Wednesday, February 11, 2015

Kurkistus kuoren alle

Otin vahingossa matkalle mukaan kirjan, joka sopikin ennakkokäsityksestä huolimatta Japaniin mainiosti. Muriel Barberyn The Elegance of the Hedgehogin (L'Élégance du hérisson, käännös: Alison Anderson) tapahtumapaikkana on Pariisi, mutta mukana onkin yllättäen runsaasti kaikkea japanilaista. Lueskelin tätä ahnehtien ja nautiskellen reporankana hotellihuoneiden kylvyissä ja huippunopeissa Shinkansen-junissa. The Elegance of the Hedgehog oli rakkautta ensi silmäyksellä ja tästäkin kirjasta muodostui oitis lempikirja. Erikoiseksi tämän lempparin tekee itselleni se, että en oikeastaan pidä kirjan päähenkilöistä. Renée ja Paloma jakavat saman ulko-oven. Renée on ollut rakennuksen concierge jo vuosikymmeniä, Paloma taas on 12-vuotias hyvin toimeentulevan perheen lapsi. Molempia yhdistää älykkyys ja sivistys, jota muut eivät huomaa. Asukkaille Renée on talkkari ja Paloma kakara.  


Barbery, M. The Elegance of the Hedgehog. Gallic Books, London, 2009 (2006).


"But Antoine Pallieres, whose repulsive and embryonic whiskers have nothing the least feline about them, is staring at me, uncertain of my strange words. As always, I am saved by the inability of living creatures to believe anything that might cause the walls of their little mental assumptions to crumble." 


Minua ärsytti se, kuinka molemmat piilonerot pitivät muita ihmisiä idiootteina, takertuivat heidän yksittäisiin sanoihinsa, eleisiinsä, ulkonäköönsä ja niin edelleen, eivätkä yrittäneet nähdä muita edes himpun verran kompleksisempina hahmoina kuin mitä ensinäkemältä ja -kuulemalta saattaisi mieleen juolahtaa. Mielestäni ilkeää, varsinkin yhdistettynä ivallisuuteen ja korostettuun omanarvontunteeseen. Mutta suotakoon se näille neroille! Niin kuin sanoin, ärsyttävät päähenkilöt eivät himmetäneet kirjan loistoa. Lisäksi heillä on oikeasti mielenkiintoisia ajatuksia ja havaintoja, joita Barbery viljelee sivuilla niin, että tarina vetää mukaansa ja laittaa siemeniä mieleen muhimaan. 


"I make coffee that we shall not drink, but its wafting aroma delights us both, and in silence we sip a cup of green tea as we nibble on our tuiles."


Kirjassa on hykertelevän lempeä ja kodikas tunnelma kaikista jännitteistä huolimatta. Käännös on kaiketi onnistunut loistavasti: kieli on hyvää ja kaunista, muttei liian koristeellista ja siksi nautinnollista lukea. Vanhan rahan perheiden ja rakennuksen kuvailu sinkoaa lukijan Pariisiin, jonnekin ikkunan taakse katselmaan näitä yllättäviä tapahtumia. Kaksoiselämää viettävän Renéen oven takana on hänen valtakuntansa, visusti ja tarkasti vartioituna piilossa muulta maailmalta. Sinne vetäytyy myös Paloma, joka haluaa eroon perheensä päämäärättömästä ja teennäisestä sekamelskasta. Kun eräs asukas yllättäen kuolee, tapahtuu jotakin mullistavaa: asunto myydään perheen ulkopuolelle. Skandaali! Uusi asukas saa uteliaiden tuntosarvet terästäytymään, mutta ennen kaikkea hän on kuin pelastusrengas Renéelle ja Palomalle.


"And then, you pace up and down a corridor and suddenly enter a room full of light. Another dimension, a certainty just born. The body is no longer a prison, your spirit roams the clouds, you possess the power of water, happy days are in store, in this new birth."


Filosofista pohdintaa, hiukan luokkayhteiskuntakritiikkiä, ihmissuhdekoukeroita, rakkautta, ystävyyttä yli rajojen, luottamusta, runoutta ja haikuja, elokuvia, kirjoja, kulttuurieroja, ruoka- ja juomanautintoja (vihreää teetä!), estetiikkaa... Ainoa pieni tahra näissä aiheissa on hienoinen snobbailun leyhähdys, mutta kun siitä pääsee yli, kirja on täyttä nautintoa jos ylläolevat aiheet kiinnostavat.  Rakastuin tähän kirjaan!


 

12 comments:

  1. Niin minäkin. Siis rakastuin tähän kirjaan. Tämä tuli mieleni erityisesti nyt viime viikonloppuna, kun kirjoitin Didierlaurentin kirjasta Lukija aamujunassa. Siinä oli jotakin samaa. Tosin minusta Siilissä oli varsin vahvaa yhteiskuntakritiikkiä ja pidin Renéestä toisin kuin sinä. Tämä on minusta humanistisen ajattelun helmi. Kuinka usein teemmekään muista ihmisistä päätelmiä ulkoisten vaikutelmien perusteella ja kuinka väärässä saatamme ollakaan? Ihana teos ja tuli heti hyvä fiilis tälle päivälle, kun luin kirjoituksesi. Voin vaan kuvitella, miten mainiosti tämä sopi luettavaksi Japanissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että tykkäsit myös ja ihan totta, kirjaan tuli pikkuisen erilainen näkökulma, kun japanilainen kulttuuri ja arki ilmiöineen oli heti ympärillä. Ja kirja tuntui olevan ihan oikeassa ja oli siksikin niin hiuppu! Huvitti se, kuinka sattumalta mukaan tulikin niin sopiva kirja!

      Nyt muuten nappaan sinulta tuon Didierlaurentin suosituksen :)

      Ah, nuo ulkoisten tekijöiden perusteella tehdyt arvostelmat....tässä Siilissä niitä tehtiin molemmin puolin mielestäni, mikä juuri sai minut ärsyyntymään! Toisaalta, niin kuin sanoit, tuo taitaa olla ainoastaan inhimillistä. Mutta kirja on kyllä suunnattoman nerokas ja silti helppolukuinen. Unohdin mainita, että Siili sai minut myös kyyneliin, vieläpä julkisella paikalla rautatiaseman odotussalissa... Tekee melkein mieli lukea se heti uudestaan.

      Delete
  2. Moni asia viehätti minua Siilin eleganssissa: ensinnäkin kirjan nimi, joka on loistava, henkilöhahmot rosoisuuksineen, heidän korkealla lentävät ajatuksensa ja niin tuo miljöö, johon uppoaa uteliaana. Kirjassa myös minua häiritsi jonkin verran Barberyn tekstistä liian helposti läpi tunkeva yläluokkaisuus. Hän muuten myöntää olevansa oman yhteiskuntaluokkansa aito tuote. Olisiko hänen teoksensa jonkinlainen mea culpa. Loppu jäi myös kaihertamaan ja mietin oliko se tarpeellista ja toiko se todella teokseen jotain lisää. Silti hieno kirja ja mukava lukea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin ihastuin nimeen heti kun sen kuulin ja ennen kuin edes ajattelin sen lukea. Nimi pysyi yrittämättä muistissa.

      Hmm, mea culpa-teos, voisipa ollakin! En tiennytkään Barberystä mitään aiemmin.

      Loppu oli minusta todella elokuvauksellinen. Niin kuin oikeastaan koko kirja. Mutta minutkin loppu kyllä yllätti, jotenkin se oli erilainen 'rytmiltään' kuin kirja muuten.

      Delete
  3. En osaa riittävän hyvin ranskaa voidakseni lukea tämän ranskaksi, mutta tekisi kovasti mieli lukea tätä joskus edes niin, että olisi sekä ranskan- että suomenkieliset painokset käytössä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, osatapa ranskaa, edes vähän. Tämä on varmasti superkaunis alkukielellä, arvailen.

      Delete
  4. Minullekin tämä nousi lemppariksi, eikä päähenkilöiden lievä ylemmyydentunto häirinnyt. Minusta se(kin) jotenkin sopi vain kokonaisuuteen. Ja hyviä ajatuksia heillä olikin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, minä olisin toivonut heidän olevan yli-inhimillisen jaloja yksilöitä ;) Ihan totta, ympäristöön/kokonaisuuteen he kyllä sopivat.

      Delete
  5. Hei mäkin olen lukenut tämän! En muista enää kirjasta paljonkaan - muuta kuin sen, että tykkäsin kovasti. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava kuulla, että tykkäsit, vaikka muisti pätkii :) Oikeastaan sitä parempi: voit lukea uudestaan ja tykätä taas!

      Delete
  6. Oih, tämä kirja odottaa minua hyllyssä, joten en uskaltanut lukea tekstiäsi ihan vielä. Palailen! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, odottelen mielenkiinnolla arviotasi. Toivottavasti ihastut myös!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!