Monday, April 6, 2015

Katse taivaalle

Viime vuonna elämäämme astui ihana pikkumies. Hän esiintyi myös täällätäällä ja täällä. Sydämemme särkyi, kun mini-me:llä todettiin kissa-allergia ja herra joutui muuttamaan uuteen kotiin muutaman tapahtumarikkaan yhteiselokuukauden jälkeen. Onneksi koti löytyi aika läheltä ja tuttavien luota, eli tapailemme yhä silloin tällöin ja olemme voineet seurata pikkukissan kasvua pojasta mieheksi. Hän oli ensimmäinen kosketukseni kissamaailmaan ja entisenä kissakammoisena ihmisenä en olisi voinut saaada parempaa opasta kissaihmiseksi. Niin ystävällinen ja leikkisä tapaus hän on. Nykyään, isompana, on havaittavissa myös äksyilyä, mikä saattaa olla tuotosta siitä, että herralla on nykyään asuinkumppaneina kaksi isoa koiraa, joita hän tehokkaasti terrorisoi :)

Sydämeen on pistänyt pariin otteeseen oikein erityisen hartaasti, kun mini-me on tunnustanut eräänäkin iltana, että "that cat meant everything to me." Onneksi huoneessa oli pimeää, sillä luulen, että reaktioni tuohon suoraan sielun syvyyksistä kumpuavaan lauseeseen oli aika vetinen. Yritin kuitenkin siinä pimeässä maatessani pysyä asiallisena ja vastata ääni vapisematta. Toisen kerran kosketti, kun mini kertoi piirtäneensä ystävänsä kanssa lemmikkinsä kouluvihkoihin. Hän oli piirtänyt muualla asuvan kissansa, ja kun oli tullut aika laittaa vihkot laatikkoon, hän sanoi, että "tears started coming from my eyes, because I miss him so much!" Tämä siis yli puoli vuotta kissan muuton jälkeen. 

Mitä opimme tästä? Allergiatestit ennen eläinten hankkimista! Ja vaikka aikaisempia reaktioita ei olisi ollutkaan! Yhäkin ihmettelen, kuinka suuri ero kissojen allergisuudessa näyttää olevan. Minin kaverilla on kissa, joka ei näytä aiheuttavan juuri minkäänlaisia reaktioita (ja tämän perusteella oletin, ettei hän olisi kissoille allerginen), kun taas toisen kissanomistajaystävän luona yöpyessä mini meni tunnissa punaiseksi kuin tomaatti eikä saanut henkeä!

Tämän pitkän kissa-alustuksen jälkeen itse asiaan, eli Thea Welshin muistelmaan The Cat Who Looked at the Sky. Ilman lyhyttä kissanomistajakauttani tuskin olisin kirjaan koskaan tarttunut. Nyt viisastuneena tiedän, että elämä kissan kanssa voi olla to-del-la mielenkiintoista :) Sydneyssä asuva Welsh kirjoittaa omasta elämästään kissojen kanssa. Hän on jo vuosia huolehtinut naapuruston kissoista, joista jotkut ovat tulleet pidemmäksi, toiset lyhyemmäksi aikaa tuttaviksi. Pysyvämmän ratkaisun ja samanaikaisen vapaan elämän toivossa Thea ja hänen puolisonsa päättävät tuttavapariskuntansa kanssa adoptoida kaksi kissanpoikaa yhdessä. Kissat tulisivat asumaan osan ajasta molemmissa kodeissa mahdollistaen omistajiensa matkustelun ja työkiireet.


Welsh, T. The Cat Who Looked at the Sky. Flamingo, Sydney, 2003.



"For example, I'd often heard that cats are loners. [...] because all of the cats with whom I had a close acquaintance were gregarious to the point of 'I know it's only mid-morning, but why don't we open a nice bottle of white and ring around and see who's free for lunch?'"


Welshin muistelmassa kissojen vuosi on jaettu vuodenaikoihin. Yhteisomistajuus ei tietenkään suju ongelmitta, ja jo kissojen nimien suhteen väännetään kättä. Kissoilla onkin eri nimet eri huusholleissa! Kirjan päärooleissa ovat kuitenkin kissat, joita tuleekin loppujen lopuksi kolme, ja heidän vierailevat kissakaverinsa. Kaikki kovin erialisia, dynaamisia persoonia, mikä tietenkin aiheuttaa lukemattomia huvittavia ja kaoottisia tilanteita. Welsh kuvailee kissoja ja tilanteita tarkkaan, minkä vuoksi en kirjaa suosittelisi ihmislle, joita kissat eivät kiinnosta. Jossakin vaiheessa kirjaa minunkin keskittymiskykyni herpaantui, mutta Welsh sai minut kuitenkin takaisin tarinan pariin. Puhutaan sopeutumisesta, muutoista, pomottamisesta, kasvusta, ulkonäöstä, tasapainosta, taidoista, ujoudesta ja itsenäistymisestä, kaiken muun muassa.


" Lying there in a bed festooned with cats I'm very aware of them all being totally conscious of each other's presence while affecting utter ignorance. 'You are actresses,' I say to them. 'You're all actresses.'"


Kissojen ensimmäinen vuosi on täynnä säätämistä ja dramatiikkaa. Niin kuin hyvissä kirjoissa aina, löytyy tästäkin muutamia suurempia opetuksia ja löytöjä elämään. Kissojen mukana kasvavat myös omistajat. Kirjasuositus kuitenkin vain kissafaneille, muille löytyy muutakin luettavaa! 

****

Muistakaapas muuten myös edellisen postauksen synttäriarvonta. Pari päivää aikaa vielä. Kiitos kaikille tähän asti osallistuneille ja kiitos myös kivoista sanoistanne :)

Näihin tunnelmiin:


Räpylät rannalla.
  
 


6 comments:

  1. No voi kurjuus tuota kissajuttua. Itse asun kahden kissan kanssa ja olisi painajainen, jos joutuisin heidät lähettämään muualle.

    Kissa-allergia ja allergiat ylipäänsä esiintyvät kyllä välillä niin epäloogisesti. Itse olen "kevyesti" koirille allerginen, eli voin viettää koirien kanssa aikaa, mutta samassa asunnossa asuminen pitkään on liikaa, sitten alkaa kirvellä silmät ja nenä. Sen sijaan kissat eivät ole vielä toistaiseksi koskaan aiheuttaneet mitään, vaikka monella kissa aiheuttaa allergian, ei koira.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, kyllä oli tuo kissalle uuden kodin etsiminen aika rankkaa hommaa :(
      Ihan totta tuo allergioiden epäloogisuus.

      Delete
  2. Voi itku tuota allergiajuttua. Voin hyvin kuvitella pienen ihmisen ison ikävän. :-(

    Minäkään en ole ollut koskaan oikein mikään kissaihminen, mutta minullakin oli onni tutustua yhteen ihanaan ja hyväluontoiseen kissaan, josta tulikin sitten vanhempieni kissa. Raukka-parka oli kokenut kovia lapsuudessaan, ja se oli varmasti vaikuttanut kissan luonteeseen aika paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sydäntäraastavaa on kuunnella noita juttuja. Ja toinen elää vielä jonkinlaisen ihmeparantumisen toivossa...
      Meidänkin kissa oli muuten pelastuskissa, mutta nuori tapaus vain.

      Delete
  3. Meidän kissat ovat "ikuisessa hoidossa" vanhempieni luona, jossa viihtyvät mainiosti. Silti niitä on kauhea ikävä ja usein kaipaa sitä rapsutettavaa. Silloin on pakko marssia läheiseen kissakahvilaan hoitamaan vieroitusoireita :)
    Onneksi sinäkin pääset moikkaamaan kisua lähistölle silloin tällöin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oooh, kissakahvilat! Sellainen olisi kyllä mainio täälläkin.
      Siitä olemme tosiaan kiitollisia, että matkaa kissan luo on vain pari kilometriä.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!