Tuesday, October 6, 2015

Kepoista ja herkullista

Onnistunut kirjavalinta voimakkaan Open Cityn jälkeen: romanssin- ja herkutteluntäyteistä puolivakavaa muistelmaa. Marie-Morgane Le Moëlin Secrets of a Lazy French Cook sopi loiventavaksi kirjaksi kuin lasillinen krapula-aamuun (hehe, en ikinä ole oikeasti kokeillut!). 



Le Moël, M-M. Secrets of a Lazy French Cook. Harper Collins, Sydney, 2012.



Takakansi lupaa ranskalaisen journalisti-Marien seikkailuja ja sopeutumiskamppailuja Australiassa. Mieleen tuli heti Sarah Turnbullin Almost French, jonka asetelma on samankaltainen, mutta maat erit, eli aussijournalisti sopeutumassa Ranskaan. Pidin Almost Frenchin huumorista, rehellisyydestä ja kulttuurisesta syväluotauksesta kovasti ja odotin mielenkiinnolla tähän käänteiseen kokemukseen tutustumista.  Takakannesta huolimatta Australiaan sopeutuminen ei ole tässä kuitenkaan missään mielessä pääasiassa, toisin kuin Marie-Morganen lukuisat romanssit koko hänen elämänsä varrelta, joihin tutustumme kerta toisensa jälkeen. Australiaan päästään vasta kirjan puolivälin tienoilla, ja romanssin kautta tietenkin! Odotuksia tulikin korjattua heti muutaman sivun jälkeen, kun todellisuus paljastui. Le Moël kuvailee kevyellä ja korostetun (itse)ironisella otteella lapsuuttaan ja nuoruuttaan, perhesuhteitaan ja erityisesti lukuisia ihastuksiaan ala-asteelta lähtien. Muistelmissa kulkee mukana läheisesti Marien äidin, Madeleinen reseptit, joita on ripoteltu tasaisin väliajoin sivuille. Minulle nämä reseptit olivatkin kirjan parasta antia ja muutamaa aion takuulla kokeillakin. Madeleinen reseptit ovat laiskan kokin reseptejä, eli hyvää ja perinteistä, mutta hiukan helpommin ja nopeammin. Sipulikeitto, simpukat ja perunagratiini saivat oman keittiöinspiraation hyrräämään.


 "The room was silent, waiting for me to begin, and I felt like a rabbit on a road caught in the headlights of a speeding Porche (somehow, at this crucial moment, I had a thought for the poor Lucien rabbit). I turned around to see my recorder teacher, M. Jourdan, waving at me. Why was he waving? What did he want from me? I wished I could be away: reading a novel, tweezing the cat's whiskers, spying on Pierre. Or even better, spying on my elder sister while she was kissing her new boyfriend. Anywhere but here. On my right, the harpsichord player, Stéphane, was raising his eyebrows and hissing at me in a loud manner: 'Marie, whenever you want. But it's better if you want now 'cause there are still twenty kids to play after you.'"


Epäilen, että kirja on kirjoitettu hienoisen koti-ikävän kourissa, ja ranskalaisesta (hiukan stereotyyppisestä) elämänmenosta kuulemmekin runsaasti. Sillä tavoin reseptit ovat kuitenkin mukavasti kontekstissa ja ruokalajien lyhyt historia on mielenkiintoinen. Muuten kirjan kulttuurinen anti jäikin heikohkoksi, vaikka takuulla herkullisia ja räjähtäviä aineksia aussi-ranskis-akselilla olisi ollut runsaasti. Henkilötkin jäivät hiukan kiiltokuvamaisiksi, kaikenlaisista paljastuksista huolimatta. Joskus raapaistiin jotakin mehevämpää, mutta valitettavasti hampaita ei koskaan upotettu kunnolla asioihin. Paitsi Ranskassa ja Australiassa, Marie-Morganen mukana seikkaillaan romanssin kierteissä myös Kanadassa pariinkin otteeseen. Kirja osui kuitenkin itselleni sopivaan saumaan, eli kevyt välipala ja keittiöinspiraatio tuli tarpeeseen ja lukaisin tarinan ihan mielelläni.   

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!