Sunday, March 29, 2015

"To keep on going, you have to keep up the rhythm."

Tunnustus: minulla on Murakami-kammo. Muistaakseni se alkoi, kun yritin lukea Kafka rannalla. Sitten kokeilin Norwegian Woodia. Kumpikaan ei kohdallani käynnistynyt ja ensin ahdistuin, sitten luovutin. Kammo on kuitenkin kaivertanut mieltä jo vuosikaudet. Olen halunnut siitä eroon - ja hurraa, onnistuin vihdoin! Asiasta rohkaistuneena taidan uskaltautua herran muunkin tuotannon kimppuun, mutta ensin tämä: Murakamin Harukin What I Talk About When I Talk About Running (käännös: Philip Gabriel) kansi mätsäsi hauskasti teekupposeni kanssa lukuhetkellä. Kirja  tulikin luettua jo jokin aika sitten, joskus keväällä riippukeinussa, mutta tunnelmat ovat yhä tuoreina mielessä. Kirjassa Murakami pohdiskelee uraansa, kehitystään sekä kirjailijana että maratoonarina, vanhentumista ja kaiken taustalla, tai oikeastaan valokeilassa, kulkevaa rullaavaa, kurinalaista juoksua ja sen laajempaa merkitystä ja yhteyksiä.



Murakami, H. What I Talk About When I talk About Running. Vintage, London, 2009 (2007). 

Kirja kertoo oikeasti juoksemisesta. Se ei kuitenkaan ole mikään juoksuopas, vaan henkilökohtainen juoksumuistelma. Ja kun juoksija on kuuluista kirjailija, tulee juostessa ja juoksemisesta monta asiaa mieleen. Juokseminen on myös niin suuri osa Murakamia itseään, että kirja kertoo myös jotain olennaista itse kirjailijasta ja hänen elämänfilosofiastaan. Tätä kaikkea Murakami availee sivuilla asiapitoisesti ja ajoittain itseironisella kuivalla huumorilla. 


"Sometimes I run fast when I feel like it, but if I increase the pace I shorten the amount of time I run, the point being to let the exhilaration I feel at the end of each run carry over to the next day. This is the same sort of tack I find necessary when writing a novel. I stop every day right at the point where I feel I can write more. Do that, and the next day's work goes surprisingly smoothly."


Mitä yhteistä on kirjoittamisella ja maratoneilla? Ainakin vaaditaan lihaksia, joko istuma-sellaisia tai sitten niitä muita, joilla pääsee liikkeelle miltei päivittäin, säästä tai tilanteista riippumatta. Molemmissa on vaatimuksena päämäärätietoisuus ja peräänantamattomuus, molemmissa oman pään sisällöllä on valtava merkitys ja molemmissa testataan kantokykyä suhteessa omiin tavoitteisiin.

 
"Emotional hurt is the price a person has to pay in order to be independent."


Ja Murakamilta ei itsekuria puutu. Sivuilta löytyy myös armotonta itsekritiikkiä, vaikka kaiken pohjalla onkin kypsään ikään ehtineen ihmisen vankka itsetuntemus. Tiikeri kun ei pääse juovistaan, eikä siis yritäkään. Murakami kuuntelee musiikkia ja laittaa tossua toisen eteen. Mielessä häilyvät ajatukset kuin pilvet taivaalla, ja taivas on laaja.

Minusta oli mukava lukea Murakamin elämän käänteistä. Nuoruudessaan hän pyöritti live jazz-klubia Tokiossa, ja se hetki, kun hän sai päähänsä kirjoittaa romaanin - hah, loistavaa! Jos tiivistäisin, saoisin, että Murakamin menestyksen 'salaisuus' on rohkeus ja raaka työ. Sitten tulevat taidot, ja tietenkin se fakta, josta Murakami kirjoittaa hienosti: ihmisten eroavaisuuksien vuoksi meillä on erilaisia näkökulmia ja kokemuksia ja tulkintoja. On vain yksi yksinäisyydestään nauttiva Murakami (ja vain yksi minä ja sinä) ja siksi meidän kaikkien tarinat ovat ainutkertaisia.


"Exerting yourself to the fullest within your individual limits: that's the essence of running, and a metaphor for life - and for me, for writing as well."

6 comments:

  1. Voi, Murakami kammo, kamalaa! :D Minä olen kirjailijasta kovasti innostunut, pakko aina saada uusi teos heti käsiin. <3 Mutta kun olet kerran makuun päässyt, niin älä hylkää tätä ihanaa miestä, vaan kokeile vaikka 1Q84:ää, se on suosikkini. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kyllä Murakami kiinnostaa edelleen ja aion tosiaan kokeilla uudestaan, vaikka vähän hirvittääkin :) Kiitos vinkistä!

      Delete
  2. Mukava kuulla, että pääsit Murakamin makuun. Tämä juoksukirja on ainoa Murakamin tuotannosta, joka itselläni on jäänyt kesken. Tai oikeammin se jäi pöydälle makaamaan keskeneräisenä niin pitkäksi aikaa, että lopetin sen kesken.

    Tämä on hieno: "Exerting yourself to the fullest within your individual limits" ja sitten tekisi mieli vielä sanoa, että samanaikaisesti pyrkimys näiden rajojen venyttämiseen ja kenties jopa ylittämiseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, tämä epäilyttää minua: tykästyinkö Murakamiin tämän epätyypillisen kirjan vuoksi ja muut ovat edelleen minulle hepreaa?
      Minustakin tuo on hieno lainaus ja ajatus (plus lisäyksesi), näin juuri :)

      Delete
  3. Tämä minulla onkin vielä lukematta, kiinnostaa kovasti. Juokseminen on minulle jotenkin vierasta, mutta toivon että tämä avaisi minulle sitä viehätystä jotenkin.

    Norwegian Woodista olen itse pitänyt lukemistani Murakameista vähiten, Kristan tavoin 1Q84 on suosikkini eli sitä suosittelisin. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos suosituksesta, taidan sitten tarttua tuohon 1Q84:een seuraavaksi!
      Minä rakastan juoksemista, eli ehkä siksikin tämä oli sopiva? Nimi sai heti kiinnostumaan tuon juoksuyhteuden vuoksi ainakin.
      Luulen, että viehätys kyllä tässä avautuu. Vaikka paljon on aikoja ja matkoja, tässä on myös sellaista juoksufilosofiaa ja -taikaa :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!