Tuesday, September 29, 2015

Hengästyttävää tästä maailmasta, tästä tilanteesta

Olen palannut pitkältä matkalta maailman ympäri, minua on kieputettu filosofian, tieteen, tunteiden ja todellisuuden vyyhdessä välillä New Yorkissa, välillä Brysselissä ja muistojen Nigeriassa. Olen vaikuttunut, olen hengästynyt, olen täynnä ja tulee kestämään jonkin aikaa ennen kuin pystyn tarttumaan uuteen kirjaan. Tätä on pureskeltava vielä hetki. Luin Teju Colen Open Cityä hitaasti. Ensimmäisen kolmanneksen aikana en ollut varma mitä ajatella. Pidänkö edes tästä kirjasta? Mitä tämä oikein on? Puolessa välissä olin jo koukussa, suurten oivallusten ja tuntemusten äärellä. Mutta ei tätä kirjaa voi silti ahmia, vaikka tajuaisikin sen nerouden. On edettävä andante, juuri niin kuin kirjan päähenkilö Julius kävelyillään. Klassisen musiikin termikin sopii tarinaan.


Cole, T. Open City. Faber and Faber, London, 2011.


Miten edes kirjoittaa kaikesta mitä suhteellisen lyhyt romaani pitää sisällään? 259 sivuun on mahdutettu historian syvyyksiä, ihmiskohtaloita, kansojen kohtaloita, ajankohtaisia tapahtumia, sotia, vanhentumista ja kuolemaa, ystävyyttä, solidaarisuutta, viisautta, rakkauden kipua, rasismin ja ennakkoluulojen vaikutuksia yksittäisiin ihmisiin, tiedettä ja taidetta. Ja ennen kaikkea kohtaamisia. Kohtaamisia, jotka eivät sinällään aina johda mihinkään. Ne tapahtuvat ja päättyvät, mutta herättävät ehkä ajatuksen tai tunteen. Ja voivat palata mieleen jossakin toisessa yhteydessä myöhemmin. Tai sitten eivät, vaan haihtuvat muistin mustaan kuiluun. Sellaista on elämä.


"But a book suggests conversation: one person is speaking to another, and audible sound is, or should be, natural to that exchange. So I read aloud with myself as my audience, and gave voice to another's words."


Kaikkea yhdistää tämän pienen maapallomme yhteisyys, vaikka emme asiasta olisikaan aina samaa mieltä. Ihmiset ovat aina liikkuneet ja ajatukset ja geenit sekoittuneet. Muutos on osa elämää. Juliuksen maailmassa, meidän maailmassamme, suurelle osalle tämä liike on esillä koko ajan, ajattelipa siitä mitä tahansa. Se on todellista, lihaa ja verta, elämää ja oikeutta siihen. Monenlaiset voimat sysäävät meidät liikkeelle milloin missäkin, ajat vain vaihtuvat, ja tavat.


"I wished I could meet the unseen starlight halfway, starlight that was unreachable because my entire being was caught up in a blind spot, starlight that was coming as fast as it could, covering almost seven hundred million miles every hour. It would arrive in due time, and cast its illumination on other humans, or perhaps on other configurations of our world, after unimaginable catastrophes had altered it beyond recognition. My hands held metal, my eyes starlight, and it was as though I had come so close to something that it had fallen out of focus, or fallen so far away from it that it had faded away."

Julius, nuori lääkäri, kävelee työvuorojensa jälkeen New Yorkin kaduilla. Kävellessä kaikenlaista tulee mieleen, ja joskus vain havainnoidaan ympäristöä. Ollaan Juliuksen pään sisällä, hänen ajatuksissaan, mutta ainoastaan silloin kun hän päästää meidät sisään. On taukoja, arkea kirjan sivujen välissä, josta emme tiedä mitään. Ja sitten seuraavan työvuoron loppu, seuraava kappale, joka ei jatku edellisestä, vaan astutaan kadulle jossakin. Vaikka tarina ei jatku, Juliuksen elämä ja todellisuus jatkuu. Pidin tästä rakenteesta kovasti, vaikka se alussa hämmensikin: emme heti pääse Juliukseen käsiksi, emme saa koherenttia, lineaarista kuvaa, emme saa kaikenkattavaa selitystä, aikeita, juonta. Saamme iltakävelyitä toisen pään sisällä.  

Monikulttuurisuutta, äärettömän moninaisia historioita ja tarinoita samassa pienessä tilassa (kuvitelkaa kymmenen kadulta poimittua ihmistä ja heidän perheidensä historia. Kuvitelkaa tämä siirtolaisvaltiossa, vaikka Yhdysvalloissa tai Australiassa. Koko maailma ja paikat ja ajat ovat läsnä!), jokaisten kasvojen takana sukupolvien kohtalot, edessä tulevaisuudensuunnitelmat. En kestä, tämä oli niin voimakas kirja, miten joku osaakaan!? Minä halusin keskustella Juliuksen kanssa, liittyä mukaan niihin seurueisiin, joissa hän oli osana, kuunnella, oppia, ymmärtää, olla samaa tai eri mieltä. 


"They were exactly like young people everywhere. And I felt some of that mental constriction - imperceptible sometimes, but always there - that came whenever I was introduced to young men from Serbia or Croatia, from Sierra Leone or Liberia. That doubt that said: These, too, could have killed and killed and only later learned how to look innocent. When I finally left Le Panais, it was late and the streets were silent, and I walked the three and a half miles home."


Colen kieli on kiihkotonta ja tarkkaa. Klassinen musiikki, tieteelliset teoriat, filosofiat, monikulttuurisuus, lähihistoria sekä ajankohtaiset tapahtumat kietoutuvat toisiinsa Juliuksen elämässä ja ajatuksissa. Muisti ja unet vievät Juliuksen välillä lapsuuden Nigeriaan, ajatuksiin äidistä ja isästä ja unohdetusta omasta, jota Julius hapuillen lähtee etsimään Brysselistä. Oikeasti matka on vain syvemmälle itseen. Ja kirjan loppu: Julius jatkaa kävelyretkiään tiputtaen meidät matkastaan takakannenjälkeiseen pimentoon.

Vaikutuin, ihastuin, rakastuin, hengästyin, tahdon lukea tämän uudelleen, hitaammin. Ja hittolainen, kauhistuttaa kuinka aluksi ajattelin, että pitäisikö tämä jättää kesken!

6 comments:

  1. Katsos vaan, sinäkin olit kirjoittanut tästä. Nyt kyllä todella vakavasti vaikuttaa siltä, että tämä olisi minun kirjani. Tunnistan lukukokemuksessasi juuri sellaista hurmioitumista, joka on ihan parasta. Tulee mieleen Saarikosken runon, jossa on jotakin sellaista kuin "maailmat liikkuivat lävitseni" . Kyllä tämä nyt pitää ottaa vähintään seuraavan puolen vuoden lukusuunnitelmaan. Ihan heti en voi tämän kimppuun käydä, kun kirjastoon on paukkunut varauksia ja vielä monisatasivuisia teoksia.

    Kaiken kaikkian erinomaisen houkutteleva kirjoitus. Kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tama on sulle kuin nena naamaan! Ehdottomasti lukusuunnitelmaan, sanon :) Jotenkin niin ajankohtainenkin juuri nyt, kun on kaikenlaista mellakkaa ja kriisia maailmalla, ja rasismikin puhututtaa. Tassa on juuri sita kaikkea, ja ihmisyytta siella ytimessa.

      Delete
  2. Uuulalaaa, olet selvästi ihastunut tähän ihan munaskuitasi myöten. Ihanaa!

    ReplyDelete
  3. Tähän törmäsinkin jo face-päivityksessäsi (vai oliko se jokin muu facebook-yhteys)...

    Kiinnostuin tästä nyt kovasti ja pistän nimen mieleen. Kiitos hienosta tekstistäsi! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todellakin tämä kolahti ja kovaa :) Tekisi melkein mieli lukea uudestaan ihan heti!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!