Saturday, November 7, 2015

Jatkuvaa liikettä

Tiedättehän, kuinka kaupunginosat voivat muuttua lähes tunnistamattomiksi? Aikaisemmin joku kaupunginosa on ollut huonomaineinen, ankea tai tylsä. Mutta kahdessakymmenessä vuodessa asia voikin olla jo täysin päivastoin. Tällaiseen saumaan osuu Karl Taro Greenfeldin Triburbia, jossa seikkaillaan jonkin aikaa New Yorkissa, Manhattanilla, Tribecan kaduilla. Pikkuhiljaa kadunvarren parkissa alkaakin olla kalliimpia autoja. Yksi toisensa jälkeen kattohuoneistot uudistetaan. Hinnat nousevat. Tyyli muuttuu. Kaduilla kulkevat yhä ne alkuperäiset asukkaat, ja sitten uudet, hienommat, menestyneemmät. Joitakin alkuasukkaita onnistaa ja he sattuvat syystä tai toisesta ostamaan asunnon hyvään aikaan. Asuinpaikka on avain oikeisiin kouluihin, piireihin. Paikka on muutoksessa, samoin ihmiset, elämät. Huomaamattaan sitä voi muuttua osaksi jotakin aluksi itselle vierasta.


Greenfeld, K.T. Triburbia. Atlantic Books, London, 2012.



Triburbiassa on hiukan samanlaista energiaa kuin Jennifer Eganin A Visit from the Goon Squadissa. Tähtäinkin osoittaa samaan suuntaan: siihen, kuinka sosiaaliset eläimet Yhdysvalloissa toimivat, viihdeteollisuuden raadollisuuteen, kuinka tärkeää on menestys, raha ja maine, kuinka ottaa se, minkä kuvittelee ansainneensa, ja kuinka porskuttaa elämässä eteen- ja, aina vain, ylöspän. Goon Squad jää kuitenkin nerokkuutensa ansiosta yhä suosikkilistalla Triburbiaa ylemmäksi.


"I also married well. Brooke is a tall, strapping, freckled brunette from a vast Connecticut family in which distant relatives turn to corpses at the rate of 1 every 2,5 years, leaving us generous amounts of shares, bonds and cash."


Minusta alkuasetelma on herkullinen: monella tapaa sekalainen isäjengi, joka kokoontuu puolisäännöllisesti kahvila-aamiaiselle heitettyään vekaransa kouluun. Kaupunginosan muutosten herättämiä huomioita ja vaikutuksia käydään läpi mies mieheltä, mutta ääneen pääsevät myös puolisot ja muu lähipiiri. Minusta olisi tosin ollut mielenkiintoisempaa jos tämä olisi jäänyt miesringin näkökulmaksi, jotenkin juuri tuo alkuasetelman tuoreus (isät!) toi tähän virkistävää lisäpotentiaalia. Käsitellään ihmissuhteita, vanhemmuutta, vanhenemista, odotuksia, unelmia, mielikuvia, vaikeuksia, ulkokuoria, salaisuuksia, työkuvioiden nousukiitoa ja romahduksia - kaikkea elämään kuuluvaa. Herätellään sitä, mikä elämässä on sittenkin tärkeintä - vaikka kirjan hahmot eivät näitä heräämisiä juurikaan koe, vaan paremminkin kaikkea tätä söhellystä, jota elämäksi kutsumme, havainnoiva lukija. Ulkopuoleltahan on aina helpointa tietää missä mennään vikaan ;-).
 

Triburbia on kiivastahtinen, humoristinen, nokkela ja ajatuksiaherättävä kokoelma kohtaloita, joiden näyttämönä toimii ikuisesti liikkeessä oleva, armoton New York. Viihdyin, nautin ja kauhistelin sen seurassa.


"'Your summer plans?' Mark said before they parted.
Levi-Levy seemed surprised by this question. 'I'm going to wear lighter clothing,' he finally said."


No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!