Thursday, January 29, 2015

Matkamaistiaisia

Bloggari on liidellyt viime viikot ympäriinsä ja paluu maan pinnalle on edelleen hiukan vaiheessa. Tässä kuitenkin hiukan maistiaisa tammikuulta. Tapahtumapaikkana Japani, jonne tekee mieli palata uudestaan. Pian :)


Tokion pachinkoja.
Korealaista.
Paikallisjunassa.
Ghibli Museumissa.
Harajukussa viikonloppuna.
Matchaa ja makeaa.
20-vuotisjuhlaa.
Kiva kauppa Kiotossa.
Kioton vilskeessä.
Rukouksia viuhkoissa.
Sateenvarjoparkki Kioton museossa.
Lumilla Naganossa.
Lumirukouksia.
Jäätynyt postipöllö.
Apinapuiston ohjeita.
Nozawa Onsen lumen alla.
Tiivistelmä tapahtuneesta: luin paljon, liikuin paljon, söin paljon, ihmettelin paljon, ihastelin paljon ja unohdin kaiken muun paitsi nykyhetken. Hieno loma. Yksityiskohtaisempia reissujuttuja sekä tee- ja kirjakuulumisia tiedossa, kun pää laskeutuu pilvistä.

Tuesday, January 6, 2015

Vuoden ekat tsajut

Vuoden ensimmäiset iltateet juotiin ihanasta seikkailuhenkisestä emalimukista 15 tunnin reissaamisen jälkeen. Mukiin pääsi uiskentelemaan ranskalaisen Løv Organicin rentouttava Løv is Zen hauduke, jossa on rooibosta, omenanpaloja, sitruunamelissaa, karhunvatukkaa sekä luontaisia appelsiinin ja karamellin (?!) aromeja.


Uusi vuosi, uudet seikkailut.


Nappasin Løvin lahjapakkauksen mukaani alesta aivan uteliaisuudesta. Muut pakkauksen maut ovat puhdistava Løv is Pure (vihreä tee, omenanpalat, vihreä mate, luonnollinen sitrusaromi), virkistävä Løv is Good (anis, fenkoli, lakritsi, kardemumma, inkivääri, kaneli, pippuri, neilikka) ja kaunistuttava Løv is Beautiful (valkoinen tee, vihreä tee, vihreä rooibos, mangonpalat, ananas, aprikoosi ja luonnollisia aromeita).


Iloisesti yhdessä.

Zenillä unten maille.


Musliinipussukat on säilötty muoviseen pussiin pahvipakkausten sisällä. En tiedä, mikä makunystyröissäni on vialla, mutta minusta kaikki teet maistuvat hiukan samanlaisilta! Varsinkin Zen ja Pure, mikä varmasti johtuu molemmissa olevista omenanpaloista. Täytyy nyt kokeilla vielä ajatuksella näitä uudestaan, ehkä olen vain ahnehtinut. Teenlehtien makua janoaville ei Løv tarjoa helpotusta, kaikki muu taitaa maistua vahvemmin kuin itse tee. Tuoksultaan nämä ovat kovin voimakkaita ja makeita, ja maultaan myös. Ihan mukiinmeneviä ovat, vaikka eivät pääse ostoslistan kärkeen. Taitavat täällä päätyä jääteiksi, joihin tuo makeus ja hedelmäisyys sopii paremmin. Uskallan joskus varmaan kokeilla myös merkin klassisia makuja (joita ei ollut saatavilla ostospaikassani).  Plussaa luomuaineksista ja nätistä logosta :) Onko Løv Suomessa tuttu?

Monday, January 5, 2015

Epätavallista arkea

Ihastuin aikaisemmin Graeme Simsionin The Rosie Projectiin, joten innoissani tartuin myös sen jatko-osaan. The Rosie Effect jatkaa siitä, mihin edellinen jäi: Rosie ja Don ovat asettumassa New Yorkiin ja yhteiselo on alkanut sujua rakkauden inspiroimien kompromissien ansiosta. Mutta sitten tapahtuu jotain, mikä laittaa kyyhkyläiset koetteluun...


Simsion, G. The Rosie Effect. Text Publishing, Melbourne, 2014.


Jatko-osassa uidaan huomattavasti syvemmissä vesissä kuin superhauskassa Projektissa. Kaikki ei menekään kuten Strömsössä ja väärinkäsitykset johtavat mopon karkaamiseen käsistä moneen otteeseen. Rosie-rukka on tässä kirjassa lähinnä sivuosassa häämöttävä tumma möykky, jonka ajatuksia lukija joutuu arvailemaan. Don taas säheltää ja yrittää epäonnistuneesti sumplia asioita kuntoon ilman, että Rosie stressaantuisi liikaa. Voi arvata kuinka tässä käy...


"Lydia pushed through the crowd to me. 'You're not going with her?'
'I see no reason. The paramedics seem highly competent. My contribution is complete. I plan to drink a glass of beer.'
'Jeesus,' she said. 'You don't have any feelings at all.'
I was suddenly angry. I wanted to shake not just Lydia but the whole world of people who do not understand the difference between control of emotion and lack of it, and who make totally illocigal connection between inability to read others' emotions and inability to experience their own.' 


Vaikka kirjassa synkistelläänkin astetta enemmän, saavat nauruhermot myös tuttuun tapaan kyytiä useaan otteeseen. Ensikertalaisia suosittelen lukemaan The Rosie Projectin ennen tähän tarttumista, vaikka tämä varmasti toimii irrallisenakin.  Hahmot vain saavat hiukan lisää syvyyttä aikaisemman osan ansiosta ja huvittavia kohtia löytyy lisää.


"'You were going to help Rosie out in the kitchen, am I right?'
'Correct.'
'And you would have started by saying,"Do you need any help, darling?"
I reflected a few moments. In reality I would have assessed the situation, and determined what needed to be done. As would be appropriate for a qualified person arriving at the scene of an accident."


The Rosie Effectissä tehdään kompromisseja ja yritetään luoda uutta arkea vieraassa ympäristössä. Rosien raskauden myötä vieraillaan myös masennuksessa, epätoivossa, naisen asemassa akateemisessa maailmassa, rakkauskriisissä ja yhteiskunnan vanhemmuuteen liittyvissä konventioissa. The Rosie Effect tuntui kuitenkin hiukan 'välikirjalta' huipun ensimmäisen osan jälkeen, vaikka lukemisesta pidinkin. Minulla on sellainen hytinä, että varsinkin ylläolevan listan viimeisimpään kohtaan liittyen sarjan seuraava osa tulee olemaan aivan hulvattoman hauska - kuvitelkaa nyt: Don, vauva ja normivanhemmat!



Sunday, January 4, 2015

Mielekästä menoa

Vihjailin jo aikaisemmin, että tämä joulu tulisi olemaan aika erilainen aikaisempiin verrattuna, ja niinpä se olikin. Vietin nimittäin joulunajan queenslandilaisessa buddhalaisretriitissä meditoiden! Jos oman mielen kanssa istumisessa tuntikausia aamusta iltaan on jo tarpeeksi haastetta, lisää sitä toi sademetsän kosteus ja kuumuus. Ei muuta kuin sisäinen ilmastointilaite päälle, naps. Noroina kaulaa ja selkää pitkin valuva hiki vei silloin tällöin huomion hengityksestä ja juomavettä kului sen mukaisesti. Sitä myös tuli taivaalta runsaasti. Ei toivoakaan nyrkkipyykin kuivumisesta missään vaiheessa. Ah, mitä luksusta tähän ikuiseen kuivuuteen tottuneelle.


sannabanana
Joulupäivän vietin kuitenkin Brisbanessa.

sannabanana
Tällainen pukki myi jääkylmiä juomia Southbankin promenaadilla.

Vielä nyt muutaman päivän jälkeen on vaikea laittaa sanoiksi mitä retriitillä 'opetettiin'. Kaikkihan on kiinni siitä, mitä oman pään sisällä tapahtuu eikä siihen voi kukaan muu kovinkaan paljoa vaikuttaa. Tajusin, että jokainen retriittiläinen vei mukanaan jotakin itselle räätälöityä ja itse rakennettua. Seuraavat asiat kaikki tuntuivat kuitenkin allekirjoittavan viimeisenä päivänä: ajatusten selkeys, rauhallinen mieli, onnellisuuden tunne, keveys ja kiitollisuus. 


sannabanana
Joulupäivänäkin Brissyn keskustarannalla (Streets Beach) oli vilinää.

sannabanana
Ihmiset viilentelemässä kuumankosteana päivänä.

sannabanana
Botanic Gardens.

sannabanana
Jemmy Morrill and the Brolgas.

sannabanana
Kauniita 'sydämiä'.

sannabanana
Brissyn mangrovea.

sannabanana
Queensland Art Galleryn alakerran aulaa.

sannabanana
Kävin katsomassa Hanga - Modern Japanese Prints.

Minä en kiireessä ehtinyt retriitille sen suuremmin valmistautua. Kaikki tapahtui viime tipassa ja yhtäkkinen retriittielämä olikin aikamoinen shokki systeemiin. Mietiskelyä oli monta tuntia päivässä, välissä vain ruoka- ja teetauot. Se oli hyvällä sekä yllättävällä tavalla todella rankkaa. Parin päivän kuluttua tunsi jo pulssin hidastuvan ja toisenlaisen, luonnollisemman, rytmin kehossa ja mielessä. Muihin retriittiläisiin ei ehtinyt kunnolla tutustua, mikä ei tosin viikon tarkoitus ollutkaan. Käännyttiin sisään- eikä ulospäin. Osa yhdisti meditointiin myös hiljaisuuden, eli pitivät rinnassaan 'in silence'-lappua. Huonekaverikseni sain upean ihmisen, josta tuli heti ystävä ja retriittipaikan keittiöstä löytyi lisäksi suomalainen backpacker, jonka kanssa sain hiottua ruosteista puhuttua suomea! Aika hienoa.


sannabanana
Retriittipaikan portaiden yläpäässä.


Minulle Brisbane-joulu ja retriittipaikka oli myös jonkinmoinen trip down the memory lane, sillä ensimmäinen kosketukseni aussielämään tapahtui juuri Brisbanessa ja myöhemmin vietin paljon aikaa retriittipaikan lähellä. Ihania ja monimutkaisia muistoja molemmista. Samalla huomasi, kuinka paljon sillan alla onkaan virrannut vettä!

Retriitin tarkoituksena oli aloittaa uusi vuosi puhtaalta, tai ainakin puhtaammalta pöydältä. Jokainen mietti niitä negatiivisia, lähes automaattisia tapoja (ajatuksia, tekoja ja puheita), joista halusi eroon. Niiden kanssa istuttiin, niitä katsottiin tarkkaan, ja jos niistä ei kerta kaikkiaan ole enää mitään hyötyä (vaan päinvastoin), niistä päästettiin kiittäen, kauniisti ja päättäväisesti irti. Itselläni oli alkujaan yksi iso juttu, jonka kanssa aioin painiskella, mutta niinpä muutaman päivän mietiskely pullahdutti esiin aika monta muutakin tarpeetonta juttua, jotka olivat niin automaattisia, etten niitä 'normaalielämässä' ollut edes huomannut.


sannabanana
Prayer flags sademetsässä.

Viikon kuluessa jotakin tapahtui. Hartiat laskivat, mieleen asettui lepo. Omista ajatuksista on tietoisempi kuin ennen. Voi, kuinka toivon, että pysyisin tässä kiinni mahdollisimman pitkään arjenkin hyökyessä päälle. Ihmisen mieli on kyllä upea! Ja hiukan terävämpi tietoisuus siitä, mitä omassa päässä tapahtuu on aika mahtavaa. Siihen vielä päälle se, että voi ihan itse vaikuttaa ja muuttaa omia ajatuksiaan (ja sitä kautta elämäänsä, maailmaansa) saa hiukan haukkomaan henkeä.


sannabanana
Sademetsän megalehtiä. Kengänkoko 39 :)

Kotiin palatessa sain jo kokeilla opittua käytännössä. Tilanne, joka aikaisemmin olisi saanut suremaan ja itkemään ja suuttumaan meni ohi parissa minuutissa. Nappasin uusilla taidoillani kiinni 'automaattisista' ajatuksistani. Huomasin, että suuri osa turhautumisen aiheista ovat omaa spekulaatiotani ja että maailma ei kaadu, jos kaikki ei tänään mene niin kuin oletin ja toivoin. Jos joku haluaa ilkeillä, ei minun tarvitse antaa sen pilata päivääni, vaan voin valita jotain muuta mukavaa negatiivisen vellomisen ja menneiden vääryyksien muistelun sijaan. (Tiedän, tiedän: samaa toitotetaan vaikka missä, mutta asia on eri, kun on sen sisäistänyt istumalla saunamaisessa meditaatiotilassa tuntikausia. Uskokaa vain!) Vieressä oli meri, jonka rannalle menin kävelylle. Henki ja askel kulkivat kevyesti.


sannabanana
Ihanaa sademetsää.



Loppukevennys: lauantain kunniaksi kirjoitin itselleni muistilistan The Australianissa aiemmin joulukuussa ilmestyneestä Books of the Year jutusta, jossa kirjailijat ja kriitikot listaavat itselleen parhaiten mieleenpainuneita kirjoja. Plussaa siitä, että kyseessä ei tarvinnut olla viime vuonna ilmestyneet kirjat, vaan mukaan otettiin kaikki viime vuonna luetut kirjat julkaisuvuodesta riippumatta. Lista tuntui aidolta myös siksi, että useammalta löytyi toisinaan samoja kirjoja. Omalle inspis- ja TBR-listalleni näistä tiensä löysivät:



Näillä eväillä uuteen vuoteen :)