Wednesday, September 2, 2015

Sulosunnuntai

Keväiset terveiset! Luvassa tällä kertaa vain fiilistelyä, vaikka hirmu tärkeäähän sekin on. Edellisviikko sujahti pyörryttävissä tunnelmissa. Kaikki tuntuu tapahtuvan niin nopeasti ja kiireellisesti ja joka suunnalla. Introvetti kaipaa kipeästi omaan yksinäiseen rauhaansa muutamaksi päiväksi latautumaan, mutta sellaista saumaa ei ole luvassa lähiaikoina. Pari hetkeä onnistuin kuitenkin varastamaan viikonloppuna: kävelyn hiekalla ennen myrskyn rantautumista ja parin tunnin riippumattosession ilta-auringossa. Oikeastaan en niinkään kävellyt tuolla rannalla, vaan istahdin muutaman sadan metrin harppomisen jälkeen hiekalle hengittämään puoleksi tunniksi. Katselin pilviä, kuuntelin aaltoja ja nautin auringosta iholla. Pidin silmällä myrskyn lähentymistä, mutta onneksi tuuli puhalsi sen rantautumaan hiukan etelämpänä niin etten kastunut.


sannabanana
Jotkut uskalsivat aaltoihin koleasta säästä huolimatta.

sannabanana
Hienot pilvet - ja sade siellä jossain etelämpänä.

sannabanana
Symppissulka.

Lauantai vietettiin mini-me:n näytelmäkerhon kanssa teatterilla. Iltapäivä- ja iltanäytökset valmisteluineen veivät aamusta iltaan ja uni tuli sekunnissa kun myöhään pääsimme kotiin. Oli hienoa nähdä lasten kovan työn ja innostuksen hedelmät lavalla, ja ennen kaikkea se, kuinka he nauttivat esiintymisestä. Minin teatteriryhmässä on laaja ikäskaala, mutta kaikki tuntuu sujuvan kuin rasvattu pikkuisten ja teinien kesken. Sellainen harrastus on kyllä hieno, jonne lapsi oikein odottaa pääsevänsä joka kerta koulun jälkeen kahdeksi tunniksi! Näytöksiä edellisellä viikolla treenattiin kaksi-kolme tuntia koulun jälkeen joka päivä, eikä sekään ollut lasten mielestä liikaa. Suuri kiitos ja kumarrus  ryhmän vetäjille, jotka osaavat pitää 6-17 -vuotiaat tyytyväisinä ja motivoituneina vuosi vuoden jälkeen - en usko että asia on itsestäänselvyys.


Rakastan tätä hetkeä, kun esirippu on vielä alhaalla ja ilmassa on sellaista kihelmöivää jännitystä ja odotusta.


Sunnuntaina teimme sitten jotain sellaista, joka on valitettavasti jäänyt tänä vuonna vähemmälle: menimme kirjastoon. Olipas niin ihanaa haahuilla rauhallisessa kirjastossa, katsella kaikenlaisia kansia ja valita luettavaa. Olen viimeiset pari vuotta keskittynyt oman hyllyn tarjontaan sillä tavoitteella, että sellaiset kirjat, joita en tule lukemaan uudelleen saavat uuden kodin ja samalla kirjamäärää saa karsittua. Siksi kirjasto on ollut hiukan pannassa, etten haalisi sieltä muuta luettavaa ja viivästyttäisi omaa projektia. Sunnuntaina annoin kuitenkin itselleni vapaat kädet ja mukaan tarttui meille molemmille kirjoja, lehtiä ja leffojakin. Hyllyjen välissä sovittiin myös viininmaistajaistreffit kaverin kanssa tälle viikolle. Kirjastot ovat kyllä parhaita!  

Saalista sulateltiin sitten riippumatossa ja toivottiin, että viikonloppu voisi jatkua vain...



Edullinen paratiisi.

8 comments:

  1. Hyvältä kuulostaa, kaikki noista. Minäkin yritän varastaa pieniä hetkiä itselleni kirjan, kutomisen ja elokuvien parissa. Kävelykin maistuisi, mutta se vaatii jo hieman pidemmän hetken.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ainakin itsellä on vaikeuksia pitää pää kasassa ilman tuollaisia taukoja. Ja varsinkin yksinäisyys on minulle tärkeää, huomaan sen varsinkin nyt, kun siitä on ollut puutetta :)

      Minin näytelmä oli Peter Pan ja kirjastosta lainasimme Finding Neverlandin. Tunnustan: vollotin lopussa.

      Delete
  2. Replies
    1. No niin on! Sinne useammin kun vain kävisi tie...

      Delete
  3. Kiitos kuulumista. Tuo teatterihommeli kuullostaa todella mukavalta. Kirjastosta tuli mieleen, että tekisi varmaan hyvää bannata itsensä kirjaston käytöstä joksikin aikaa, niin tulisi luettua enemmän ostettuja kirjoja. Hmm. Mutku mutku. En millään voi. On aina yhtä ihanan jännää mennä tutkimaan kirjaston pikalainavalikoima - jospa siellä olisikin joku odotettu uutuus odottamassa nappaajaansa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjastot ovat vaarallisia juuri noista syistä. Olen onnistunut pysymään yllättävän tiukkana, mutta uutuushyllyt ovat siinä ihan oven vieressä, kannet tuijottavat ohikulkijaa, ja aina, AINA, siellä on joku, jonka varaan...

      Delete
  4. Kirjoituksesi sai minutkin pysähtymään hetkeksi oman härdellin keskellä. Ihana pesä tuossa riippukeinussa! Ja kiitos kun julkaisit tuon rantakuvan kaikkien nautittavaksi, tuli ihan ikävä suolaista merituulta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Merituuli on ihana kyllä, ja aallot <3
      Kiva kuulla, että pidit myös hengähdystauon, helposti unohtuu kun tekemistä riittää.
      Tuohon pesään tekee mieli kerälle aurinkoon :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!