekoon. Kirsi Kunnas on kyllä ihailtava ihminen. Lukekaa ja katsokaa vaikka tämä. Meilläkin on täällä Tiitiäisen satupuu, jota loruttelin mini-me:lle vauvaikäisenä ja myöhemminkin. Haasteen vuoksi kahlasin kirjahyllyä läpi ja järkytyin: kirja on kadonnut muutossa!!! Toivottavasti se vielä löytyy jostain.

Minä muistan Tiitiäisen satupuun lapsuudestani. Kotona sitä ei muistaakseni ollut, mutta kerhossa ja koulussa runoja lausuttiin ahkeraan. Lorut ja niiden rytmi jäivät pään sisään elämään ja olikin hauska huomata, kuinka reilu kaksi vuosikymmentä myöhemmin sama rytmi välittyy uusille pienille ihmisille :)  Vaikka pidin loruista, muistan, että kuvitus ei iskenyt pieneen itseeni. Luulen, että syynä oli se musta-valko-punaisuus, jota löytyi monista (ankeista) koulukirjoista? Kotoa muistan Hanhiemon iloisen lippaan, jonka kuvituksesta taas tykkäsin!

Minun, niin kuin monen muunkin, suosikkirunoni on Tunteellinen siili. Toinen runo, joka tekee aina mieli laulaa, on Tiitiäisen tuutulaulu:

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!  



 Loppukuvituksena pari otosta surffiklubin joulujuhlasta ja hiukan esimakua tulevasta ;)


sannabanana
Joulupukin hattu lensi tuulessa.

sannabanana
Pikku joululahjat viestin vauhdissa.

sannabanana
Inspiraation lähteillä...


Saturday, December 20, 2014

Hömpänpömppää

Ehkä elämäni onkin aikaisemmin ollut kamalan helppoa! On ollut enemmän aikaa ja kapasiteettia pureutua kirjoihin, jotka laittavat pohtimaan syntyjä syviä, ihmismielen kiemuroita, historian vaikutuksia ja poliittista tanssia. Nykyään aivot on vain joskus heitettävä narikkaan. Olen samalla vihdoin tajunnut hömpän merkityksen.


Kelk, L. I Heart New York. Harper Collins, New York, 2010.



Kaverilta saatu kirja on ihanan pehmeää hattaraa. Pienet ärsytyksetkin hukkuvat jonnekin sinne makeaan ja tahmeaan höttöön. Lopulta ei edes häirinnyt, etten tajunnut monien brändien merkitystä; että naispuoleiset  päähenkilöt ahmivat vain pitsaa, pastaa, nachoja, jätskiä, kakkuja jne, mutta pysyvät ikihoikkina ja siloposkisina; että miehiä katsellaan lähinnä hyötymielessä; että jokin tietty laukku voi tehdä todella onnelliseksi; että parissa viikossa Nykiin pölähtämisestä päähenkilöllä on viileä työpaikka, kaksi potentiaalista siippaa (ökyrikas pukumies ja kuuluisa muusikko), paras ystävä ja asunto... Ahmin hattaraa ja annoin aivojen lerpsahtaa sokerihumalassa jonnekin lattianrakoon. 


"'He had a black Amex,' I said, grabbing her arm.
'Get the ring!' she screetched. 'Get the ring!'"


Kirjan päähenkilö, britti, Angela Clark toikkaroi NY:ssa äkillisen eron ja ex-tempore -lentomatkan jälkeen. Muutamassa viikossa Angela on ns. keksinyt itsensä uudelleen. Tähän tarvitaan tietenkin meikkejä, uusi kampaus, samanhenkisiä ystäviä ja uusia vaatteita, sekä sopivasti huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Lindsey Kelkin I Heart New Yorkissa selviydytään erosta suhteellisen kevyellä otteella, luottokortilla ja puoli-ironisella huumorilla. Energiaa riittää näin bloggaamiseen ja kahden potentiaalisen rakkauskuvion vertailemiseen. Siinäpä se, mutta tuli tarpeeseen tällainenkin kirja :)


"As he started the small talk rolling, what did I do for a living, what did he do for a living, how long had I been in the city, what sights had I seen, I ran a quick comparison on Tyler and Alex. Alex was sexy and cocky and had the whole I'm-in-a-band thing going on, whereas Tyler was good-looking in a clean-cut, I take care of myself, let me take care of you, sort of a way."  

Sunday, December 7, 2014

Hillittyä Helsingistä

Luettujen purkusavotta jatkuu - kirjat kun on saatava lattialla horjuvasta pinosta takaisin hyllyyn joulusiivouksen nimissä. Jokin aika sitten aika kului varsin viihtyisästi kädessäni Merete Mazzarellan Ainoat todelliset asiat.*  Kirja kattaa vuoden Mazzarellan elämästä, ja tuohon vuoteen mahtuu hänelle suuria muutoksia: eläkkeellejäänti, muutto ja uusi rakkaus.


Mazzarella, M. Ainoat todelliset asiat. Tammi, Helsinki, 2012.



Lukiessa en pystynyt karistamaan tunnetta, että olin joko jossakin viihtyisässä keskustan kahvilassa tai lokoisassa olohuoneessa kuuntelemassa Mazzarellan juttuja. Hän inspiroituu uutisista ja satunnaisista kohtaamisista, laittaa asioita laajempaan kontekstiin, filosofoi ja pohtii maailmanmenoa. Vaikka en kaikista asioista olekaan samaa mieltä, on tällaisia ajatteluketjuja kiinnostavaa lukea. Keskiössä ovat työ- ja rakkauselämä, ja näissä liikutaan sekä henkilökohtaisella että yleisemmällä tasoilla.


"Jo vuosikaudet olen kesäisin löytänyt sen rauhallisen hengityksen, jota tarvitsen voidakseni todella lukea ja sulattaa lukemani, antaa luetun asettua. Tänä kesänä se on vaikeampaa mutta myös tärkeämpää kuin muulloin. Se mitä lukee on osa itseä kuten ovat ystävätkin."




Mazzarella kirjoittaa työelämän vaatimuksista ja ihmisten vastauksista niihin, kirjallisuuden vaikutuksesta elämään, lukemisesta, avioliitosta ja -erosta, onnellisuudesta, eläkeläisiin kodistuvista ennakkoluuloista, vanhenemisesta ja rakkaussuhteisiin liittyvistä koettelemuksista. Ponnahduslautana toimivat omat kokemukset, uutiset, tutkimukset, kirjat ja satunnaiset keskustelut. Kirjassa liikutaan pääosin Helsingissä ja Uppsalassa. Kieli on välin kaunista, välin kipakan terävää, ja minä ihailin erityisesti kaikissa muutoksissakin rimpuilevan kirjalijan ja hänen lähipiirinsä kypsyyttä. Se loi hiukan toivoa näihin oikean elämän ihmissuhdekriiseihin!


"Hän sanoo:'Kun on näin vähän aikaa jäljellä kuin meillä, voi hyvin valvoa vähän aikaa yölläkin.'
Kuulemme toistemme hengityksen." **


Kaikista tähdellisistä ja mielenkiintoisista pohdinnoista huolimatta melkein ujostuttaa tunnustaa, että päällimmäiseksi mieleeni on jäänyt eräs vessanpönttötarina. Sarjassamme 'ainoastaan kirjallisuudesta saatuja arkisia tajunnanlaajentumisia'. Mazzarellan 'vessajuttu' tulee mieleen nykyään melkein aina vessaa vetäessä. Huomaan ajattelevani pönttöjen eroja: muodoilla ja vedenkierrolla on väliä! Ehkä syynä on tämänhetkisen talon erityisen huonosti suunniteltu pönttö, että koen asian niin tärkeänä? En kerro enempää, lukekaa itse!


* Kädessä kävi vuoroin myös kuvan valkoviinilasi ja suklaapalat.
** Huomasin tätä kirjoittaessani, että molemmissa blogia varten merkkaamissani lainauksissa puhutaan hengityksestä. Ei kannata sen antaa johtaa harhaan, kirjassa on paljon muutakin!