Monday, February 1, 2016

Ristiriitojen revittävänä (ja vähän kuulumisia)

Olin niin innoissani Rohinton Mistryn moninkertaisesti palkitusta A Fine Balancesta, että odotukset olivat valtavat kirjailijan seuraavan novellin suhteen. Family Matters päätyi sekin Booker-listalle, eikä syyttä. Minä kuitenkin tunsin pienen pettymyksen pistoksen lukiessani: jostakin kumman syystä tarina ei napannut yhtä tiukasti otteeseensa ja sellaiset monimutkaisten tuntemusten huippuhetket jäivät kokematta. Aineksia kirjassa on kuitenkin vaikka mihin, kieli ja käänteet ovat mielenkiintoisia, samoin henkilökaarti. Kuitenkin minusta tuntui, että vasta aivan 500-sivuisen teoksen loppupuolella tarina alkoi käynnistyä ja ihan lopussa hiukan lässähti taas. Mistry on hieno tarinankertoja ja samaan tapaan kuin A Fine Balancessa, tietty kotirakennus on keskiössä. Aiemman romaanin parissa minusta tuntui kuin jokaikinen nurkka asunnosta oli läpikotaisin tuttu. Family Mattersin Pleasant Villa tuli toki tutuksi, muttei ryöminyt samalla tavalla ihon alle.


Mistry, R. Family Matters. Faber & Faber, London, 2003 (2002).


Tässä kirjassa käsitellään asioita herkästi ja aika paljon jätetään mielestäni lukijalle (ei miinusta tästä!). Minua jäi oikein vaivaamaan eräät lopun tapahtumat. Mutta aloitetaan alusta: on kaksi asuntoa, toinen pieni ja toinen suuri. Ympärillä elävä ja hengittävä Bombayn (tai Mumbain) sulatusuuni. On katkeroitununut Coomy ja hänen huonokuuloinen ja tossun alla elävä veljensä Jal. On heidän painajaisten vaivaama vanha ottoisänsä, Nariman, josta Parkinson ottaa yhä suurempaa otetta. On Coomyn ja Jalin joustava ja hyväsydäminen puolisisko Roxana, hänen miehensä Yezad ja heidän poikansa Murad ja Jehangir. Menneisyyden haamut huokailevat Coomyn ja Narimanin korviin, mutta kokemukset ovat erit ja tulkinnat poikkeavat toisistaan. Rahasta on pula, ja jaksamisesta. Kun Nariman loukkaa jalkansa onnettomuudessa vaatien hoitoa, alkavat tiikereiden raidat vahvistua: kuka jaksaa ja välittää, kenellä on oikeus ja velvollisuus, mikä on oikein ja väärin, keneen voi luottaa? Paineen alla muutamat tarttuvat petokseen, odottamattomin seurauksin.


"He pushed himself clear, glancing at his watch - nine-thirty already - and mopped his face. The air was a gigantic wet sponge."


Taidokasta ihmissuhdesolmuilua, moraalipohdintaa, trapetsitaiteilua oikean ja väärän välillä. Mistry kuvaa kuinka elämässä ja perheessä liikumme välillä toisiamme kohti, välillä poispäin. Teemme virheitä ja toivottavasti opimme niistä. Kirjan opetus: anna anteeksi ja ole uskollinen omalle itsellesi, muutoin kärsit. Mutta se loppu, tai kuinka yksi kirjan henkilöistä muuttuu. Se jäi minua pohdituttamaan. Hänen ääntään ei enää loppupuolella kuule, mutta muutoksen näkee ulkopuolelta. Voi vain kuvitella.


"A letter is like perfume. You don't apply a whole bottle. Just one dab will fill your senses. Words are the same - a few are sufficient."

***

Ja sitten hiukan kuulumisia: kirjalaatikot lähetettiin matkaan kohti itärannikkoa, samoin auto ja muu omaisuus. Minä ja Mini hyppäsimme lentokoneeseen ja leijailimme uusille kotikulmille nopeammin. Aikaa ei ole ollut bloggailuun tai edes lukemiseen. Heti ensimmäisestä aamusta lähtien oli kalenteriin buukattu näyttöjä ja tilanne muuttui koko ajan lennosta: uusia asuntoja tuli markkinoille, jo buukatut näytöt peruuntuivat jo ennen aikojaan kun oikea asukas löytyi. Pelastajani on ollut google mapsin neuvonantaja, joka on opastanut meitä siirtymään paikasta toiseen aikataulussa. Olemme nähneet paljon uutta kotikaupunkiamme asunnonmetsästyksen puitteissa ajellessa! Aina iltaisin olimme aika tööt, mutta onneksi olemme ystävien hellässä huomassa.  Meillekin kävi sitten tuuri: oma koti löytyi! Juuri se, josta heti unelmoimme kun sen kadulta näimme, neljänkymmenen muun kiinnostuneen kanssa. En melkein uskaltanut toivoa, mutta toivoin silti! Jossakin tähdet olivat oikeassa asennossa, sillä me olemme onnekkaat uudet asukkaat. Tällä viikolla on sen seurauksena paljon ohjelmaa: haastattelu uudessa koulussa, koulun aloitus, kotiavaimet käteen, käytännön hommia, kuten sähkö, internet ja niin edelleen. Jopa auto ja tavarat saapuvat sopivaan aikaan. Kaikki on siis napsahtanut jälleen kohdalleen parin viikon rumban jälkeen. Ah ihanuutta. Toki edessä on tietenkin vielä laatikoiden purkaminen, joitakin huonekaluostoksia ja sen semmoista... Mutta nyt on taas koti, ihan kohta <3

10 comments:

  1. Mahtava juttu! Onnea uuteen kotiin! :)

    ReplyDelete
  2. Vaikuttaapa kelpo kirjalta. Pelkän nimen perusteella en tarttuisi, mutta mietteesi perusteella kyllä. Minullekin sopii se, ettei kaikkea selvitetä juurta jaksain. Toisaalta liikaa ei saa jäädä auki: jonkinlaisen johtopäätöksen sitä haluaa lukijana kuitenkin tehdä.

    Onnea vielä uudesta kodista! Hienoa, että järjestyi noinkin jouhevasti. Purkaminen ja kodin laittaminen on ihan kivaa sitten kun kamat on saatu sisälle eikä tarvitse roudailla tai jännittää, mitä katoaa tai menee rikki muutossa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkään en olisi tarttunut tähän ellen olisi lukenut tuota Fine Balancea aiemmin. Lukukokemuksena tämä kyllä jäi hiukan edellisestä, mutta ihan hieno silti. Ja oikeastaan nyt luettuani koko ajan enemmän mietityttää tuon yhden henkilön ajattelu, joka jäi ainakin minulla mielen päälle. Tuntuu ajan kanssa koko ajan nerokkaammalta kirjalliselta konstilta. Vaikka kyllä haluaisin tietää enemmän!

      Jep, kohta nähdään mitä on jäänyt matkan varrelle ja mikä on useammassa osassa kuin lähtiessä ;) Ihanaa kun saa toivottavasti olla kohta rauhassa omassa kodissa!

      Delete
  3. Onnea uudesta kodista. Edellisen Mistryn olen laittanut listalleni. :)

    ReplyDelete
  4. Onnea uuteen kotiin. Odottakoon siellä rauha ja lepo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Rauha ja lepo, siinäpä juuri sopiva pari!

      Delete
  5. Itärannikolle? Et muuttanut meidän nurkille, oopperatalon holleille?-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ollaan teistä ylöspäin, Brisvegasissa :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!