Tuesday, March 3, 2015

Aluevaltaus, jännitystä ja jumitusta

Lomalla ja sitä ennen luin aika monta hyvää kirjaa putkeen. Töissäkin tuli leikittyä tekstin kanssa riittämiin, tai siis liikaa. Johtuikohan jonkinlaisesta yliannostuksesta, mutta olen nyt pikkuhiljaa toipumassa elämäni ensimmäisestä lukujumista. Kirjaan tarttuminen ei vain kiinnostanut pätkän vertaa kolmeen viikkoon. Tarkemmin sanoen koko ajatus lukemisesta suorastaan kuvotti. Sängyn vierellä odotteli puoliksi luettuja ja sinne hylättyjä raukkoja. Olin huolestunut ja hain tukea vertaisryhmästä. Tällaisia ohjeita tuli: aika parantaa (joskus voi mennä kuukausiakin!), kokeile pienissä annoksissa (ohuita, runoja, novelleja) tai kuuntele äänikirjoja. On myönnettävä: olo oli jo epätoivoinen. Mietin myös että mitä ihmettä teen hyllyjä täyttävillä kirjoilla. Jos tämä tunne ei meme ohi, minulla on metreittäin pölyyntyvää ja suorastaan arvotonta turhuutta!

Luin hiukan blogeja sentään, ja sieltä löytyi yllättäen pelastus. Kaisa Reetta kirjoitti Stonerista ja innostuin. Ensimmäistä kertaa teki taas mieli lukea pitkään aikaan (kolmisen viikkoa lukematta on pitkä aika!). Halusin Stonerin, mutta se oli kirjastossa menossa. Tartuin siis yhteen oman pinon keskenjääneeseen. Sekin maistui taas: A Thousand Splendid Suns. Mikä helpotus!

Onneksi niitä ennen jumia luettuja hyviä kirjoja on kuitenkin läjä jäljellä, ettei blogin tarvitse kärsiä tauostani. Reissussa uskaltauduin muuten digikirjan kimppuun. Syynä oli yksinkertaisesti se, että olin kaikki kantamani paperikirjat jo lukenut. Täytyy sanoa, että hiffasin samalla, miksi sähkökirjat saattavat olla kätevämpiä matkalla... Tietenkin tila ja paino, mutta myös se mukavuus pimeässä lentokoneessa luettaessa, kun ei tarvitse räplätä 'kattovaloja' tai lukulamppuja eikä häiritä vieruskavereita isommilla valoilla. Minä lueskelin ipad minillä eikä ole valittamista. 

Formaatin vuoksi Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa oli jäänyt roikkumaan jo pidemmäksi aikaa. Kotona ja normiolosuhteissa välttelen sähkökirjoja. Ruudulta tulee muutenkin luettua ja tuijotettua kaikenlaista tuntikausia päivittäin, eli mikään hehkuva ja sähköinen ei kiinnosta työpäivän päätteeksi. Mutta lomalla ja reissussa onkin näköjään toinen juttu. Sielut repäisivät minut mukaansa siltä istumalta ja harmittelin, että olin jo melkein unohtanut kirjan ipadin uumeniin.



Jääskeläinen, P.I. Sielut kulkevat sateessa. Atena, Jyväskylä, 2013.

Oli mukavaa lukea taas pitkästä aikaa suomeksi ja reissukirjana tämä oli mahtava: helppo keskeyttää ja taas palata sen kimppuun. Jännitys ja hirvitys sai minut valtaansa. Sateinen Helsinki oli juuri sopiva salaperäisen kolkko paikka tapahtumille. Mikä on totta, mikä kuvitelmaa? Kuinka voimakkaasti oma usko meihin vaikuttaa? Lukijaa riepotellaan fyysisen ja psyykkisen rajamailla, ja niiden välissä venyy usko. 

Vastikään eronnut Judit saa lapsuudenystävänsä avulla paikan uudesta kotisairaanhoitofirmasta. Homesairaaloiden jälkeen uusi firma tyylikkäine univormuineen ja runsaine etuineen tuntuu luksukselta. Pankkitiliä katsellessa Judit voi ainakin hetkittäin painaa villaisella firman uskonnolliset sävyt ja erikoiset hoitomuodot. Ajan kuluessa ja Juditin koulutuksen edetessä tietämättömyyttä ei voi kuitenkaan enää käyttää hyväksi tai sitä teeskennellä. Samaan aikaan kun kaikenlaista erikoista ja karmivaa alkaa paljastua, alkaa Juditin painiskelu oikean ja väärän, todellisuuden ja kuvitelmien välillä. Salaperäiset arvet iholla elävät ja reagoivat. Mistä oikeastaan on kyse ja millaisia tavoitteita firman johdolla on? Missä omat rajat menevät, mitä voi hyväksyä ja miksi?


"Kun Judit jäi yksin uuteen kotiinsa, hän itki hieman purkaakseen uuden tilanteen aiheuttamaa ahdistusta ja naposteli sitten huomaamattaan ison pähkinäsuklaalevyn ja puoli paketillista suklaakeksejä. Siitä seurasi vatsakramppi. Hän kävi oksentamassa pyttyyn, joka oli siro, kaunis ja moderni. Kasvonsa pestyään hän otti suihkun ja hymyili sen jälkeen kuvajaiselleen." 


Sataa, sataa aina vaan ja lapsuudenystävän vakavasti sairas poika, Juditin pikkuvanha kummilapsi, synnyttää lisää kysymyksiä ja kärsimystä Juditin mielessä. Kuvaan astuu myös Moreau, komea ja karismaattinen kyseenalaistaja, joka saa Juditin hiukan tolaltaan. Sielut kulkevat sateessa on hurjan runsas kirja. Löytyy jännitystä, fantasiaa, uskonpohdiskeluja, moraalidilemmoja, lapsuusmuistelmia, kyökkipsykologiaa ja rakkaustarinaa. Kieli ei saanut minua haukkomaan henkeä nokkeluudella tai kauneudella, mutta se ei kai ollut tarkoituskaan. Vaikka kuvaukset joskus tuntuivat hiukan kököiltä (ks. sitaatti yllä, tai ehkä kyseessä on vain liian pitkä tauko suomikirjallisuudesta?), minua kutkutteli varsinkin se tavallisen normiarjen, uskonnon ja odottamattoman sci-fimäisen fantasian sekoittelu tarinassa. Kirjasta jäi mieleen erityisesti kosteus ja hajut - uskokaa tai älkää mutta näin on! - ja kaikki se hämärässä, sateen takana piileskelevä ja häilyvä. Keitä me oikein olemme?


 "Se perääntyi syvemmälle sateeseen ja pimeään, tai ehkä lipui kuin unikuva. Katulampun valo osui hetkeksi terveeseen silmään ja heidän katseensa kohtasivat. Jälkeenpäin Judit ajatteli, ettei ollut koskaan nähnyt surullisempaa ja yksinäisempää katsetta.
- Kuka sinä olet? Judit huusi.
Se oli poissa. Sade oli nielaissut sen.
Puhelin piippasi vielä kerran.
Olen sen varjo, joka kerran oli hoitaja Anneli."


Väliin mahtuu myös sivuhuomautuksia, eli kirjailijan analyysiä kirjan hahmoista, keskittyen Juditiin, ja heidän taustoistaan. En aina lukenut näitä kohtia niin innoissani, vaan halusin edetä itse juonen ja henkilöhahmojen kanssa tarinassa. Lopussa näiden kirjailijakommenttienkin merkitys kuitenkin napsahti paikalleen ja ne toivat oivaltavan ja mielenkiintoisen lisän kaikkiin tapahtumiin. Kaikenkaikkiaan tykkäsin erikoisesta ja vetävästä kokonaisuudesta.

2 comments:

  1. Tuo Jääskeläisen kirja pitäisi minunkin lukea. Harjukaupunki vei sitä lukiessa niin mennesään että varmaan tuokin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin pidin Harjukaupungista. Samanlaista tiheää tunnelmaa ja mystisyyttä on tässä potenssiin kaksi, eli laita vain lukulistalle :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!