Wednesday, July 29, 2015

Kuinkas sitten kävikään?

Blogitauolla paiskittiin töitä niska limassa, mutta myös suunniteltiin tulevaa avoimin mielin. Niin avoimin, etten olisi etukäteen uskonutkaan! Työrintamalla on sellaiset kilimanjarot ja himalajat kiivettävänä (ja matka jatkuu yhä), että se itsessään olisi jo oikeuttanut blogitaukoon. Mutta lisäksi, kuin ruokaansa hotkiva nälkäinen koira, bloggari otti itseään niskasta kiinni ja läksi kehittymään. Ikuinen työstressi ja illuusioiden rikkoutuminen oli jo jonkin aikaa sitten saanut minut tarkastelemaan duunikompassia tarkemmin. Muutosta on ollut ilmassa, mutta koska niin moni asia kiinnostaa, on ollut hankalaa tehdä päätöksiä ja valintoja. Lisäksi nykyisessä työpaikassa niin moni asia on mahtavan hyvin, että monenmoinen kriisi kompensoituu sillä. Mutta, mutta: mahanpohjassa on kammottava tunne, stressi ei hellitä ja on aina varjona taustalla. Sisäinen inspiraatio on hukassa. Unettomuus alkoi taas heti, kun olin kiemurrellut kaksi päivää työpöydän ääressä. Tunnen hukkuvani. Onneksi apu oli lähellä. Olen saanut viimeisen vuoden-pari seurata kollegan kehitystä ihmisenä ja suuri merkitys hänen muutoksissaan on ollut eräällä henkilöllä, joka työkseen auttaa ihmisiä takaisin raiteille ja oman juttunsa kimppuun. Otin yhteyttä epävarmana. Toivoin apua valinnan tekemisessä, sillä vaihtoehdot olivat jo selvillä, mutta en osannut päättää mihin alkaa investoida aikaa ja rahaa. Mitä siis tekisin tämän nykyisen homman jälkeen? Itse itselleni antama deadline on selvä ja olen sen kommunikoinut työnantajallekin. Iso muutos meille kaikille. Ei helppoa, mutta sitten toisaalta niin totta, ettei sydämessä ole vaihtoehtoja. On lähdettävä ja tehtävä jotain muuta, mutta mitä ja missä?


Tämänkin kauniin kupposen edessä pohdiskeltiin elämää Fiskarsissa.

Olosuhteet ovat osoittaneet tiettyyn suuntaa kartalla, mikä on minullekin ok. Sitä kohti siis hiukan hapuilevin askelin. Eli aika ja paikka ovat jotakuinkin selvillä. No, järkyttävän työmäärän lisäksi sitouduin kahden kuukauden intensiiviseen rupeamaan, jonka aikana kaiveltaisiin sitä omaa juttua ja inspiraatiota jostain syvältä itsen syövereistä. Tarkoitus oli siis löytää jotain, joka laittaisi jälleen liekkeihin, mutta josta saisi myös elannon. Kurssilainen astui ovesta sisään aika päämäärätietoisena. Aikaa oli ennustettu tarvittavan noin pari-kolme tuntia viikossa ja kyllähän sellaisen jostakin puristaa vaikka väkisin.

Nuuksion metsässä oli ihana hengitellä.

Niin kuin mainitsin, olin jo kartoittanut tulevia suuntia järkevään tapaan aikaisemman työhistorian perusteella. Myös pari hiukan uudempaa aluetta kiinnosti. Olin konservatiivinen ja järkevä. Vastuu painoi harteilla, ei ole mahdollisuutta kokeiluihin ja epäonnistumisiin. Nyt pitäisi saada jostakin harkittu ratkaisu ja sitten sitä viivasuoraan toteuttamaan,

Jättikakkaroita.

Mutta kuinkas kävikään: tutkiskeltiin itseä omasta ja muiden perspektiivistä. Mikä tekee minusta minut, muiden kaltaisen, mutta silti yksilöllisen? Missä olen hyvä, mistä nautin, mitä annettavaa minulla on? Mitä olen tehnyt aiemmin? Millaiset ovat perusarvoni, mikä on minulle elämässä tärkeintä? Kartoitin tarkemmin vaihtoehtojani ja sitä kuinka niistä tulisi totta. Pari-kolme tuntia viikossa oli avuttoman vähän ja käytin pohtimiseen nelinkertaisen määrän. Sitten visualisoitiin. Minua nauratti: mitä puppua ja hörhöilyä. Täydellinen päivä jossakin tulevaisuudessa, huh huh. No, silmät kiinni ja kun tästä kerran maksetaan, niin antaa mennä.


Rakkautta Tammerkoskella.

Ja sitten tapahtui jotain yllättävää: kaikista mahdollisista vaihtoehdoista mielikuvituksessani minulle oli yhtäkkiä selvä kuin pläkki, millainen tulevaisuuden unelmieni päivä olisi. Mitä tekisin, missä, kaikkia pienenpieniä yksityiskohtia myöten: tuoksut, valot, ympäristö, äänet, tunnelmat, minä itse. Ilman epäröintiä ja epäilyksiä tai valintoja ja vaihtoehtoja. Kaikki oli kohdallaan, tuntui hyvältä ja oikealta, eikä tunne ollut mitenkään heikon epäröivää, vaan erittäin vahvaa. Aivan kuin olisin oikeasti ollut siellä tulevaisuudessani! No niin, ajattelin, näinkö sitä seotaan ja aletaan hihhuliksi, uskomaan uniin? Mutta niin vain oli kokemus niin vahva, ettei se karistunut mielestä lainkaan. Päinvastoin, se alkoi rakentua todemmaksi ja tarkemmaksi ja huomasin palaavani tuohon todellisuuteen yhä uudestaan ja uudestaan, aina kun ajatuksissa oli aikaa. Mielenkiintoista kokemuksessa oli myös se, että samalla aikaisemmin laatimani vaihtoehtolista heittäytyi roskikseen kertarysäyksellä ja tilalle tuli aivan uusi tekemisen visio! sellainen, jota en olisi voinut kuvitella, mutta joka yhtäkkiä tuntui olevan just se juttu. Kuinka hemmetissä näin pääsi käymään? Ja inspiraation leiskuminen palasi ajatuksiin tästä uudesta työstä ja projektista.


Nyt ei auta kieriytyä keräksi, vaan jatkaa rohkeasti hommia niin kuin tämä toijalalainen siili :)

Nyt tuntuu, ettei paluuta ole. Matkaa toteutumiseen on vielä hurjasti, aloitanhan oikeastaan nollasta. On saatava alta pois aiemmat sitoutumiset, mutta samaan aikaan pinnan alla kytee nyt jotain uutta ja ihmeellistä. Aika näyttää, tuleeko tästä joskus jotain, mutta pienin askelin aion tätä visiota ja päämäärää kohti sipsutella. Olisihan se aika mahtavaa, jos kaikki toteutuisikin, ja siitä yllättävästä, tuntemattomasta siemenestä jossakin sisälläni puhkeaisikin jotain ihan oikeaa ja omaa. Olen päättänyt luottaa.

Tässä siis pähkinänkuoressa blogitauon saldo: raakaa työtä ja hihhulointia!


19 comments:

  1. Oih kuulostaa mielenkiintoiselta, paljon intoa ja tsemppeja unelman toteutumiseksi! Pienin askelin on hyva rakentaa unelmista totta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ajattelin. Olen itsekin vielä puoliksi yllättynyt koko jutusta!

      Delete
  2. Onnea unelmille, kantakoon ne pitkälle... :)

    ReplyDelete
  3. No nyt meni jännäksi, mutta unelmiinsa kannattaa satsata. Anna kokan kohista kohti tulevaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikös mennytkin?! Ihan hullua, mutta sinne tulevaan ollaan menossa, ja mielenkiinnolla :)

      Delete
  4. Huh miten hyvä teksti, pisti ihan ajattelemaan omaakin elämää jälleen kerran.

    Mutta hei mahtavaa, ja tsemppiä tulevaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli todella puhdistavaa käydä systemaattisesti läpi itseään. Kyllähän monet asiat itsestään ikään kuin tietää, mutta ylläreitä, pohdittavaa ja paranneltavaa löytyy kyllä. Ja moni asia on sillä lailla 'piilossa' ettei sitä ole koskaan yrittänyt pukea sanoiksi tai järjellä tunnistaa, vaikka ohjaavatkin elämää ja valintoja. Oli myös mielenkiintoista tehdä kaverihaastatteluja, niistäkin löytyi ylläreitä!

      Delete
  5. Paljon tsemppejä ja onnea kaikkeen tulevaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kiitos, on vähän jännät paikat nyt!

      Delete
  6. Tulisipa unelmistasi täyttä totta. Jotta eläisit elämää, jonka tuntisit ihanasti omaksesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juurikin niin! Ei kuitenkaan, että edellinen elämä olisi tuntunut vieraalta, mutta nyt vaikuttaa niin vahvasti siltä, että on muutoksen paikka, kun itsekin on muuttunut. Muutos aiheutti muutoksen, joka taas aiheutti muutoksen jne. Ketjureaktio jatkuu kaikilla elämän osa-alueilla!

      Delete
    2. Oi kuinka kutkuttaa mahanpohjassa, kun luin tuon "Tulisipa unelmistasi täyttä totta." Sepä olisi tosiaan hienoa! Ja samaa toivon kaikille muille myös. Ja rohkeutta tarttua tilaisuuksiin ja unelmoida.

      Delete
  7. Tämähän kuulostaa salaperäiseltä. Toivottavasti kerrot tulevaisuudessa lisää.

    On hyvä välillä pysähtyä miettimään, mihin aikansa ja tarmonsa antaa. Ja joskus se on ihan pakko tehdä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä kerron, kun asiat alkavat tapahtumaan. Olen vielä sidoksissa muutamiin työjuttuihin vuoden loppuun saakka, mutta sitten alkaa tapahtua! Finger crossed!

      Nyt on juuri sellainen pakko. Hyvä niin, vaikka ei se kyllä helppoa ole!

      Delete
  8. Wow, ihan pätevä syy taukoilla blogista! Unelmasta todeksi vaan, olen hengessä mukana ja hirmuisen utelias, että mihin suuntaan käy tiesi. :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Mäkin olen utelias, että millainen tie siitä edes tulee. Toivottavasti ei kovin tuskallinen ;)

      Delete
  9. Kuulostaa tosi hyvältä. Ja rankalta. Tsemppiä tulevaan ja jään mielenkiinnolla odottamaan mihin tiesi vie. Rohkeutta ja heittäytymistä. Sinä osaat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja juuri sitä tämä tuntuisi olevan: hyvää vaikka rankkaa. Helpoksi homman tekee se, että olo on sellainen vaihtoehdoton, eli vanhaan tai johonkin tuttuun ei vain voi palata. Näissä tunnelmissa jatketaan kohti 'jotain'. <3

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!