Thursday, December 24, 2015

Tarinoita tavaroista

Vihdoin sain loppuun Edmund de Waalin The Hare with Amber Eyes: a Hidden Inheritance. Olen lukenut kirjaa kitkutellen viikkokaupalla. Syynä hidasteluun oli muun 'elämän' (lue: työn) lisäksi itse aihe: de Waal on keraamikko, joka kirjoittaa pienistä netsukeista, jotka ovat olleet perheen hallussa muutaman vuosisadan. Eikä minkä tahansa perheen, vaan Ephrussien, jotka ovat rikkauksineen ja suhteineen loistaneet Euroopan eri maiden kuumimmissa seurapiireissä. Vaikka keskiössä ovatkin omaisuus ja tavarat, sinänsä minulle hiukan puiseva aihe, itsekin käsillään luovaa työtä tekevä de Waal osaa kirjoittaa esineistä ja rakennuksista mielenkiintoisesti, kauniisti ja sellaisella asiantuntijan innolla, joka tarttuu lukijaankin.


de Waal, E. The Hare with Amber Eyes. A Hidden Inheritance. Vintage, London, 2011 (2010).


Pienet, taidokkaasti kaiverretut netsuket päätyvät kirjailijan haltuun tämän isosedän kuoltua Japanissa. De Waal alkaa seurata langanpäätä taaksepäin aikomuksenaan selvittää kuinka ne päätyivät suvun haltuun. Tavaroiden lisäksi puhutaan tietenkin ihmisistä, joille ne kuuluivat ja siitä ajasta, jonka ympäröiminä he elivät. Suurin osa meistä tavallisista tallaajista ei pysty samaistumaan Ephrussien elämään ja ympäristöön: kulta kimaltelee, julkisivut on puunattava kuntoon, juhlavia rakennuksia pykätään Euroopan metropoleihin ja tuttavalista on täynnä taide- ja liikemaailman who-is-who-hahmoja. Synkän varjon suvun historiaan heittää natsien valtaannousu, seikka joka tietenkin vaikutti juutalaissuvun kohtaloon julmasti ja dramaattisesti. Ei asema ympäröivässä yhteiskunnassa aina ollut heppoinen natsiajan edelläkään, ja tämä olikin omalla kohdallani yksi kirjan mielenkiintoisimmista anneista: kuinka kansanryhmä voidaan leimata ulkopuolelta, vaikka sisällä sydämessä kokee olevansa yksi muista ja on ollut integraalisesti osa yhteiskuntaa vuosikymmeniä. Kuinka poliittiset muutokset voivat hetkessä vaikuttaa ihmisten elämään äärimmäisen voimakkaasti ja yllättäen. Kuinka sellaiset perheet ja suvut, joiden juuret ja jäsenet ovat levinneet ympäri Euroopan, olivat varsin kummallisessa tilanteessa maailmansotien aikaan: uskollisia asuinmaalleen, mutta samalla virallisesti sodassa omia perheenjäseniään vastaan.


 "How objects are handed on is all about story-telling. I am giving you this because I love you. Or because it was given to me. Because I bought it somewhere special. Because you will care for it. Because it will complicate your life. Because it will make someone else envious. There is no easy story in legacy. What is remembered and what is forgotten? There can be a chain of forgetting, the rubbing away of previous ownership as much as the slow accretion of stories. What is being passed on to me with all these small Japanese objects?"


De Waal matkustaa ympäri Eurooppaa tutkien netsukeiden vaiheita ja sukulaistensa elämää vieraillen arkistoissa ja vanhoissa arvoasunnoissa. Menneisyydestä heräävät henkiin eri persoonat ja ajanjaksot, perheen pyrkimykset ja toiveet. Seikkaillaan Tokiossa, Wienissä ja Pariisissa. Kaveerataan Renoirin kanssa ja kuunnellaan Wagneria. Minua hidasti ja ahdisti ajoittain kaikki kullan kimallus, luksus ja loisto, raskaat huonekalut, arvotaide, virallisenoloiset illalliskutsut, sekä liike-elämän että suvun vaatimukset ja viimeisen muodin mukaiset asut. Tuollaisissa olosuhteissa nuupahtaisin heti, luulen. Kirja oli aiheensa puolesta minulle kuin hiukan liian makeaa ja raskasta jälkiruokaa. Hyvää, mutta vain vähän kerrallaan nautittuna. Suosittelen kuitenkin erittäin lämpimästi. Kuvan kirjan sivuille liimaillut luikuisat muistilappuset puhukoon puolestaan.      


"All these cousins can start a sentence in one language and finish it in another. They need these languages, as the family travels to Odessa, to St Petersburg, to Berlin and Frankfurt and Paris. They also need these languages as they are denominators of class. With languages, you can move from one social situation to another. With languages, you are at home anywhere."

4 comments:

  1. En oikein saa otetta tästä kirjasta ja siksi olen skipannut sen. Se oli kyllä minulla lainassa taannoin ilmestyttyään, mutta palautin lukemattomana. Nyt luettuasi sinun mietteesi tuli tunne, etten edelleenkään pitele kiirettä tämän kanssa. Lainaan se ehkä joskus kirjastosta, jos en keksi muuta luettavaa (eli tuskin ihan lähitulevaisuudessa, heh).

    Mukavaa joulunaikaa! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, minusta tämä oli kaikkiaan ihan hyvä ja ihan mielenkiintoinen, mutta kaiken hehkutuksen jälkeen odotin jotakin uskomattoman mahtavaa lukukokemusta ja siitä tämä kyllä jäi hieman. Mutta ei siis mitenkään huono missään mielessä ja millään osa-alueella: kerronta sujuu ja mielenkiintoisia juttuja löytyy runsaasti. Suvun tarina on huima, mutta ehkä sitten jotenkin ei sytyttänyt sen kummempia liekkejä minuun, kun arvomaailma tuntui niin vieraalta (valtaa ja rahaa ja omaisuutta...).

      Sinullekin ihanaa joulua!

      Delete
  2. No eihän tätä ensin hehkuttanut kai kukaan, mutta sitten tämä oli minulle lukuvuoteni 2014 paras kirja ja sen jälkeen se 'repesi'. Nyt luen ensimäistä kertaa, että tästä ei joku olisi yhtä innoittunut. Ole ostanut tätä lahjaksi saksan kielellä itävaltalaiselle ystävälleni ja hän piti. Ostin tämän eräälle kääntäjäystävälleni ja ihastui ikihyviksi. Nyt onneksi sain vielä yhden kappaleen, jonka lahjoitan joskus hyvin kirjaa arvostavalle henkilölle. Oma kappaleeni on signeerattu minulle. Myös Lumimies ihatui tähän ja aikoo lukea vielä uudestaankin. Teemme uuden matkan Ephrussin kortteliin ja nyt en aja yöllä hitaasti taxilla ohi, vaan ksoketan taloa ja kuvaan sen itse. Minusta kirjassa oli kaikki voima, rakkaus, menetys, kärsimys, haikeus, mennyt maailma ja lopulta rauha.

    No, me emme onneksi kaikki ole ihan samaa mieltä kaikista kirjoista<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, minäkin oletin aiheen puolesta, että olisin ollut aivan lääpälläni tähän, mutta lukukokemuksesta tuli astetta viileämpi. Kyllä siis kirjasta todella tykkäsin ja suosittelen sen lukemista. Itsellenikin jää ehkä hyllyyn ja luen vielä joskus uudelleen, koska paljon on mielenkiintoista ja 'erikoista' tässä kirjassa. On siis palkintonsa ansainnut. Mutta, mutta... Päällimmäisenä jäi mieleen sellainen raskas tunne tuosta kaikesta suvun paineesta ja omaisuudesta. Ja sitten ärsytys, kun 'menetetään kaikki' ja 'aloitetaan tyhjästä' mikä mahtisuvulla tarkoittaa varsin toista, kuin tavallisilla ihmisillä, jotka voivat menettää oikeasti, kirjaimeillisesti kaiken eivätkä vain joudu muuttamaan pienempiin kartanoihin... Perspekiivi!
      Mutta kiehtovaa, ja tykkäsin kovasti siitœ, kuinka konkreettisten tavaroiden ja estetiikan kanssa työtä tekevä kirjailija avasi tämän maailman hiukan eri perspektiivistä.

      Totta, tylsää olisi jos aina kaikki kolahtaisi samaan tapaan kaikille!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!