Monday, September 28, 2015

Puolivuotiskatsaus

17. syyskuuta tuli blogin (kolme-ja-)puolivuotismerkkipäivä täyteen ja perinteisesti nyt ruoditaan viimeisen 6 kuukauden luettuja ja juotuja. Paitsi että teestä postasin niin vähän, että jätän juomajutut tällä kertaa väliin... Tähän jaksoon ajoittui myös inhottava, ällöttävä ja ahdistava lukujumi sekä muutama kuukausi sen jälkeen alkanut bloggaustauko. Taukoon syynä ollut järkyttävä kiire vaikutti luonnollisesti myös lukemistahtiin, eli luettujen määrässä ei ole hurraamista. Ehdin myös lomailla heinäkuisessa Suomessa, asia, joka juuri nyt tuntuu lähinnä kaukaiselta ja epätodelliselta unelta! Hyviä kirjoja tuli silti kaikesta rikkonaisuudesta huolimatta luettua aina kun aikaa liikeni.


Perinteinen perjantain/lauantain klassikkoillallinen, kun puhti on poissa: fish and chips auringonlaskussa.



Hittolainen, tässä luettuja skrollaillessa ja valitessa huomaan, että oikeastaan kaikki viimeisen puolen vuoden aikana lukemani kirjat ovat sellaisia, jotka nostaisin tähän listalle.  Tehdään siis toisin päin: ainoat kirjat, joka eivät sytyttäneet täysiin liekkeihin tai jättäneet pureksittavaa pidemmäksi aikaa, olivat yllättäen Maya Angeloun I Know Why a Caged Bird Sings ja  ei-niin-yllättäen Aaronovitchin Foxglove Summer (sama linkki kuin edellä), joiden lukeminen ei kuitenkaan onneksi kaduta. Niistä ei vain nyt myöhemmin ole jäänyt sellaisia väristys-, yllätys- tai löytöfiiliksiä. Lukuvinkkejä etsivät voivat muutoin minun puolestani tarttua mihin vain maalis-syyskussa postaamaani. Erityismaininta on kuitenkin annettava ehdottomasti Mistryn A Fine Balancelle, joka on kertakaikkiaan huumaava taideteos. Toinen vahvasti mieleen jäänyt teos on  Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin... <3 <3 <3 Oli mukava huomata, että Kankimäki oli kirjallaan voittanut hiljattain HelMet-kirjallisuuspalkinnonkin.


Kävelyllä vanhoilla hoodeilla. On se niin nättiä. Joku patriootti lahjoittanut lipun.
 


Blogitauolla ehdin töiden lisäksi miettimään syntyjä syviä ja nyt on sen seurauksena muutosta ilmassa. Muutossiemenet on kylvetty maahan, paluuta ei ole, jokin uusi lähtee kasvamaan ja unelmat todentumaan. Eihän näin käy itsestään, vaan jotain pitää tehdäkin, että asiat oikeasti reaalimaailmassa tapahtuvat. Tekeminen on helpompaa kun suunta on jotakuinkin selvä. Kompassi kaukaista päämäärää kohti siis. Edessä on seikkailu, sillä kaikkihan me tiedämme, ettei elämässä koskaan voi kovin pitkälle etukäteen ennustaa. Pitkästä aikaa on jännä olo: siitä on kauan kun olen ottanut suuren riskin ja hypännyt kallionkielekkeeltä siivet auki ilmaan. Toivotaan että kantavat, ja että laskeudumme paikkaan joka tuntuu oikealta ja kodilta. Olo on toiveikas ja rauhallinen kaikesta huolimatta. Tuntuu niin hyvältä ja eläväiseltä :)


Kuistin simpukoita.



Ennen hyppyä on kuitenkin vielä muutama kuukausi hommaa edessä: järkkäilyä, suunnittelua, työ- ja lomareissuja ja isoja työtehtäviä, jotka on saatava vuoden loppuun mennessä kuosiin. Laakereilla ja haaveissa ei siis ehdi lepäilemään vaan täyttä höyryä mennään eteenpäin. Toivon, että aikaa löytyy myös kirjoille, ja aamun matcha-seremoniasta aion pitää kiinni kuin pelastusrenkaasta myrskyssä!



8 comments:

  1. Mielenkiintoinen postaus :) Kivoja kuvia. Olen huomannut kirjoissa että ei se määrä vaan se laatu :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Katriina! Ja ihan totta kirjoista :)

      Delete
  2. Jäi nyt kovasti kutkuttamaan, että mitä ne suuret muutokset ovat, mutta etköhän niistä aikanaan jotakin kertoile. Jotain rohkeaa olet tekemässä, menestystä ja tsemppiä siihen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, niin minuakin kutkuttaa! Kertoilen kyllä, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä :) Edessä on lopputili, muutto kauas (kaupunki valittu) ja sitten kaipaamani tauko vähän kaikesta (kuinka pitkälle säästöt riittävät?). Kompassin suunnan tarkistus ja ekan askeleen otto johonkin toiseen suuntaan uramielessä (mutta mihin suuntaan?). Unelmia ja pitkäaikaissuunnitelmia on, mutta Kuinka niitä kohti lähteä kulkemaan, on vielä hiukan sumuista :) Nyt on kuitenkin vielä edessä kammottava loppuspurtti täällä tutuissa maisemissa ja olosuhteissa ennen kuin mikään muuttuu...

      Delete
  3. Tuo Asioita, jotka saavat… vei minutkin mennessään. Huomaan palaavani siihen aika usein. Ja koen pakottavaa halua päästä kirsikankukkien aikaan Kiotoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla sama: kirja ja kirsikankukat mielessä :)

      Delete
  4. Onnea uuteen ! Kun suunta on löytynyt niin on paljon helpompaa:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Suunta on selvä, askeleista en ole vielä ihan varma ;)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!