Sunday, February 22, 2015

Narskuntaa Naganossa

Olin innosta ja jännityksestä kankeana junamatkalla Kiotosta Naganoon. Syy täpinään oli tietenkin lumi, jota en ollut nähnyt vuosikausiin - jippiii!!! Haaveissa siinsi myos lumilautailu, mitä odottelin ristiriitaisin tunnelmin. Teininä kulutin Rukan rinteitä ahkeraan, mutta viimeisimmästä hiihto- tai lautailukerrasta oli kulunut ainakin 15 vuotta! Minulla ei siis ollut aavistustakaan siitä, pysyisinkö ylipäätään edes pystyssä. Mihin tämä aika oikein menee?


Lunta!! Naganon juna-asemalla.

Se pakollinen ensikosketuskuva :)


Kuin hellyyttävä etelän turisti, vetäisin kameran esille heti kun ikkunasta alkoi näkyä valkoista ja annoin sen laulaa. Junasta poistuessa virnistelin onnellisena: vihdoinkin oikeasti kylmää ilmaa ja LUNTA, joka narskahteli mukavasti jalkojen alla. Käppäilin varovasti kuin ankka jäisella kadulla läheiseen kahvilaan, jossa juhlistin lumen ja itseni jälleennäkemistä suklaaleivoksella ja srilankalaisella teellä. Edes viereisestä pöydästä leyhähtelevä sankka tupakansavu ei saanut tunnelmaa latistumaan.  Herkkuhetken jälkeen yritin siristellä hotellin nimeä läheisissä rakennuksissa, mutta kaikki oli kirjoitettu kanjiksi, eli mikään ei sanonut minulle mitään. Joku ystävällinen ohikulkija osasi onneksi osoittaa minut oikeaa rakennusta kohti ja harmittelin taas kielitaidon puutetta. Nappasin take-awaytä mukaani, laitoin television päälle ja katsoin sumoa :)  Huoneeni ikkunasta siinsivät illan sinessä kylpevät lumiset vuoret ja olin hurjan onnellinen.



En kauheasti penkkiurheilusta diggaa, mutta sumoa oli kiva katsoa!

Uutiset lupasivat lisää valkoista.


Aamulla herätessä kadut olivat valkoisenaan yön aikana sataneesta tuoreesta lumesta. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lähdin heti miso-aamiaisen jalkeen narskuttelemaan Naganon kaduille. Misosta olen muuten saanut tarpeekseni muutamaksi kuukaudeksi... Jostakin kumman syystä tykästyin Naganoon kovasti. Johtuiko vuoristoilmasta, vai mistä, en tiedä. Asemaa vastapäätä sijaisteva Heiando -kirjakauppa oli täynnä kaikenlaista mielenkiintoista (Tove Janssonin juhlavuotta oli juhlittu, ja kaupasta löytyi myös Muumi-osasto!) ja sieltä sai maailman parasta kuumaa kaakaota. Kuuman kaakaon äärellä vaihdoin kuulumisia myos erään perthläisen kaverin kanssa, joka oli tyttärineen matkalla ympäri Japania. Facebookin ansiosta huomasimme yllättaen olevamme samassa kaupungissa yhden päivän ajan ja järkkäsimme treffit kirjakauppaan. Maailma on niin pieni ja some näppärä. Olimme epäonnisesti yrittaneet treffata muutamaan otteeseen viime vuonna, mutta vasta Naganossa tähdet olivat linjassa niin että tapaaminen onnistui :)


Aamumaisemat.

Mummot fillaroi kaikissa olosuhteissa. Ihan kuin Suomessakin!

Nostalgisia Suomi-muistoja...

London bus oli eksynyt tännekin. Nykyisin ravintola.

Heiando ihan aseman lähellä.

Heiandon viihtyisässä kahvilassa.

Nagano on pieni ja ainakin lumisena todella kaunis pikkukaupunki. Kaupungin pohjoispäästä löytyy suuri Zenkoji-temppeli, jossa majailee kuulemma Japanin ensimmäinen buddha-patsas 1400 vuoden takaa. Suuri temppeli on japanilaisen buddhalaisuuden keskus ja vilinä on sen mukainen. Ajatteluni on australialaistunut sen verran pahasti, etta jotkut 1600-luvun jutut tuntuvat jo iki-ikivanhoilta ja kun Japanissa kirjoitettu aineisto menee jonnekin ennen 100-lukua, tuntuu se miltei käsittämättömältä. Zenkoji-temppelin edusta on täynnä kaikenlaisia kojuja, joista yksi, varsin huomaamaton, tarjoaa englanninkielisen oppaan (siis paperisen sellaisen). Kannattaa pistäytyä kojussa, ettei käy niin kuin minulle ensimmäisellä kerralla, eli missaan jotakin aika hienoa. Alttarin alla on nimittain pimeä käytävä, jonne pääsee maksusta. Alttarin (ja Japanin) ensimmainen buddha kun ei olekaan näkyvissä, vaan yleisöltä piilossa verhon takana. Pimeä, kiemurteleva käytävä on nimensä mukaisesti pilkkopimeä ja eteenpäin on hivuttauduttava puista seinää tunnustellen. Jossakin puolivalissä käsi osuu metallikahvaan, joka symbolisoi tiedon avainta. Kaikki ovat pimeässä samanarvoisia, luottavaisina hapuilemassa eteenpäin, ja jokainen voi tunnustella avainta, jota lähemmäksi buddhaa/valaistumista on äärettömän vaikea päästä. Temppeli on aktiivitoiminnassa oleva temppeli (niin kuin suurin osa muistakin) eli kannattaa muistaa käytöstavat. Koska Zenkoji on niin suosittu, on se oiva paikka rituaalien havainnoimiseen. Lapsia opetetaan tavoille, ja samalla voi turistikin nappailla ohjeita siinä sivussa.


sannabanana
Pienestä Saiko-Ji temppelistä, perustettu 1199!

sannabanana
Saiko-Jin lumipeitteisiä rukouksia.

Zenko-Jin portti.

Suitsukkeet leijonan alle ja parantavaa savua päälle.

sannabanana
Lapset mukana oppimassa tavoille.

sannabanana
Temppelin kenkiä.

Temppelin seutua. Kuvassa oleva vanha mies heitteli lumipalloja jäälle.



Naganossa näin myös aivan erinomaisen modernin buddhalaistaiteen näyttelyn eräässä pikkugalleriassa, jonka nimeä en saa googlaamalla selville (ehkä Ishigawa?). Lounastelin ihanassa ja supersuositussa buffet-ravintolassa, joka oli erikoistunut sieniin (ja jonka nimen olen unohtanut, mutta siinä oli Kinoko, eli sieni). Löysin oikean pienen aarreaitan: mukavan vanhan miehen kodin yhteydessä olevan antiikkikeramiikkaliikkeen ja tietenkin sorruin shoppailemaan.


Sieniravintolan ihanaa buffettia.
sannabanana
Reggaeta...

sannabanana
Kauniita kupposia ikkunassa.

sannabanana
Karaoke - OK!

sannabanana
Mmmmmm....
Nappasin mukaani muutaman sinikukkalautasen ja ramekinit.



Lyhyehkön bussi- tai junamatkan, ja parin kilsan patikkamatkan päässä Naganosta on myos Jigokudani - apinapuisto, jossa voi katsella kuumassa lähteessä kylpeviä makakeja. Olihan sellainen nähtävä, ja nyt onkin oikein hyvä aika kirjoittaa tästä, sillä huomasin, etta Jenni kirjoitti juuri reiluista lomista ja eläinelämyksistä. Patikkaretki bussipysakiltä apinapuistoon kulkee tiheän metsän läpi. Oli ihanaa fiilistellä kinttupolulla. Ainoa häiriötekijä oli paikoin todella jäinen, paikoin mutainen maa. Muut pysäkillä pois jääneet ihmiset lähtivat heti harppomaan kohti polun alkua, mutta minä hivuttauduin eteenpäin miniaskelin, koska maa naytti niin jäiseltä. Huolestuin jo siitä, että olenko kokonaan kadottanut kosketuksen lumeen, mutta metodini paljastui terveelliseksi, kun muutaman minuutin kuluttua harppojia alkoi kaatuilla eri ilmansuuntiin. Kun on kerran oikein makeasti rysähtänyt jäiseen maahan, ei ole enää kiire mihinkään... Ihmettelen, että kukaan amerikkalainen turisti ei ole vielä (kai?) haastanut puistoa oikeuteen, sillä paikoin apinapuistossa on oikeasti vaarallisia jääkohtia.


sannabanana
Patikkamatkn varrelta.

sannabanana
Onsen apinapuiston vieressä. Tuolla voi muistaakseni olla yotäkin!


Apinapuisto on pienen pieni, tai siis se turisteille avoinna oleva alue, jossa makakit kylpevät. Apinoihin ei saa koskea tai niitä ruokkia. Valokuvata saa niin läheltä kuin huvittaa, mikä onnistuukin helposti silla makakit ovat liikkeellä evvk-asenteella. Olin tästä todella yllättynyt - sukulaisia kun ollaan. Mutta makakit tekevät omia hommiaan, kiertelevat ihmisten ympärillä todella lähellä, mutta eivät ota minkäänlaista kontaktia tai osoita edes kiinnostusta. Aivan kuin olisimme kameroinemme ja innostuneisuutemme kanssa pelkkää ilmaa heille! Apinat asuvat villeinä ja vapaina metsissä ja vuorilla, ja tulevat talvisin lämmittelemään kuumaan kylpyyn. Alkuperäinen ja luonnollinen 'kylpyamme' on pienen matkan päässä nykyisestä, joka on rakennettu turismia varten. Oli mukava katsella apinoita, jotka selvästi nauttivat ja rentoutuivat kuumassa vedessä. Apinoita nähdakseen ei tarvitse edes vaivautua Japaniin, vaan voi klikata livekameraan tästä. Mietin vieläkin, miksi ne eivät kylmety noustessaan pois. Vastaus liittyy hikoiluun tai sen puutteeseen, mutta en silti ymmärrä asiaa.


sannabanana
Ihmisiäkin oli kiva katsella tuolla.

sannabanana
Chillaxing :)


Apinat eivät kuitenkaan saavu paikalle ainoastaan kylvyn perässä. Puiston henkilökunta ruokkii apinoita. Ruokinta ei ole turistinähtävyys, se ei tapahdu samaan aikaan joka päivä, eivätkä makakit saa ruokaa suoraan ihmisiltä. Ruoka, jota heille puistossa tarjotaan, on hiukan herkullisempaa, kuin ruoka, jota he saavat metsästä. Hmmmm, tässä tulemme sitten eettisten kysymysten äärelle. Ruokaa tarjotaan, jotta apinat eivät vierastaisi ihmisiä, mutta samalla ei haluta kouluttaa röyhkeitä kerjäläisapinoita. Siinä suhteessa ollaan taidettu onnistua hyvin, silla apinat tosiaan tekevät omia hommiaan ihmisistä välittämättä. En tiedä apinoista tarpeeksi, jotta voisin analysoida tilannetta sen tarkemmin. Onko teillä mielipiteitä tai enemmän tietoa?

Naganon prefektuurissa on valtavasti laskettelukeskuksia. Osviittaa valikoimaan saa täältä. Itse viihdyin pienessä Nozawa Onsenissa, jossa nimen mukaisesti on rinteiden lisäksi myös kuumien lähteiden yhteyteen rakennettuja kylpylöitä. Kuumien lähteiden ansiosta kadut pysyvät lumesta puhtaina, vesi kun juoksee monessa paikassa teillä ja sulattaa lumen! Kätevää. Tämän vuoden lumitilanne oli muuten uskomaton: uutta lunta satoi jatkuvasti ja puuteripaikkoja ei tarvinnut etsiä. Olin huolestunut lumilautailutaidoista ihan turhaan: taitaa olla sama kuin pyörälläajossa, eli kun sen on kerran oppinut... Huvittavaa oli se, kuinka kengät, siteet ja laudat olivat muuttuneet sitten viime kerran (nyt niin keveitä ja käteviä!). Tarvitsin jopa apua kenkien kanssa ja voin kuvitella mitä vuokraamon poikien mielessä kävi, kun miettivät, etta mitenköhän tuon tädin kay rinteessä :) Mutta täti oli onnesta soikeana ja muisti taas, miksi lumilautailu on niin kamalan kivaa!

Nyt on kauheita vieroitusoireita lumesta ja kaikenlaisia lumeen liittyviä haaveita mielessä. Tosin kun katsoo ulos ikkunasta, ei kyllä kovin lupaavalta näytä!


Sateenvarjoilla lunta vastaan

Pikkuisen lumitoita, joita riitti!


P.S. Edellisen postauksen unohtuneet ääkköset on nyt korjattu :)
      

11 comments:

  1. Mahtavia apinoita! Tuonne pitää mennä kun seuraavan kerran Japaniin menen. Onsenit ovat kyllä ehdottomasti parhuutta muutenkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat! Ja tuonne vain kaymaan. Onseneita on taallakin ikava :/

      Delete
    2. Anna, treffit tuolla? Mä olen nähnyt kuvia noista apinoista joskus lapsena, ja olen aina halunnut tuonne, mutta en vaan aiemmin oikein tiennyt, missä on "tuolla" :)

      Niin, somen kautta sovitut treffit vieraissa kaupungeissa ovat kanssa parhautta. :)

      Delete
    3. Hihii, blogi/treffipalsta :)
      Mäkin haluan sit teidän mukaan! Ens kerralla otan nastakengät ;)

      Delete
  2. Oi oi oi, kylläpä oli hieno matkaraportti. Oli mukavaa fiilistellä Japania kuvauksesi kautta. Niin paljon houkuttavaa ja kiinnostavaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oijoi, ja tama on vain pieni murto-osa kokemaani ja nakemaani, ja tietenkin viela hirmu paljon jai tajuamatta, huomaamatta ja tekematta! Kauhea hinku takaisin ja suosittelen reissumaaksi kaikille, joita vahankaan kiinnostaa!

      Delete
  3. Hehhehhehe suomalainen, joka innostuu lumesta :D :D Mahtavaa!

    Muumeja on kyllä Japanissa aikalailla tarjolla, ihan eri juttu kuin Koreassa (täällä ne ovat oikeastaan lyöneet läpi vasta viime vuoden lopulla ja tämän vuoden aikana).
    Nagano kuulostaa tosi kivalta paikalta, jospas joskus vielä sinnekin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä! Itseäkin huvitti! Tämä lumen kanssa kohtaaminen on kyllä valehtelematta yksi viimeisen 15+ vuoden kohokohtia elämässäni ;)

      Japanilla ja Muumeilla on aika pitkät perinteet niiden yhteistyöanimaatioiden vuoksi. Ja ah niitä kaikkia kauniita Muumituotteita. Teen ehkä ostoksista erillisen postauksen :)

      Nagano oli kyllä kiva yllätys mukavuudellaan.

      Delete
  4. Kyllapa nyt laitoit Japanin mullekin matkustuskartalle oikein kertaheitolla! Jostain syysta en koskaan ole kauheasti hinkunut paasta Japaniin, mutta naiden postauksien jalkeen se kylla kipuaa listalla ihan karkisijoille. Vaikuttaa kylla niin mahtavalta, mielenkiintoselta, erilaiselta, vaihtelevalta ja upeelta; jokaiselle jotakin! Puhumattakaan kiehtovasta kulttuurista, kaikesta teehen liittyvasta ja siita lumesta :) Ihan vaan junalla matkustaminen kuulostaa niin leppoisalta ja ihanalta, kun viime kerrasta on itsella kulunut jo aikamoinen tovi.

    Kovasti kylla kaipailin lautailukuvia tahan postaukseen, mutta sitten tajusin, etta se taitaisi olla vahan vaikeaa ottaa selfieita rinteessa viilettaessa!

    Pitaa kylla nahda pian! Haluan kuulla reissusta lisaa, lisaa, lisaa ja nahda enemman kuvia!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä kaikkea tuota ja enemmänkin! Kivaa, voin käännyttää sua vielä lisää kuvilla ja tarinoilla kun nähdään seuraavan kerran. Luulen, että tykkäisit kovasti!

      Joo, lautailukuvia on 0 ja juuri tuosta syystä :D
      Pari rumaa kuvaa mulla on bussista ja hiihtokeskuksen 'pääasemalta'...

      Jippii, just mietin, että saatan ajaa Perthiin viikonloppuna... Updeittaan kun tiedän omista suunnitelmista lisää!

      Delete
    2. Joo! Tuu! Sano sit ajoissa, niin laitan vierashuoneen valmiiksi :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!