Thursday, July 16, 2015

Kesäjännitteitä

Uuuh, olenpas taas palavasti rakastunut! Nimittäin Karoliina Timosen Kesäiseen illuusiooni. Niin kuin edellisestä postauksesta käy ilmi, kirja tarttui mukaani kirjastosta ja nielaisin tarinan syötteineen ja koukkuineen. Lukija viedään kesäkuumalla veden ympäröivään saareen. Ukkostava hellesää ja ympäröivä luonto ovat vahvasti läsnä, varsinkin saaren keskellä kohoava salava.


Timonen, K. Kesäinen illuusioni. WSOY, Helsinki, 2015.
 
 
  
Klarissan avioliitto on karilla ja tilanteen selvittämiseksi hän vuokraa mökin saaresta. Tarkoituksena on saada uusi kirja alkuun ja miettiä, haluaako hän pelastaa suhteensa mieheensä. Kesäidylli on täydellinen riippukeinuineen,  yrttipuutarhoineen ja viilentävine vesineen. Naapurisaaren päällä kiertelevät varikset (vai korpit?) ja saaren kesäasukaskin tulee jonkin ajan kuluttua tutuksi. Saarelaisarki muuttuu: seuraa kihelmöiviä iltoja drinkkeineen, musiikilla maustettua flirttailua ja puoleensavetävää pelkoa.
 
 
 
"Sydän hakkaa, se on selvä. Hän yrittää tasata hengitystään ja tarkastelee oksaa. Huonosti olisi sen osuessa käynyt. Hän katsoo ylös uhkaavasti huojuvaan latvustoon. Puu pitää ääntä, huokailee ja natisee. Iho nousee kananlihalle, hän nappaa nopeasti vesikannut mukaansa ja lähtee puolijuoksua pois."
 
 
 
Nautinnolliset hetket muuttuvat kuitenkin miltei uhkaaviksi. Jotakin omituista on käynnissä. Migreeni ja helle tekevät mielestä sumuisen. Yöuinnit helpottavat ja viilentävät oloa. Timonen punoo jännittäviä kohtauksia ja tunnelmia, joissa yhdistyvät vanhat uskomukset, kummitustarinat, moderni elämä ja romantiikka. Linnut, vesi ja puut ovat elossa samalla tapaa kuin ihmisetkin. Kaupunkielämä ja muu maailma on jossakin miltei ulottumattomissa, saaren arjessa ollaan aistien, luonnon ja menneisyyden varassa.


"Odotin hiljaa, että hän lähtisi. Tuuli heilutti oksia, jokin vesilintu huusi, kärpäset ja kimalaiset surisivat, kala molskahti vedessä. Tunsin hikipisaran valuvan rintojeni väliin. Olavi tuijotti minua, vähäpukeisuuttani, kuinka hän kehtasi. Liikahdin levottomasti, Olavi tuli hitaasti minua kohti ja kurkotti kädellään, kavahdin kauemmaksi."


Ei kannata antaa keltaisen kesäisen kannen hämätä: idyllistä huolimatta Kesäinen illuusioni tarjoilee avokätisesti ahdistusta, ihmissuhdekriisejä, pelkoa, epätietoisuutta ja mystiikkaa. Minäkin odottelin pelkän kannen perusteella, takakantta lukematta, kevyttä kesäjuttua, mutta aika nopeasti huomasin, että kirjassa soudellaan myrskyisemmillä ja tummemmilla vesillä. Ulkosuomalaisille, joille veden äärellä oleva mökkimaisema on tuttu, suosittelen kirjaa erityisesti: edullinen matka kesäiseen Suomeen, joka on kuvailtu niin taitavasti, että kaiken voi tuntea iholla.  Hyvän kirjan merkki: kammottavan lopun koittaessa harmitti niin vietävästi, että kirja loppui jo.
  
 

4 comments:

  1. Mulla kävi samoin: jätin takakannen lukematta ja luulin aloittavani jonkun helteisen ja rennon tarinan lukemisen. Mutta olipa ahdistava! Hyvällä tavalla, onneksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Agree. Tosiaan, kannen herättämä mielikuva on tosi erilainen :)
      Mutta hieno, hieno tarinankuljetus kyllä kyseessä!

      Delete
  2. Kiitos vinkistä. Vielä on kesää jäljellä lukea kesäjännitteitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, kokeile, luulen, että tykkäisit!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!