Sunday, December 27, 2015

Hikihän tässä tulee!

Maratonin toinen päivä on alkanut hitaasti kuumissa merkeissä. Aamulla olen kastellut laatikkopuutarhaa takapihalla ja nyt lämpöä on jo 37. Jossakin vaiheessa on taas otettava viilennystauko rannalla, jos vain maltan. Yoko Ogawan Revenge (Kamoku na shigai, Midara na tomurai. Käännös: Stephen Snyder) on kutitellut sillä tavalla ihanasti jo ensilauseillaan. Tai oikeastaan jo sisällysluettelosta lähtien. Tässä on taikaa, olen koukussa!

Ogawa, Y. Revenge. Harvill Secker, London, 2013 (1998).


09:00 - 13:00

Täällä on luettu ja kauhisteltu lämpötilaa, neljäkymppiä on mennyt rikki. Onneksi Revengen läpi kulkee jäätävä virtaus, joka saa mielen irtautumaan arkiolosuhteista. Tämä on ollut ehdottomasti lukumaratonin voimakkain kirja, joka vei minut mukaansa hämärille kujille, jossa kuolema vilahtelee osana elämää joka toisella sivulla. Kauneus ja kauheus ovat tässä lomittain. Eteerinen virheettömyys ja mielen synkkien lokeroiden koukerot vaihtelevat, kun niitä katsotaan useammasta kuin yhdestä perspektiivistä. Nerokasta. 11 tarinaa kiertäytyvät löyhästi toistensa ympärille. Olen kuunnellut viime viikoina Murakamin 1Q84a äänikirjana ja tunnelmissa, rytmissä ja hahmoissa on jotain samaa. Kokemus isolla K:lla. Lempikirja-ainesta. The Girl with the Dogs vahvana kakkosena maratonin kirkkaimpina helminä.

Nyt lähdemme uimahalliin, koska rannan varjoton kärvennyt ei tällä hetkellä kiehdo. Uimakassiin tulee mukaan Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki, joka paljastui yllätyksekseni joulupaketista. Pitkästä aikaa uunituore kirja. En malta odottaa, kansikin on niin hieno!  


Itäranta, E. Kudottujen kujien kaupunki. Teos, Helsinki, 2015.

13:00 - 17:00

Huh! Yllättävä takaisku: lukukielen vaihtaminen on saanut maratonnopeuden hyytymään. Luulen, että suurin ongelma on siinä, että sanat poikkeavat normisanastosta, sillä kyse on fantasiamaailmasta, jossa seikkailee jos jonkinlaisia öttiäisiä erilaisissa paikoissa. Tavailen siis kaikkea huolella ja hartaudella ja uppoan syvemmälle ja syvemmälle mystiseen mielikuvitusmaailmaan.


Lukemista polskimisen lomassa, ihana viileys!

17:00 - 22:00


Vau, millaiseen seikkailuun Kudottujen kujien kaupunki minut veikään. Tämä jäi maratonin viimeiseksi kirjaksi, sillä en saanut luettua kovin rivakkaan tahtiin. Kirjassa kun rakennettiin kokonainen uusi maailma, jonka suhteen oli oltava tarkkana, jotta siitä saisi jonkinlaisen käsityksen. Ehkä kuumuuskin teki tehtävänsä ja iltapäivällä olo oli nuupahtanut. Haaveilin jopa nokosista, mutta en sitten maratonin vuoksi kehdannut, kun siitä olisi pitänyt raportoida täällä ;-)

En ollut pitkään aikaan lukenut mitään tällaista, jossa melkein kaikki oli yllättävää ja uutta, lukuunottamatta pyöreää kivipöytää, jonka ääressä Neuvosto kokoontui. Itäranta on luonut saareen tiiviin kudosten ja seittien verkoston, jossa Eliana, nuori kutoja, oppii näkemään todellisuuden, menneen ja tulevan jännittävien ja mystisten tapahtumaketjujen seurauksena. Tämä on toinen todellisuus, jossa ikiaikoja sitten toiset lajit kutoivat ja hallitsivat, sitten toiset, ja taas toiset. Kaikki omine sääntöineen ja tapoineen. Nyt Unennäkijät ovat hyljeksittyjä sairaita, mutta millainen sairaus unennäkö on? Liittoutumia, salaisuuksia, luottamusta ja sen puutetta, ikivanhoja tekstejä, ahneutta ja naamioita. Painajan kädet kurkulla ja paljastavia tatuointeja. Kaiken alla ja ympärillä myrskyää voimakas suolainen meri, joka sanoo viimeisen sanan, niin kuin on sanonut ennenkin.

Lähdimme vielä iltakävelylle rannalle katselemaan auringonlaskua ja viilentymään. Maraton on osaltani ohi. Huomiseksi taas luvattu yli 40 asteen hellettä. Bring it on!

Maratoonasimme myös dyyneillä kaiken lukemisen vastapainoksi. Siis ainakin 10 minuuttia :)

8 comments:

  1. Yoko Ogawa on taitava! <3 Tuo Revenge on aivan omaa luokkaansa, mystinen ja taianomainen. Luin juuri itse kolmannen Ogawani (en ole vielä blogannut siitä), joka tietyllä tapaa jopa muutti erästä katsontatapaani. Vain harva kirja ja kirjailija siihen pystyy!

    Nautinnollisia ja kuumia lukuhetkiä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtavaa, ja niin onkin taitava. Tämä kirja ei unohdu. Mutta samalla tunnistan siitä jotain sama kuin Yukio Mishimasta, esimerkiksi, tai niin kuin sanoin, Murakamista (jota en ole paljoa tosin lukenut). Se kamaluuden arkisuus ja kuinka helposti joku tosi normaali flippaa kaameaksi - ja life goes on. Samoin se kauneuden (=hyvyys) ja pahuuden samanaikaisuus. Tosiaankin haastaa vähän näitä tavallisia käsityksiä!

      Mielenkiinnolla odottelen sun postausta, haluan lukea lisää Ogawalta!

      Kuumia olivat kyllä nämä lukuhetket. Nyt jääpaketin kanssa nukkumaan (oikeesti!).

      Delete
    2. Jes, Revenge on hyvä ja yhteydet moniin muihin japanilaisiin, kuten noihin Mishimaan ja Murakamiin, kyllä tulevat esiin...

      Olen myös kolme Ogawaa lukenut ja hieno piirre on myös että ei kirjoita samaa kirjaa uudestaan, kaikki kolme ovat olleet selkeästi erilaisia teoksia.

      Delete
    3. Hyvä kuulla, että on paljon freesiä luettavaa edessä häneltä! Samoin Mishimaa haluan kuumeisesti lukea lisää. Kunhan nyt sais tän muuton tehtyä niin pääsee taas takaisin arkeen, jolloin voi vähän tällaisia suunnitella ja toteuttaa järjestelmällisemminkin.

      Yhden erikoisen asian Revengestä huomasin: monesti noissa minä-kertojissa arvasin sukupuolen aluksi väärin. Mielenkiintoista kerrassaan, ja haluankin katsella tarkemmin, että mistä tämä johtuu.

      Delete
  2. Minulla tuli 24 h täyteen ja päättelin oman maratonini siihen. 922 sivua monenmoista seikkailua takana ja olipa hauskaa olla taas lukumaratonilla mukana. :) Tsemppiä sinulle lukupuuhiin ja kiitokset hienosta maratonideasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi mikä huippusuoritus, mä en takuulla ole yltänyt tuollaisiin lukemiin, vaikka olen käyttänyt enemmän aikaa. Huomenna käyn kurkkimassa muiden maratonmatkoja ja lasken omat sivutkin.

      Ole hyvä, minustakin oli tosi mukava lukumaraton, lämpöä olis voinut meillä olla vähän vähemmän tosin ;-) Ehkä nyt uskallan uudelleenkin maratonille, kun seuraavan kerran joku muu 'järkkää'.

      Delete
  3. Lukukielen vaihtuminen suomeen hidastaa vauhtia, sanot. Mielenkiintoista. Pohdin itse aina välillä äidinkielen ja muiden käyttökielien suhdetta, kun nykyään en puhu suomea päivittäin toisin kuin norjaa ja englantia. Tosin luen ainakin jotain suomeksi päivittäin. Missä vaiheessa äidinkieli alkaa jäädä jonkin muun kielen jalkoihin? Tästä olisi mielenkiintoista kuulla, jos haluat kertoa omia kokemuksiasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tästä voisi varmasti kirjoittaa romaanin, tai siis tietokirjan! :)

      Minusta tuo tilanne vaihtelee ja on verrannollinen siihen kuinka paljon tosiaan äidinkieltä käyttää päivittäin. Jos on pitkiä aikoja käyttämättä, niin takuulla jää jalkoihin, jos jokin muu kieli/kielet ovat aktiivikäytössä eikä itse kanna huolta äidinkielestä. Tuollaisesta surkeasta tilanteesta syntyi tämä blogikin!

      Minä huomaan eron helposti, jos olen ollut muutaman kuukauden käyttämättä Suomea (lukematta/puhumatta). On pikkuisen käynnistymisvaikeuksia, mutta siitä se taas lähtee. Facebook on itselläni muuttanut tilannetta paljon, kun edes tulee sellaista pientä kommunikointia Suomeksi. Ja sitten tämä blogi ja sen kautta suomeksi lukeminen on muuttanut balanssia valtavasti! Mutta nyt esimerkiksi en ollut facebookin muutaman lauseen juttujen lisäksi lukenut suomeksi mitään pidempää aikoihin ja lisänä lukutahdin hidastumiseen vaikutti varmasti sekin, että luin aika kovaa tahtia aluksi englanniksi. Ja tosiaan tuo kirjan maailma ei ollut normaalimaailma, joten paikkojen, tapahtumien ja henkilöiden kuvauksia ei voinut siksikään lukea yhtä 'automaattisesti' kuin jonkin normaalimaailmaan sijoittuvan tarinan kuvauksia.

      Sorry, nyt tulee tajunnanvirtaa kun on jo niin myöhä. Katsotaan tuleeko huomenna asiasta järkevämpiä ajatuksia.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!