Sunday, January 4, 2015

Mielekästä menoa

Vihjailin jo aikaisemmin, että tämä joulu tulisi olemaan aika erilainen aikaisempiin verrattuna, ja niinpä se olikin. Vietin nimittäin joulunajan queenslandilaisessa buddhalaisretriitissä meditoiden! Jos oman mielen kanssa istumisessa tuntikausia aamusta iltaan on jo tarpeeksi haastetta, lisää sitä toi sademetsän kosteus ja kuumuus. Ei muuta kuin sisäinen ilmastointilaite päälle, naps. Noroina kaulaa ja selkää pitkin valuva hiki vei silloin tällöin huomion hengityksestä ja juomavettä kului sen mukaisesti. Sitä myös tuli taivaalta runsaasti. Ei toivoakaan nyrkkipyykin kuivumisesta missään vaiheessa. Ah, mitä luksusta tähän ikuiseen kuivuuteen tottuneelle.


sannabanana
Joulupäivän vietin kuitenkin Brisbanessa.

sannabanana
Tällainen pukki myi jääkylmiä juomia Southbankin promenaadilla.

Vielä nyt muutaman päivän jälkeen on vaikea laittaa sanoiksi mitä retriitillä 'opetettiin'. Kaikkihan on kiinni siitä, mitä oman pään sisällä tapahtuu eikä siihen voi kukaan muu kovinkaan paljoa vaikuttaa. Tajusin, että jokainen retriittiläinen vei mukanaan jotakin itselle räätälöityä ja itse rakennettua. Seuraavat asiat kaikki tuntuivat kuitenkin allekirjoittavan viimeisenä päivänä: ajatusten selkeys, rauhallinen mieli, onnellisuuden tunne, keveys ja kiitollisuus. 


sannabanana
Joulupäivänäkin Brissyn keskustarannalla (Streets Beach) oli vilinää.

sannabanana
Ihmiset viilentelemässä kuumankosteana päivänä.

sannabanana
Botanic Gardens.

sannabanana
Jemmy Morrill and the Brolgas.

sannabanana
Kauniita 'sydämiä'.

sannabanana
Brissyn mangrovea.

sannabanana
Queensland Art Galleryn alakerran aulaa.

sannabanana
Kävin katsomassa Hanga - Modern Japanese Prints.

Minä en kiireessä ehtinyt retriitille sen suuremmin valmistautua. Kaikki tapahtui viime tipassa ja yhtäkkinen retriittielämä olikin aikamoinen shokki systeemiin. Mietiskelyä oli monta tuntia päivässä, välissä vain ruoka- ja teetauot. Se oli hyvällä sekä yllättävällä tavalla todella rankkaa. Parin päivän kuluttua tunsi jo pulssin hidastuvan ja toisenlaisen, luonnollisemman, rytmin kehossa ja mielessä. Muihin retriittiläisiin ei ehtinyt kunnolla tutustua, mikä ei tosin viikon tarkoitus ollutkaan. Käännyttiin sisään- eikä ulospäin. Osa yhdisti meditointiin myös hiljaisuuden, eli pitivät rinnassaan 'in silence'-lappua. Huonekaverikseni sain upean ihmisen, josta tuli heti ystävä ja retriittipaikan keittiöstä löytyi lisäksi suomalainen backpacker, jonka kanssa sain hiottua ruosteista puhuttua suomea! Aika hienoa.


sannabanana
Retriittipaikan portaiden yläpäässä.


Minulle Brisbane-joulu ja retriittipaikka oli myös jonkinmoinen trip down the memory lane, sillä ensimmäinen kosketukseni aussielämään tapahtui juuri Brisbanessa ja myöhemmin vietin paljon aikaa retriittipaikan lähellä. Ihania ja monimutkaisia muistoja molemmista. Samalla huomasi, kuinka paljon sillan alla onkaan virrannut vettä!

Retriitin tarkoituksena oli aloittaa uusi vuosi puhtaalta, tai ainakin puhtaammalta pöydältä. Jokainen mietti niitä negatiivisia, lähes automaattisia tapoja (ajatuksia, tekoja ja puheita), joista halusi eroon. Niiden kanssa istuttiin, niitä katsottiin tarkkaan, ja jos niistä ei kerta kaikkiaan ole enää mitään hyötyä (vaan päinvastoin), niistä päästettiin kiittäen, kauniisti ja päättäväisesti irti. Itselläni oli alkujaan yksi iso juttu, jonka kanssa aioin painiskella, mutta niinpä muutaman päivän mietiskely pullahdutti esiin aika monta muutakin tarpeetonta juttua, jotka olivat niin automaattisia, etten niitä 'normaalielämässä' ollut edes huomannut.


sannabanana
Prayer flags sademetsässä.

Viikon kuluessa jotakin tapahtui. Hartiat laskivat, mieleen asettui lepo. Omista ajatuksista on tietoisempi kuin ennen. Voi, kuinka toivon, että pysyisin tässä kiinni mahdollisimman pitkään arjenkin hyökyessä päälle. Ihmisen mieli on kyllä upea! Ja hiukan terävämpi tietoisuus siitä, mitä omassa päässä tapahtuu on aika mahtavaa. Siihen vielä päälle se, että voi ihan itse vaikuttaa ja muuttaa omia ajatuksiaan (ja sitä kautta elämäänsä, maailmaansa) saa hiukan haukkomaan henkeä.


sannabanana
Sademetsän megalehtiä. Kengänkoko 39 :)

Kotiin palatessa sain jo kokeilla opittua käytännössä. Tilanne, joka aikaisemmin olisi saanut suremaan ja itkemään ja suuttumaan meni ohi parissa minuutissa. Nappasin uusilla taidoillani kiinni 'automaattisista' ajatuksistani. Huomasin, että suuri osa turhautumisen aiheista ovat omaa spekulaatiotani ja että maailma ei kaadu, jos kaikki ei tänään mene niin kuin oletin ja toivoin. Jos joku haluaa ilkeillä, ei minun tarvitse antaa sen pilata päivääni, vaan voin valita jotain muuta mukavaa negatiivisen vellomisen ja menneiden vääryyksien muistelun sijaan. (Tiedän, tiedän: samaa toitotetaan vaikka missä, mutta asia on eri, kun on sen sisäistänyt istumalla saunamaisessa meditaatiotilassa tuntikausia. Uskokaa vain!) Vieressä oli meri, jonka rannalle menin kävelylle. Henki ja askel kulkivat kevyesti.


sannabanana
Ihanaa sademetsää.



Loppukevennys: lauantain kunniaksi kirjoitin itselleni muistilistan The Australianissa aiemmin joulukuussa ilmestyneestä Books of the Year jutusta, jossa kirjailijat ja kriitikot listaavat itselleen parhaiten mieleenpainuneita kirjoja. Plussaa siitä, että kyseessä ei tarvinnut olla viime vuonna ilmestyneet kirjat, vaan mukaan otettiin kaikki viime vuonna luetut kirjat julkaisuvuodesta riippumatta. Lista tuntui aidolta myös siksi, että useammalta löytyi toisinaan samoja kirjoja. Omalle inspis- ja TBR-listalleni näistä tiensä löysivät:



Näillä eväillä uuteen vuoteen :)

24 comments:

  1. Hieno aloitus vuodelle! Uskon ja tiedän, että juuri noin se on: niistä omista automaattisista ajatusmalleista voi saada kiinni meditoinnin avulla, ja kun ne oppii huomaamaan ja tiedostamaan, niitä on myös mahdollista ja paljon helpompi muuttaa.

    Olen käynyt monenlaiset mindfulnesskurssit ja meditoinutkin säännöllisesti jossain vaiheessa elämää, mutta retriitti on käymättä ja se pitäisi ehdottomasti kokea. Itse haluaisin käydä joskus ihan sellaisen hiljaisen retriitin, vaikka se saattaa olla melkoisen rankkakin kokemus.

    Nyt tiedän ihan kokemuksesta, että saadakseen tuon tunteen pysymään jatkossakin, se vaatii harjoittamista. Itse olen nimittäin sen vähän kadottanut ja kaipaan sitä kovasti. Jos saat pidettyä kiinni siitä, että meditoit joka päivä ainakin vähän (vaikka edes viisi minuuttia), niin kyllä nuo tavoittamasi kyvyt säilyvät arjessakin. Jos nimittäin vaatii itseltään tunnin päivittäistä meditaatiota, niin koko juttu saattaa arjessa tyssätä siihen (kokemusta on).

    Mutta sitten joskus kun on siihen mahdollisuus, voi meditoida pitkäänkin. Joskus on päiviä, että sitä voisi kellua siellä hiljaisessa äärettömyydessä loputtomiin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, ilman sitä tietoisuutta niitä ajatuksia vain soljuu huomaamatta ja sitten tulee tunteita ja tekoja...

      Minäkin olen meditoinut säännöllisesti joskus kauan aikaa sitten, mutta silloin ei ollut kyseessä tällainen 'päämäärätietoinen' meditointi. Minuakin kiinnostaa nyt sellainen hiljainen retriitti. Tällä kertaa olin tosin iloinen, että oli ennestään tuntematonta juttuseuraa, kun arjessa pienellä paikalla ympärillä on aina samat ihmiset.

      Juu, tämä tunne on niin mahtava, ja voin vain kuvitella kuinka nopeasti kiireisessä arjessa tämä sihahtaa pois päästä kuin vesi kiukaalta. Yritän nyt pitää edes viidestä minuutista kiinni, kun kerran pääsin makuun.

      Hiljaisuus ulkona ja pään sisällä on kyllä joskus niin <3

      Delete
  2. Kaiken kiireen keskellä on tarpeellista joskus edes ehtiä miettimään, että mitähän minulle kuuluu. En harrasta bidhalaista mietiskelyä, mutta olen kerran ollut mukana hiljaisuuden retriitissä. Silloin minulla oli esikoinen matkassa (vauvana), joten ei siinä nyt ihan ideaan päästy:D.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin on! Ja keinoja oman itsen kuunteluun on varmasti monia.
      Huh, retriitti vauvan kanssa, voin kuvitella :D Olet kyllä urhea!

      Delete
  3. Retriitti kuulostaa hikisyydestään huolimatta ihanalta kokemukselta! Mainiota, että pääsit myös käyttämään suomen kieltä :)

    Meillä ääntä pitää kolme hyvin äänekästä poikaa, joten haaveilen usein hiljaisuudesta. Ehkä voisin jonain päivänä kokeilla "in silence" -lappua kotioloissa ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, kokemus oli niin paljon enemmän kuin oletin. Ja suomikin vielä bonuksena!

      Hahaa, hymyilet sitten vain valaistuneen oloisena ja kohottelet olkapäitäsi, kun olet 'in silence' kotona :D Tai sitten vain korvatulpat ensiavuksi...

      Delete
  4. Hei Sanna,
    ihana kirjoitus. Resonoi täälläkin vahvasti, sillä vietin juuri viikon Thaimaassa joogaten ja meditoiden. Se ihana rauha mikä alkoi valua itseen jo muutaman päivän jälkeen oli kyllä hienoa, samoin se käsittämätön määrä rakkautta mitä koin itseäni ja muita kohtaan. Kaikessa korniudessaan valaistumisen tunne oli mieletön. Varsinaiseen arkeen en ole vielä palannut mutta monen vuoden tauon jälkeen vietän aikaa varsin intensiivisesti perheenjäsenten kanssa, täytyy sanoa, että on uudet taidot ja zen välillä vähän hukassa. Yritän meditoida edes 10 minuuttia joka päivä ja puolen tunnin meditointeja yritän myös tehdä säännöllisesti.

    Onko tullut vastaan kirja The power of now Eckhart Tollelta? Tätä suositteli useampikin ihminen tuolla joogaretriitillä ja nappasinkin sen kirjakaupoille päästyäni matkaan mukaan. Itselläni se ainakin kolahti juuri nyt ja tässä hetkessä, ja sen avustamien ajatusten ja oppien mukaan yritän nyt jatkaa valon ylläpitoa kaiken tämän keskellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja kuulostaapas ihanalta tuo Thaimaa. Ah, juuri joogaa olisin kaivannut tuonne vastapainoksi, kun tuli istuttua niin paljon paikoillaan joka päivä. Iltaisin yritin käydä pilkkopimeässä rosoisella ja sammakkoisella soratiellä lenkillä liikuttamassa jäseniä, mutta hankalaa se oli.

      Rauha ja rakkaus, sitä oikeaa todellisuutta, jonka päälle tulee sitten kaikki muu sälä...

      Onnea noihin käytännön harjoituksiin ja erityisesti valon ylläpitoon :)

      Retriitillä pari ihmistä mainitsi tuon Tollen kirjan, pitäisikin etsiä käsiini ja katsoa, miltä vaikuttaa.

      Delete
  5. Ajatus jättää joulustressi kokonaan väliin kuulostaa houkuttelevalta. Meditaatiota tai jotain muuta rentouttavaa, johon ei liity tarpeettoman tavaran vaihtoa ja ylensyöntiä. En ole koskaan kokeillut meditaatiota, mutta joogan ja kendo katan vaatima keskittyminen varmaan on monella tavalla aika lähellä. Heh, en tiedä, jaksaisinko vain istua paikallani meditoimassa, vaikken mikään adhd-tapaus olekaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juurikin niin! Virkistävä kokemus tuonkin takia.
      Kyllä joogassa on paljon samoja mahdollisuuksia, vaikka tahti onkin nopeampi :)
      Huvittavasti eka päivän paikallaanistumisen jälkeen olo oli henkisesti ja fyysisesti hyvin väsynyt, ihan kuin olisin juossut maratonin!

      Delete
  6. Kiitos Sanna! Kirjoituksesi vei hyvin mukaan siihen, miltä retriitti tuntuu ja mitkä sen vaikutukset ovat. Itse en ole ollut toistaiseksi missään retriitissä, mutta tunnen kaipaavani sellaista ja tiedän, että hyötyisin siitä, koska olen hyvin avoin kaikelle terapialle.

    Minusta tuo märkä kuumuuskin tuntui ihanalta...

    Kuaniit kuvat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä ja kokeile itsekin! Minulle tuo paikka oli 'turvallinen' valinta, kun tiesin sen jo ennestään. Nyt pitäisi löytää jonkin vastaava hiukan lähempää, ettei tarvitse matkustaa mantereen toiselle puolelle jatkossa.
      Rakastan sademetsiä ja sitä kosteutta. Märkä kuumuus saa luonnostaan ihmisen hidastumaan tehokkaasti :)

      Delete
  7. Mielenkiintoinen postaus, Sanna! :)

    Äitini on jo pitkään suositellut minulle meditaatiota. Hän käy itse täällä Suomessa hiljaisuuden retriiteissä ja ne tuntuvat itselleni liian hard corelta, mutta mindfullness kiinnostaa. Itselleni meditaatiota on mottoripyörällä ajaminen. Kuulostaa varmasti ihan höhlältä, mutta tehoaa minuun. Ymmärrän hyvin keski-ikäisten miehien syttymisen prätkäilyyn, sillä ajaessa joutuu kohtaamaan oman päänsä sisällön aivan toisella tapaa kuin autoa ajettaessa. Ympäristön tuoksut ja iholle tulevat maisemat voimistavat kokemusta. Pää nollautuu täysin ja kovalevy on jollaintapaa resetoitu moodiin, jossa on taas helpompaa kohdata arki.

    Luin muuten juuri loppuun kirjan, jonka tapahtumat sijoittivat Ausseihin. Ekaa kertaa olen kirjan siivin siellä :) Liane Moriarty: Hyvä aviomies. Suosittelen erittäin kovasti. Ei niin chick-littiä kuin voisi luulla, mielestäni ei laisinkaan. Erinomaisesti rakennettu tarina, joka kannattaa lukea ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kirjavinkistä!

      Ymmärrän hyvin moottoripyöräilyn meditatiivisuuden. Minä saan samankaltaisia fiiliksiä ihan vain kävellessä, ja aiemmin juostessa. (Apua, pitäisi taas alkaa juosta. Harmittaa, kun alku on aina niin kankeaa pitkän tauon jälkeen...)
      .
      Silmät kiinni paikallaan istuessa meditoinbti on sitten ehkä astetta napakampaa hommaa, varsinkin, kun toiminnalla on jonkinlainen tavoitekin. Kaikenlaista ehtii tulla mieleen ja tulee käsiteltyä. Todellakin omaan mieleen tutustuu aika tarkasti. Ja sitten on sitä taivaallista aikaa, jolloin sisällä on täysin rauhallista ja tyhjää. Minä olen vasta saanut tästä maistiaisen ja sen perusteella voin kuvitella kuinka valtavan jutun kanssa ollaankaan tekemisissä.

      Kokeile vaikka jotain mindfulness workshoppia! Retriitissä on se hyvä puoli, ettei oma tavallinen arkielämä häiritse: ei tarvitse ajatella kokkaammista ja pyykkäämistä jne. Pääsee ikään kuin helpommalla itse asiaan.

      Delete
  8. Kiehtovaa. Minua kiinnostavat kovasti erilaiset mielen automaatioiden purkamiset, monet niistä automaattisista reaktioista ovat niin turhia ja haitallisia. Luulen että niitä tilanteita joissa "sama nauha" lähtee pyörimään, tulee eteen niin kauan kunnes on tajunnut että entiset reaktiot voi vaihtaa uusiin. Tuollainen retriitti varmasti nopeuttaa asioiden tajuamista.

    Mietiskelyssä oma ongelmani on muuten se että minua alkaa aina jostain kutittaa ;) Pienikin ilmanpaine tai vire pölläyttää hiuksia siten että ne pistävät kasvoihin tai korvaan tai jonnekin muualle ja sitten en voi keskittyä muuhun kuin kutinaan vaikka kuinka koetan päästä eroon ajatuksesta. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahaa, näin juuri. Ainoastaan retriitin ansiosta tunnistin joitakin noita 'sama nauha' -tilanteita!

      Uh, tuo onkin se tärkeä juttu: kuinka ignoorata tuollaiset fyysiset tuntemukset jotka alkavat häiritä. Pari kertaa onnistuin olemaan välittämättä puutuvusta lihaksista ja selvisin. Neuvoksi annettiin kivun tai ärsytyksen tunteen erottaminen itse fyysisestä tuntemuksesta. Helpommin sanottu kuin tehty!

      Delete
  9. Ihanaa lukea sun rauhallisesta joulusta! Meillakin oli kiva breikki Monkey Miassa, mutta ei lahellekaan noin rentouttava kuin sulla; joka paikkaan piti menna kaymaan ja kaikenlaisia juttuja tehda. Taydellinen hiljentyminen ja totaalinen tekemattomyys houkuttelisivat kovasti, mutta luulen, etta nukahtaisin autuaasti ensimmaisen vartin sisaan :) Taytyy kylla sanoa, etta kunnioitus sua kohtaan nousi uusiin sfaareihin luettuani tuosta hikisaunameditaatiostasi. Aika zen pitaa olla, etta ei jata hommaa kesken ja juokse lahimmalle rannalle!! Nain kirjoittelen taalta superkiireisesta toimistosta +40 asteessa ilman kunnon ilmastointia...

    Meidan joogagurukaverit kay usein retriitteilemassa Serpentinessa Bodhinyana Forest Monasteryssa. Siella retriitit on ilmasia (donation), kannattaa kuukkeloida! Olis se sulle ainakin lahempana kuin tuo mantereen toisella laidalla oleva paikka :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun joskus nähdään, niin kerron vielä lisää!

      SB kuulostaa kyllä ihanalta. Näyttäisi siltä, että tänä vuonna tulen käymään siellä aika monta kertaa. Työt siellä harvoin tuntuu työltä...

      Huh, meillä kans hikipäivä, viime yönä nukuin jääharkon kanssa :D

      Mun kaveri just eilen kertoi Serpentinesta, aikoo käydä tsekkaamassa piakkoin, että millainen fiilis siellä on. Mennään vaikka joskus yhdessä?

      Delete
    2. En ollut uskaltanut edes katsoa, mikä lämpö oli tänään. Nyt kurkkasin: 42!

      Delete
  10. Kuulostaa hurjan hyvältä. Minuakin on alkanut meditaatio kiinnostaa, ja luettuani Sara Maitlandin The Book of Silencen, kiinnostaa myös nimenomaan meditaatio hiljaisuudessa. En tosin ole saanut tehtyä asialle mitään.

    On sulla ollut mahtava joulu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen!
      Hiljaisuusretriitti kiinnostaa minuakin. Tällä kertaa kuitenkin nimenomaan nautin siitä, että ehdin hiukan tutustua uusiin ihmisiinkin.

      Delete
    2. Ja tosiaan: jouluksi tällainen oli oikein sopiva! Skippasin joulun ja uuden vuoden härdellit, tilalle tuli vain lepo ja rauha, ah!

      Delete
  11. Ihan mahtavan kuuloinen kokemus! Kunpa saisin itsekin perehdyttyä meditointiin edes sen verran, että pääsisin siitä paremmin jyvälle ja voisin muodostaa siitä tosiasioihin perustuvan kuvan, enkä mitään mutu-kuvaa. Mutta ehkä perehtymättömyys johtuu siitä, että en ole ihan varma, olisiko meditaatio minun juttuni kuitenkaan.

    Ajatusten tietoiseen muuttamiseen olen perehtynyt psykologisesta näkökohdasta, ja vaikka lähestymistapa on eri, niin taustalla oleva ajatus (omien ajatus- ja käyttäytymistapojen muuttaminen) on ehkä kuitenkin jossain määrin sama.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä luulen, että ajatus on tosiaan sama. Ehkä sä voit vaihtaa sen meditaatio-sanan joksikin muuksi ja lähestyä sitä toista kautta. Pääasiassa sehän on omaan mieleen tutustumista, sillä vaikka tavoitteena olisikin mielen rauhoittaminen ja 'ajatuksettomuus' niin siinä matkan varrella niihin omiin ajatuksiin tutustuu ihan eri lailla kuin normielämässä. Itse en ainakaan olisi huomannut monia automaattisia ajatuksiani, ellen olisi niiden kanssa tuolla istunut ( ja hikoillut) kaikessa hiljaisuudessa. Suosittelen :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!