Wednesday, February 18, 2015

Keikkuvassa Kiotossa

Unohdin Tokio-postauksen yhteydessä mainita sellaisen tärkeän ja olennaisen seikan, että Japani on kyllä loistava maa yksin matkustavalle. Heti saavuttuani huomasin, etta japanilaiset viihtyvät mainiosti itsekseen kaduilla ja kahviloissa. Sen vuoksi ei siis ole ollenkaan kummallista reissata, syödä ja herkutella omassa seurassa, ja yhden hengen pöytiä ja huoneita löytyykin runsaasti. 

Ihastuin Tokioon niin palavasti, että miltei harmittelin kun oli aika jo hypätä luotijunaan kohti Kiotoa. Tokio-Kioto -junamatkalla näkee muuten ikkunasta legendaarisen, lumihuippuisen Fuji-vuoren! Olin saanut tärpin jo eräältä ystävältäni, joka suositteli junapaikan ottamista siltä puolelta, jolla Fuji on. Lippua ostaessani unohdin koko homman, mutta onneksi paikkani sattuikin sitten olemaan 'oikealla' puolella ja Fuji pääsi yllättämään minut iloisesti. Japanin kaukojunasysteemi on kyllä niin hieno: junat ovat nopeita ja siisteja, ne liikkuvat ajallaan ja usein. Lipunmyynti on tehokasta ja osaavaa, ja kaikki soljuu kuin suunnitelmissa. 



Fuji pilkisteli esiin yllättäen.


Junista puheen ollen, sain pieniä järkytyksiä, kun tajusin, mistä monet Tokion paikallisjunien paussit johtuivat. Olin tietenkin joskus aikaisemmin lukenut lukuisista itsemurhista, jotka hoidetaan hyppäämällä junan alle, mutta asia iski tajuntaan junassa seisoskellessa ja katsellessa pientä tv-ruutua, jossa ilmoitettiin mitkä linjat ovat aikataulusta myöhässä 'matkustajaonnettomuuden' vuoksi. Tokiossa junaitsemurhia ollaan yritetty vähentää laiturilla olevien aitojen ja sinisen valon avulla. Jotkut junayhtiöt ovat jopa laittaneet itsemurhan tehneen omaiset maksamaan viivästyksestä aiheutuneet kulut! Tilastojen mukaan itsemurhat ovat viime vuosina vähentyneet, mikä on hieno juttu.

Mutta palataanpa nyt Kioton-junaan. Aikaa kului ainoastaan rapiat kaksi tuntia, kun bloggaaja saikin taas nostaa rinkan selkäänsä ja lähteä raahautumaan kohti hotellia. Onneksi Kioton asema on Tokion isoja hiljaisempi, joten kulku onnistui sutjakasti. Kioto otti minut vastaan harmaana, hiljaisena ja sateisena. Kaaduin sänkyyn ja heräsin 12 tuntia myöhemmin vetreänä ja valmiina tutkimusmatkalle. Kiotossa oli yksi kohde must-listallani, nimittäin Kyoto International Manga Museum. Juoksin innoissani kaatosateessa lähimpään kauppaan sateenvarjo-ostoksille ja sitten lits-läts kohti museota.



Kiotossa satoi koko viikon...

Satikkaparkki pikkukaupan ulkopuolella.

Manga-museon edustalla.



Minun ja muutaman muun pettymykseksi Museo olikin suljettu keskiviikkoisin, eli urheilin museolle saakka aivan suotta. Asianhan olisi tietenkin voinut tarkistaa etukäteen, mutta enhän mä semmosta... No ei hätää, ajattelin jatkaa taidelinjalla ja suuntasin sateenvarjoineni kohti The National Museum of Modern Artia. Kun pääsin perille, huomasin, etta museo onkin suljettu remontin (?) vuoksi maaliskuun loppupuolelle saakka! Bloggari ei tästäkään lannistunut, vaan ylitti reippaasti tien ja astui sisään Kyoto Municipal Museum of Artiin. Aulassa huomasin kuitenkin rivistön kauniita brosyyreitä, joita jäin tutkimaan ennen lipunostoa muutamaksi minuutiksi. Kun käännyin ympäri, laitettiin lipputiskilla juuri lappu luukulle! Näin, kuinka edelläni sisään tullut pariskunta jatkoi matkaansa liput kourassa näyttelyitä katsomaan. Minua alkoi naurattaa. Luulen, etta universumi yritti diskreetisti kertoa minulle, että tänään ei jostain syystä ollut hyvä päivä minkäänlaiselle museoinnille :D   


Lounasherkkuja kadulta.

Toisen roina on toisen aarre.

Ihana antikvariaatti, vaikka mistään en mitään ymmärtänytkään...



No eipä siinä, muutakin tekemistä toki löytyy. Kiotohan oli pitkään Japanin pääkaupunki, aina vuoteen 1868 saakka, jolloin keisari muutti muun hallintokoneiston kanssa Tokioon. Keisarillinen palatsi jäi tietenkin paikoilleen ja sinne vei bloggarinkin tie ihmettelemään. Valtavan leveät soraiset (ja pölyiset) kulkuväylät halkovat keisarillista puistoa, jossa palatsi sijaitsee. Puistossa on myos muita mielenkiintoisia rakennuksia, minusta jopa mielenkiintoisempia kuin itse palatsi! Sain haahuilla puistossa kaikessa rauhassa ja nautiskella vanhojen rakennusten taianomaisesta tunnelmasta. Minusta japanilaiset puut ja kasvillisuus ovat todella mielikuvitusta villitseviä! Ei ihmekään, että esimerkiksi Studio Ghiblin filmit ovat niin jänniä!


Kaikki elää ja hengittää Japanissa.

Keisarillisen puiston rakennuksia.

Keisarillisesta puistosta.

Kuin myös tämä.

Yksi puiston hienoista porteista.


Kioto on kovin erilainen Tokioon verrattuna. Minusta kaupunki muistutti Canberraa: sivistyksen, perinteiden ja museoiden kehto, hiukan konservatiivinen, hillitty, hallinnollinen ja kulturelli. Olen myös varma siitä, että hiukan pliisuun mielikuvaani Kiotosta vaikutti vahvasti harmaa sää ja itsepintainen sade. 

Jännitystäkin Kioto toki tarjosi: yhtäkkiä yöllä juuri nukahtaessani tunsin, kuinka joku ravisteli voimakkaasti rullilla varustettua sänkyäni. Heräsin järkyttyneenä pimeässä: onko huoneeseeni tunkeutunut sekopäinen sängynkeikuttelija? Hetken kuluttua tajusin olevani huoneessa yksin ja googlen avulla selvisi, että olin saanut kokea jotakin perijapanilaista, eli maanjäristyksen. Täällä voi katsella muutaman minuutin viiveellä seismisiä seikkailuja Japanissa. Tilastoja tarkastellessani huojennuin ja menin takaisin nukkumaan, kun näytti siltä, että järistyksiä ei tapahdu useasti peräkkäin.  Mietin kuitenkin pitkään sitä, kuinka ihminen voi tuntea olonsa itsevarmaksi pienellä meren ympäröimällä maanriekaleella, joka ei halua pysyä paikoillaan?

Toinekin keikahdus jäi mieleen: kiireisessä pääpostissa asioidessani kuului jonkin matkan päästä kopsahdus. Vanha, pieni, linnunluinen mummo oli kaatunut nurin. Kukaan ei reagoinut mitenkään. Huomasin, etta mummo keppeineen yritti ylös, mutta ei päässyt. Wonderwoman minussa heräsi eloon, jätin pakettini ja lähdin kävelemaan mummoa kohti. Samaan aikaan eräs nuori mies kiirehti samaan suuntaan ja oletin, etta olimme samalla asialla. Mies kuitenkin otti kännykän taskustaan ja käveli muina miehina lattialla kontallaan olevan mummon ohi. Minä sanoin hyvää päivää, nappasin mummoa kainaloista ja nostin hänet pystyyn. Seurauksena vuolaita kiitoksia ja viittomakielellä kerrottu selitys kuinka merkkaamaton kynnys oli saanut mummon kompastumaan. Talutin mummon istumaan penkille ja katsottiin, ettei luita ollut poikki. Polveen sattui, mutta mummo sanoi olevansa ok. Minua harmistutti niin, etta kyyneleet puskivat silmiin, ja toivoin kaikesta sydämestäni, että jos joskus vanhana kaadun, joku tulee heti apuun. Ympärillä kymmenet ihmiset olivat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.


Mysteeri?

Yksi lempikuvistani Kiotosta.

Antiikkia, antiikkia.

Näyttävää ystävänpäivään valmistautumista.



Kiotossa ollessa sain sähköpostissa vinkkejä Aussilassa asuvalta kobelaiselta ystävältäni. Itse asiassa hän oli se syy, minkä vuoksi edes suunnistin Kiotoon: paras japanilainen tee kun löytyy Kioton seudulta. Kaksi vinkkiä menivät heti testaukseen: Ippodo ja Mos Burger.

Ippodolla on vahvat ja pitkät perinteet teenvalmistajana. Ippodo on valmistanut teetä jo 1700-luvulta saakka, ja asiakkaiden joukkoon kuului kukapa muukaan kuin keisari perheineen. Kioton tunnelmallisen kaupan yhteydessä on myös pieni teehuone, jossa voi maistella eri teelajikkeita ja osallistua teetyöpajaan ja opetella japanilaisen teen saloja. Ippodon teet ovat aivan huippuluokkaa ja hinnoiltaan ne eivät siksi ole niitä edullisimpia. Laatuun kannattaa kuitenkin panostaa tässä tapauksessa. Henkilökunta on todella ystävällistä ja osaavaa, ja oli sydäntälämmittävää hehkutella eri teelaatuja heidän kanssaan. 


Ippodon myymälästä.

Näytteet valmiina nuuhkittavaksi.

Ostokset.



Lounaaksi suunnistin sitten Mos Burgeriin, jonka olin suosiosta huolimatta missannut totaalisesti Tokiossa. Mos on suosittu pikaruokaketju Japanissa, ja vasta nyt googlettamalla huomasin, että ensimmaiset Mosit on avattu myos Australiassa, tosin toistaiseksi ainoastaan Queenslandissa. Tilasin kasvisburgerin, jossa riisistä tehdyn 'sämpylän' sisällä oli lootuksenjuurista ja muista kasviksista tehty 'pihvi'. Nam - kevyttä ja herkullista!


Mos ja taustalla ihana The Elegance of the Hedgehog...



Kioto on täynnä temppeleita ja pyhäkköjä, joita löytyy sadoittain. Suurimman osan yhteydessä oli myös englanninkielisiä opasteita. Oli mukava astua kerta toisensa jälkeen kaduilta syrjään ja olla hetki rauhassa jossakin pienenpienessä puutarhassa buddhan rauhoittavan katseen alla, puhumattakaan aikamatkasta vanhaan Kiotoon, jonne pääsi opasteiden kautta. Muutenkin vanhaa rakennuskantaa on säilytetty hyvässä kunnossa ihailtavasti.  Kiotossa näytti muuten olevan paljon turisteja suhteessa paikalliseen väestöön, vaikka en ollut ymmärtääkseni liikkeellä mihinkään sesonkiaikaan.


Keskustan musta Buddha.

Joenvartta.

Tämä kirjasto oli niin kaunis ja kutsuva!

Kimonoissa pysäkillä.



Ehdin sitten myöhemmin myös sinne kansainväliseen mangamuseoon, mikä oli hieno paikka. Kokoelmasta löytyi myös yksi, kunnosta päätellen reppureissaajan lahjoittama suomenkielinen kirja, ja siispä Kiotoon reissaaville tiedoksi: museo ottaa vastaan lahjoituksena mangaa kaikkialta maailmasta. Museossa on metreittäin mangaa, joita saa vapaasti lukea (suurin osa tosin japaniksi), lapsille jännän kuuloinen live-esitys (japaniksi) sekä mielenkiintoinen näyttely mangan historiasta ja kehityksestä. Museossa tehdään luonnollisesti myös mangatutkimusta ja osa näyttelyistä on vaihtuvia (minä näin itävaltalaisen Nicolas Mahlerin sarjakuvataidetta). Viikonloppuisin (en muista oliko molempina päivinä) paikalla on myös artisteja, jotka piirtävät maksua vastaan vieraista mangaportretteja. Sellainen olisi kyllä ollut hauska saada mukaan.


Pienessä teeputiikissa olikohan Teramachin katetulla ostoskadulla?

Vaklasin avotoimiston työntekijöitä pimeässä :)


Sateessa vietetyn viikon päätteeksi pakkasin taas rinkan, ja lähdin junailemaan kohti Naganoa - ja lunta!

17 comments:

  1. Terkut täältä Tokiosta :) Me myös ihailimme lumihuippuista Fujia (wau!) ja koimme järistyksen, tosin todella lievänä, mutta kuitenkin...

    Hienot kuvat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jeeee!!! Nauttikaa! Kerro sitten taas lisää blogissa!

      Delete
  2. Tämä oli supermielenkiintoinen postaus kaikkine elämän sävyineen. Helsingissäkin on ollut näkyvissä tuota lieveilmiötä, että pidetään vain omista asioista huolta. Onneksi vastareaktiona on syntynyt myös yhteisöllisyyttä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja juu, tuo tapaus sai miettimään kaikenlaista. Juttelin siitä myös japanilaisen ystäväni kanssa, joka kertoi sukulaistensa valittelevan kuinka asiat ovat tuossa suhteessa muuttuneet ja ihmiset liian kiireisiä auttaakseen toisiaan.

      Delete
  3. Kioto on mun toisiksi suosikein kaupunkini Japanissa heti Osakan jälkeen. Temppelit, vanhan kaupungin geisha-alue, rauhallisempi tunnelma! Tokio on jotenkin vähän liikaa, kun taas Kioto on pienempi, söötimpi ja jotenkin lähestyttävämpi. Toki myös auttaa, ettei ole ihan ainut valkonaama koko kaupungissa niin kuin Tokiossa välillä tuntui olevan kun muitakin turisteja on liikenteessä.
    PS. Sori päteminen mutta "arkikimono" (sellainen lyhythihainen ja kevyt, puuvillainen) on yukata.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minun tekee kovasti mieli lähteä seuraavalla reissulla Osakaan, jonka missasin tällä kertaa. Kioto on tosiaan kyllä lähestyttävämpi, mutta minua enemmänkin häiritisi ne turistilaumat ja jotenkin pidin kovasti Tokion moninaisemmasat meiningistä :) Mutta mielellään menisin Kiotoon uudestaan myös ja kaikenlaista kaunista ja mielenkiintoista se on täynnä.

      Päteminen on tervetullutta, mutta en nyt huomaa, mihin kohtaan viittaat? Tuo bussipysäkkikuva? Ymmärsin, että kimonot on siinä päällä ja olivat meikeistä päätellen juhliin menossa. Oli sen verran kylmäkin, että saa olla aikamoinen fakiiri, jos lähtee ulos ohuessa puuvillassa :D

      Delete
    2. Apua, nyt aloin paranoidisoitua tuosta yukata-kimono -asiasta. Googlasin ja jouduin rabbit holeen! En tiedä, kysyn joltain viisaammalta!
      Materiaali ei noissa ollut puuvillaa, mutta eivät ne toisaalta ole niin 'elaborate' kuin jotkut kimonot.

      Delete
    3. Sitä mäki funtsin ku yleensä kimonoissa mitä esim antiikkikaupoissa hipelöin oli iha mieltsin pitkät hihat ja paksu silkki-vuori-kombo mut sit tavallinen jengi veteli yukatoissa kaduilla. Sovitin ittelleni yhtä meiji-kauden kimonoa ja sen hihat viisti maata ja helmaa oli niin paljon, että sitä vyötärölle keräämistä sai ihan huolella harrastaa. Ja se painoi kilotolkulla, silkki-brokadia. En vain valitettavasti keksinyt kyseiselle upeudelle mitään käyttöä eli kauppaan jäi. Voih.

      Sit taas nähtiin pari geishaa/maikoa joiden kimonot olivat selkeästi enempi bling kun tavan tyttöjen yukatat.
      Mut kyllä siinä yukatassakin pärjää kun vaan pukee alle tarpeeksi sälää. Senki pukeutumisohjeisiin kuulu esim tyynyjä että tulee tarpeeks litteä profiili.

      Delete
    4. Mutta sitten on vielä kaikki modernit hybridit ja keinokuidut!!!!
      Ne vanhanaikaiset on kyllä upeita taideteoksia, mutta en ihmettele, että jäi kauppaan ;)

      Delete
    5. Ens kerralla sit se kunnon kimono... Ostettiin me parit kesäyukatat. Mies on käyttäny aamutakkina mutta omani on niin pitkä, ettei sitä oikein voi huvikseen, kunnolla taittelematta käyttää. Pidin sitä sitten edellisessä kämpässä seinällä koristeena.

      Delete
    6. Ovat niin kauniita :) Mun tekisi mieleni oieakstaan sellaista aamutakkimallia, etta tulisi kayttoa. Sellainen ostoslistalla seuraavalle kerralle. Nyt pitaa lopettaa nama Japani-postaukset, kun vain lietsovat omaakin matkakuumetta :D

      Delete
  4. Oi voi, pääsisinpä joskus Japaniin.... Tosi kiinnostava postaus, kiitos.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin olin haaveillut jo pitkään ja ajattelin aina, että reissu olisi liki mahdoton, kun Japanissa on niin hurjan kallistakin! Mutta nyt ilosanoma: ei ole! Ainakaan verrattuna Australiaan.

      Delete
  5. Ihanan arkirealistinen blogaus mysteerisestä maasta. Ja tuolla näyttäisi olevan niin kaikkea mahdollista, jopa universumin sormet museoissa. Kivaa myös nähdä miltä tuo maa näyttää ei-sesongin aikaan. Kaikki ei aina ole yhtä kirsikankukkaa, mutta silti mielenkiintoista ja silmä lepää myös teekaupan kauniissa käärepapereissa. Naganoa odotellessa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset! Japani on kyllä superinspiroiva! Mielikuvitukseni kävi aivan villinä :)
      Ja ah, tosiaan se estetiikka kaikkialla...

      Delete
  6. Replies
    1. Haha, oli kyllä sellainen Teräsmies-olo, kun lähdin kiitämään kohti mummoa :D Mutta oikeasti, harmittaa kamalasti tuollainen, kun ei auteta, vaikka selvsti tarvitaan apua :/

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!