Saturday, January 2, 2016

Tyynystä päähän...

... tekisi mieli heittää Arthur Waleyta, joka on kääntänyt lukemani Sei Shonagonin The Pillow Bookin. Tai en tiedä pitäisikö ennemmin pölläyttää tyynyllä omaa päätäni, sillä itsehän juuri tämän kirjan valitsin. Luettuani Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli itsestäänselvää, että toisen päähenkilön, Sein, alkuperäisiin mietteisiin oli tutustuttava ihan itsenäisesti. Pääosin 900-luvulla kirjoitettu Makura no soshi on  tietenkin käännetty useaan otteeseen, englanniksi ensimmäisen kerran vuonna 1889. Vaikka olen ajatellut kirjaa intohimoisesti jo kuukaudet, aina kun olisi ollut mahdollisuus ostamiseen, kirja katosi mieleni muistilistalta. Paitsi yhtenä kohtalokkaana keskiyönä, kun päätin klikkailla itseni kirjaostoksille ja ilokseni muistin Pillow Bookin. Väsyneenä en jaksanut sen paremmin perehtyä eri versioihin, vaan minulle riitti, että kirjani kansi oli kaunis ja julkaisuvuosi 2011. Ajattelin, että kyllähän tämän kuuluisi olla kaiken järjen mukaan ok. Heti alkusanoja lukiessani olisin voinut pistää itseäni tikulla silmään: Dennis Washburn kirjoittaa kuinka rankan selektiivisesti ja asenteellisesti kääntäjä on alkuperäiseen materiaaliin suhtautunut. Käännös onkin tehty jo vuonna 1928 ja Waleyllä on tarkka näkemys siitä, mikä on tärkeää, kaunista, arvokasta ja kunnollista kirjallisuutta. Muihin rippeisiin hän ei ole kuluttanut kallista aikaansa. Ja juuri ne 'rippeet' ovat minusta sitä antoisinta luettavaa. Tikkua silmässä voi siis vielä vääntää. Erityisesti sen vuoksi, että olen varma, että Kankimäki kirjoitti tästä asiasta kirjassaan. En halua tarkistaa, sillä silmään sattuu jo liikaa näinkin.


"

Shonagon, S. The Pillow Book of Sei Shonagon. Tuttle Publishing, Singapore, 2011 (1928, 1002)


"It seems as though people with nice feelings must necessarily be silly, and clever people must always be ill-natured, men and women too. But I suppose really there must be lots of nice, clever people, if only one knew them." 


Mutta ei kirja mikään kamala ja täysi pettymus ole. Ne osat Shonagonin kirjoituksista, jotka on käännetty, ovat mielenkiintoista luettavaa ja Waley on taitavasti kirjoittanut sekaan sopivasti solahtaen selityksiä ja tulkintaa, jotka helpottavat lukemista laittaen tapahtumat Shonagonin elämässä kontekstiin. Joskus silmään pistää (tikun lisäksi) Waleyn kovin selkeästi misogyyninen ja länsimaisen kirjallisuuden paremmuudesta vakuuttunut asenne.  Ne kuuluisat Shonagonin kirjaamat listat puuttuvat tästä ihan muutamaa lukuunottamatta, mikä harmitti lukiessa vietävästi. Kirjasta saa kyllä kuvan hovin tapahtumista sinä aikana, kun Shonagon kirjoitti tyynynaluskirjaansa, samoin pilkahduksen Shonagonin voimakkaasta ja mielikuvitusta kutkuttavasta persoonasta, mutta The Pillow Book jää edelleen lukulistalle ja täydemmän sekä vähemmän asenteellisen version metsästys alkakoon heti, kun olemme selvinneet muuttorumbasta.

Kirjalla korkkaan omalta osaltani Kurjen siivellä -haasteen. Olen muuten ilolla seurannut sitä, kuinka moni on heti alkuun innostunut haasteesta ja lähtenyt mukaan Itä-Aasian liidolle. Päivittelen edistymistä blogin Haasteet-sivulla (palkki ylhäällä, scrollaile alimmaiseen haasteeseen) vuoden mittaan. Sieltä siis pitäisi löytyä kaipaaville lukuinspiraatiota ja linkkejä muiden arvioihin sitä mukaa, kun haaste etenee. Hieno kirjavuosi on taas edessä!   

8 comments:

  1. Voi kökkö. Tekisi nyt kuitenkin mieli kiskoa malka silmästäsi, koska on väärin, että mokoma kääntäjä sen on sinne työntänyt ja jos se johonkin kuuluisi niin tuon kääntäjän silmään.

    Taidanpa itsekin tehdä tuollaisen haaste-välilehden, jos sitten pysyisin paremmin kärryillä. Mulla on nyt tässä yks teos menossa ja seuraava tuleekin sitten jo olemaan siipihaasteteos, kun on sopiva kirja just parhaillaan lainassa. Kiitos vielä tästä mainiosta haasteesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä oli pettymys kun ihan fiiliksissä tämän aloitin, ja sitten se kylmä totuus pärskähti silmille :-(
      Mutta Shonagonin teksti oli mielenkiintoista, joten sitä oli mukava lukea.

      Juu, välilehti on hyvä, vaikka toisinaan siellä paljastuu karujakin totuuksia...

      Delete
  2. Kiotosta on kyllä tullut ihan pakkomielle. Ja nimenomaan kirsikankukkien aikaan! Ehkä vielä joskus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässäkin tapahtumapaikkana vanha Kioto...
      Minulla on sama haave :)

      Delete
  3. PS.Tiesitkö, että Teos julkaisee tämän suomeksi keväällä, ilmestyy huhtikuussa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole ehtinyt katsella kirjalistoja... Siis toivottavasti ei tätä käännöstä olla suomennettu, vaan täydempi versio!
      Nyt kiinnostaa onko käännetty japanista vain onko käännöksen käännös.
      Mutta ihanaa, että kohta suomeksikin saatavilla. Ja just sopivasti haasteeseen myös!

      Delete
  4. Oho, kääntäjä voisi kyllä kääntää ja jättää omat asenteet ja arvotukset pois. Kirjoittakoon oman kirjan, jos on asiaa. Olen tätä kirja itsekin katsellut sillä silmällä, mutta täytyypä varoa, etten ainakaan tätä käännöstä lue!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä! 1928 Brittilässä, tai ainakin tällä hepulla, oli eri ajatus asiasta. Kyllä katsottiin niin nenänvartta pitkin, että!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!