Sunday, August 16, 2015

Järeämmät aseet

Nyt näyttäisi tähtikartalla, kohtalossa, vetovoiman ja karman laeissa ja kaikessa vastaavassa olevan jotakin vialla, sillä tuntuu että loman jälkeen elämä ei ole ollenkaan asettunut uomiinsa. Tai oikeastaan on kyllä asettunut, mutta sellaisiin uomiin, joista kiipeäisin mielelläni jo pois. Kaikenlaista pientä ja suurempaakin (tai ainakin kallista) vastoinkäymistä on osunut kohdalle melkein joka päivä. Tahti on ollut sellainen, että hengästyttää: illalla ja viikonloppuna sitä ihmettelee, miten jaksaa taas seuraavan päivän,viikon, kuukauden? Onko muistanut kaikki tärkeät jutut, joita tuntuu olevan ihan liikaa. Miten sumplia aikataulut ja tarpeet ja kaiken rikkimenneen korjaaminen? Miten järkätä omaa aikaa edes hippunen, ja samalla olla hyvä työntekijä, vanhempi ja ystävä? Kaikki urheilu on jäänyt, illalliset syödään liian myöhään ja liian usein edestä löytyy hätäratkaisuja, eli roskaruokaa ja suklaata. Onneksi vuoden loppu on jonkinlainen rajapyykki, jota kohti voi toiveikkaasti katsella. Silloin viimeistään saa hengähtää ja levätä ja ottaa uutta suuntaa toivottavasti ihan omassa rauhassa ja inhimilliseen tahtiin. Toivottavasti jo aikaisemminkin.


Lauantain sää oli onneksi upea ja lämpimästä päivästä nautittiin rannalla täysin siemauksin.


Kun melkein kaikki on seilannut päin metsiä, on pieniä positiivisia asioita revitty arkipäivästä oikein urakalla. Yksi tällainen arkea sulostuttava juttu on kaunis teekuppi. Sen olen elämässä huomannut, että ihmisellä kannattaa olla sellainen tee- tai kahvikuppi, josta oikeasti tykkää hirmuisesti kaikin puolin. Mieluummin kaksi, jos siis toinen menee rikki. Kupponen kun on useimmilla kädessä, edessä tai vieressä kuitenkin ainakin kerran päivässä, ja sitä voi tuijotella kun kaikki kaatuu päälle tai ahdistaa tai muuten vain. Vaikka minkälaisissa hankaluuksissa saan jonkinlaista hyvää mieltä siitä, että maailmassa on jotakin kaunista. Vaikka edes yksi teekuppi. Olen siis ehdottomasti materialisti: minä ihailen, kunnioitan ja arvostan kädentaitoja, visioita ja niiden tuloksena syntyneitä tavaroita ja asioita, jotka joku toteuttanut kauniisti, ajatuksella ja taidolla.   


Tätä kupposta jaksaisin tuijotella maailman ääriin saakka.



Japanista roudattuun ihanaan siniseen kupposeen valmistin tähän elämäntilanteeseen tarpeelliselta kuulostavaa Gewurzhausin Heavenly Good Luck -hauduketta. Tämä tuhti tapaus sisältää kanelia, inkivääriä, fenkolia, appelsiinia ja sen kuorta, kardemummaa, lakritsinjuurta, humalaa, pippuria, sarviapilaa, basilikaa, neilikkaa, siankärsämöä ja laventelia. Eiköhän tällä lähde onni taas liikkeelle! Voimakas tuoksu ja maku ei liene yllätys ja yhdestä satsista saa helposti kaksi tanakkaa haudutusta. Mainio talvijuoma, joka lämmittää ja tuntuu täyteläiseltä. Aromikkaat ainesosat ovat varsin monenkokoisia, ja huomasin, että tietynlaiset suodattimet tukkeutuvat täysin. Tätä kannattaa siis haudutella joko sellaisessa klassisessa metallipallosuodattimessa tai sitten sellaisessa, jossa tee pääsee juoksemaan vapaasti useammasta kohdasta. Oma lasinen suodattimeni, jossa on viilumaiset aukot ainoastaan neljässä kohdassa pohjalla, ei tehtävästä suoriutunut. 


Ytimekäs sekoitus. Täyttä asiaa.

Silmä ja sielu lepää - ainakin seuraavat 10 minuuttia!


Toivottavasti ruudun toisella puolella on ollut onnekkaampaa elämää ja oikein mukava viikonloppu! Täällä pakkaillaan jo huomista työreissua varten ja huokaillaan, että kunpa vain saisi levätä edes yhden ylimääräisen päivän, että saisi univelat pois ja kotikoloa hiukan parempaan järjestykseen...

14 comments:

  1. Oijoi, univelkaa ei saisi tulla...Minä tietty paraskin sanomaan, mutta nukun välillä sitten 12 tunnin unet. Ihminen ei ole kone, mutta miten usein sen huomaakan vasta sitten, kun on jo reunalla. Meillä myös on ollut outo ja rankkakin vuosi alaken tyttären erosta, uuden vävyehdokkaan sulattelusta, nyt M:n yksi koiruuksista selästään kipeä..,mutta ei tämä mitään verrattuna viime vuoteen, jolloin iso auto rysähti lehtoomme aiheuttaen hirmuista jälkeä, huomattiin kaksi lahopuuta ja juuri ne rakkaat ja komeimmat tietty ja sitten..No, mitä näistä, onneksi näköpiirissä siirtää maiseman vaihdos. Jaksamista vuoden loppuun ja sitten uudet kuviot <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, 12 tunnin unet, mitä paratiisimaista toimintaa! :) Ihan totta, tällainen työtahti ja -kulttuuri on ihan konemaista ja sairastuttaa ihmiset ennen pitkää.
      Joo, joskus kaikki näyttää oikein kasaantuvan, niin kuin nyt täällä ja siellä. Sitten joskus on (toivottavasti) taas iisimpää menoa. Erot ovat kyllä usein rankkoja ja tosiaan, ei siinä ainaostaan kaksi tyyppiä usein eroa toisistaan, vaan aallot heiluttelevat muutakin lähipiiriä.
      Minä oikein odotan innolla, että voisin taas tuntea oikein rehellistä tylsyyttä ja pitkästymistä. Se tuntuisi oikein luksukselta!
      Kiitos tsemppauksesta. Noiden uusien kuvioiden kannattamina tarvotaan täällä suossa eteenpäin ;)

      Delete
  2. Olen samaa mieltä tuossa kuppiasiassa. Valitsen aina aamukahville päivään sopivan mukin. Joskus se on värikäs, joskus puhtaanvalkoinen, ja kaikkien kauneimman otan esiin huolekkaina aamuina.
    Tuo kuppisi ja liina sen alla ovat todella kauniit. Ja oi mikä rannan avaruus!

    Toivon sinulle rauhallisempaa viikkoa ja hyvää työreissua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin tuo sopivan kupin valinta on tärkeä tehtävä aamuisin. Yleensä sitä vain tietää, minkä minäkin aamuna tarvitsee :)

      Tuo kuppi on niin kaunis ja siinä niin hienot värit, sävyt ja lasitus. Siihen voi uppoutua ja tuntuu ihanalta kädessä myös. Liina on muuten Finlaysonin vahakangas jonka toin nyt mukanani tänne. Oli vielä isossa alennuksessa, saakohan vielä? Muistaakseni oli nimeltään Kesäniitty tai jotain vastaavaa.

      Ranta ja sen avaruus sekä aaltojen pauhu pelastavat ja lepuuttavat. Onneksi on tuo mahdollisuus lähellä, olen niin kiitollinen!

      Kiitos toivotuksista ja oikein mukavaa viikkoa sinnekin :)

      Delete
  3. Minun elämä on jatkuvaa keikkumista jaksamisen rajamailla. Jos joskus nukunkin tarpeeksi, sitten taas aamulla enemmän vielä väsyttää. Ehkä se arki lopulta on se juttu, joka muovaa sopivan rytmin. Keho suostuu vaikka vähän pakosta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, kyllä on tuttu tuo tunne, jossa lepo saa entistä väsyneemmäksi. Sekin kertoo jostain. Kyllä ihminen saa piiskattua tai järkeiltyä itsensä vaikka mihin. Ja joskus on vain pakko eikä muita vaihtoehtoja. Siksi olen eri mieltä siitä, että arki muovaisi sopivan rytmin. Arjen rytmistä voi tulla monella tapaa epäsopiva joko mielelle tai ruumiille tai molemmille. Kyllä ihminen jonkin aikaa jaksaa vaikka mitä! Aika näyttää sitten sen sopivuuden.
      Olen aikaisemmin ajanut itseni karille ja täysin piippuun, ja sen seurauksena mieli ja ruumis osoittavat nykyään selvästi, kun ollaan liukumassa siihen epäsopivaan suuntaan. Kai se on jonkinlainen itsesuojeluvaisto, joka on herkistynyt tuon aiemman kokemuksen seurauksena? Jotain hyvää siis siitäkin!

      Delete
    2. (Ja jaksamista sinulle, sekä monia lempeitä lepopäiviä!)

      Delete
  4. On kyllä erittäin kaunis kuppi ja koko tässä kirjoituksessasi aistin mietiskelyä, vaikka teksti on syntynytkin elämän tarjoamista kolhuista.

    Meillä on nyt viikon pieni silkkiterrieri hoidossas ja nousin tänään tavallista aikaisemmin ulkoiluttamaan koiraa. Kaunis auringonpaiste ja ilmassa ripaus syksyä - se tuntui hyvältä. Huomaan taas, miten syksyn lähestymisen kasvattaa juuret kesän ilmassa heilumisen jälkeen.

    Tsemppiä alkavaan viikkoon!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Day 1 nyt paketissa, 6 tuntia ajamista, ihmisten paikallistamista ja onnistuneet haastattelut. Äkkiä ruokaa jostain! Huomenna sama uudestaan...
      Oih, rakastan tuollaisia hetkiä kuin tuo aamukävelysi. Luonto (ilma, tuoksut, kasvit, kivet, kalliot, vesi, tuuli, vuodenajat) saa usein elämän tuntumaan eläväisemmältä :D
      Kiitos tsemppauksista ja lämpimiä ajatuksia sinnekin! Täällä mietiskely jatkuu...

      Delete
    2. Tarkennettakoon vielä, että haastatteluhommat alkoivat vasta 6h ajomatkan jälkeen, eli ei täällä noin lyhyistä päivistä vikistä ;)

      Delete
  5. Jossakin vaiheessa, jonakin hetkenä, elämä asettuu niin että voit nauraa sille. Siitä sait, elämä, hemmetti! sinä toteat ikään kuin et olisi koskaan muuta ajatellutkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kyösti, sait hymyilemään :) Tämmöistä tämä on, välillä aallonpohjalla, välillä nousukiidossa. Höykytys vain käy joskus voimille. Varmasti kaikille tuttu tunne :) Kun tästä pääsee seesteisempään aikaan, otan siitä kyllä kaiken ilon ja nautinnon irti!

      Delete
  6. Oi, kuulostaa hurjalta, tsemppiä!

    Sitten kun joskus helpottaa, niin blogistani löytyy sinulle haaste. :-) Tästä ei stressiä! Mutta jos vaikka haluat siirtää ajatuksia jonnekin mukavampaan hetkeksi. :-)

    http://les-lue.com/2015/08/21/jos-lukisin-kolme-kirjaa-uudelleen/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiitos, kiitos! Mielelläni ajattelen mukavia :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!