Wednesday, February 17, 2016

Selityksen makua

Blogissa on ollut hiljaista, mutta sen ulkopuolella ei. Ollaan kiidetty pää kolmantena jalkana paikasta toiseen organisoimassa normaalielämän rakenteita. Laatikoiden purkamista päivät pääksytysten, koko seinän kirjahyllyn ikävöintiä, liian suuren ruokapöydän kanssa kiroilua (se on myytävä tuoleineen, mutta miten tuon jätin saa edes ulos ovesta?), huonekalujen siirtelyä ja uusimista, paikkojen etsintää tavaroille, eksymistä uusilla kujilla, ja nyt TV-antenni ei toimi (vaikka emme telkkaria usein katselekaan, silti tuo ärsyttää), nettiä saa odotella kotiin viikkotolkulla (edellinen asukas on jättänyt omat linjansa auki ja niiden sulkeminen ei ole yksinkertainen tai nopea prosessi. Nyt siis naputellaan kirjastossa ja on jotenkin alaston olo: tämä on niin julkista!), on uusittava ajokortti ja auton rekisterikilvet, mitä varten täytyy osavaltion lakien mukaisesti käyttää auto katsastuksessa (ihan sama kuinka uusi auto on, tai milloin se on viimeksi huollettu. Röyhkeää rahastusta, sanon minä!). Kaiken lisäksi terveysrintamalle puhalteli yllättäen uusia, ikäviä tuulia, mikä on sitten jarruttanut kaikkea muuta ja aiheuttanut lääkärissä ja testeissä juoksua sekä unettomia öitä kaikenlaisten inhottavien pelkojen kourissa. Kuvittelin muuton jälkeen elämän olevan hetken aikaa ihanaa laiskottelua ja rentoilua, mutta toistaiseksi tuollainen meno on jäänyt haaveeksi vain. 


Inhorealismia ns. keittiöstä.

Tästä muodostuu joskus olohuone.


Ei kaikki sentään ole pelkkää marinaa ja stressaavaa kamaluutta: Mini on solahtanut uuden koulunsa rutiiniin ja ympyröihin kuin kala veteen. Hänellehän Queenslandiin (paluu)muutto oli omien sanojensa mukaisesti kotiinpaluu. Olemme herkutelleet kaikella ihanalla - ja Länsi-Australian hintatasoon verrattuna - edullisella ruo'alla, olemme nauttineet taide- ja kulttuuritarjonnasta kuin keitaalle saapuvat janoiset aavikolla, olemme ihannoineet sadetta, kosteutta ja vihreyttä, olemme totutelleet jälleen joka paikassa roikkuviin ja riippuviin hämähäkkeihin sekä iltaisin lepatteleviin hedelmälepakoihin (vai onko se -lepakkoihin?), olemme treffailleet kavereiden ja suvun kanssa, joita on viimeisten melkein kymmenen vuoden aikana näkynyt valitettavan vähän pitkän välimatkan vuoksi. Minusta tuntuu myös kivalta nähdä koala-liikennemerkkejä, niitähän ei länsipuolella näy eikä ole.

Lukemiset ovat jääneet vähemmälle kaikesta ylläolevasta johtuen, mutta olen tahkonnut Murakamin 1Q84:a äänikirjana (en voi sille mitään: minusta Murakami on aika tylsä ja itseääntoistava!) ja pari paperikirjaakin on samaan aikaan yöpöydällä. Toivottavasti voin palata näihin piakkoin. Ilolla olen huomannut, että Kurjen siivellä -haaste kiinnostaa kovasti ja osallistujia on hurjasti. Muistakaahan ilmoitella Pinon päällimmäisen kommenteissa tai sähköpostilla suorituksistanne, niin voin päivittää lukemisianne tuolla Haasteet-välisivulla (scrollatkaa loppuun, niin löydätte haasteen)! Lukemiset toimivat samalla lukuvinkkeinä muille. Kätevää! 

Mutta nyt on mentävä, sillä viereiselle koneelle on istahtanut mies, joka puhisee ja huokailee jatkuvasti kovaan ääneen, ja jonka hengitys haisee niin pahalta, että meinaan oksentaa. Muitakin meluisia asiakkaita öykkäröi ympärillä - tämähän on aivan kamalaa! Toiveissa olisi se netti kotiin jatkoa ajatellen...

10 comments:

  1. Voimia sinne muuttopuuhiin! Vaikka elän täällä hyvin samanlaisen inhorealismin keskellä, niin silti tämä tuntuu aika helpolta teidän muuttoonne verrattuna. Tosin kyllä nämä tavarat pitää ihan yhtälailla pakata ja siirtää myös tuonne kolmen kilometrin päähän ja samat televisio- ja nettiongelmat on täälläkin edessä.

    Heräsin nyt aamuyöllä valvomaan ja mietin just, että milloin mahtaa tulla se romahdus tai terveys pettää? On sen verran rankka puoli vuotta takana. Toivottavasti sun terveysongelmat ratkeavat parhaalla tavalla ja huolehdit turhia.

    Mutta koeta pärjätä ja jaksaa. Onneksi teillä on kavereita ja sukua ympärillä. Ja muista levätä - kyllä ne tavarat löytävät paikkansa vähitellen. Kunhan saa ne perusasiat toimimaan, niin kaikki muu sitten järjestyy ajallaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos - ja tsemppiä sinnekin muuttopuuhiin!

      Pitäisi oppia olemaan kaaoksen ja sotkun keskellä ärsyyntymättä. Ei se minua muualla sotku vaivaa, mutta jotenkin en osaa rentoutua ennen kuin oma pesä on järjestyksessä!

      Terveysjutut ovat kyllä pysäyttäviä. Toivotaan toivotaan, ei tässä juuri muutakaan voi!

      Delete
  2. Huh, melkoista pyöritystä ja siihen päälle ikävät terveysuutiset. :( Toivottavasti ei ole mitään vakavaa kyseessä ja siihen saa hoitoa! <3 Ehkä löytyy vielä se hetkikin, että ehtii kunnolla laiskotella ja laitella rauhassa kotia. Jaksuja muuttopuuhiin ja toivottavasti se nettikin pian saadaan kotiin asti. Ärsyttäviä ihmiset, jotka jättävät asiansa hoitamatta ja toisten riesaksi.

    Ps. En ole Haruki Murakamia lukenut, koska jostain syystä minulla on just tuollainen (itseään toistava ja tylsä, hoho) ennakkoasenne häntä kohtaan :D :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpä juuri, ei olla ehditty juuri lepäillä...
      Terveyshommissa jännittävää epätietoisuutta, mikä ei asiaa auta. Vaihtoehdot eivät kyllä ole kovin kivoja :(
      Juu ei ole helppoa sulkea toisten puhelin- ja nettilinjoja, menee 'todistusaineiston' kanssa asianajajille... Edellisen postikin tulee vielä tänne ja sitäkin on runsaasti, huoh.
      Minä niin haluaisin tykätä Murakamista, mutta ei se vaan toimi. Tässäkin todella mielikuvituksellista kamaa, eli miten on edes mahdollista kertoa näitä juttuja tylsästi??? Ihmettelen.

      Delete
  3. Voimia! :) Voi noita muita ihmisiä vierelläsi :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiitos. Kyllä tuolla saa hyvin sietokykyä ja kärsivällisyyttä treenattua :)

      Delete
  4. Nyt täytyy vain toivoa, että lopussa kiitos seisoo. Muutto on kuluttavaa. Hui. Muistan vieläkin sen liian hyvin, koska nousi niin ne ajat mieleen tätä lukiessani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin juuri. Kyllä toivon, että tässä voitaisiin nyt pysähtyä ainakin 10 vuodeksi! Ja aion kyllä erota kaikenlaisesta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. Muutossa nekin paljastuvat paremmin!
      Anteeksi, että toin traumat pinnalle ;)

      Delete
  5. Onnea muuttoon ja uuteen kotiin! Laatikoiden purkaminen on karmeinta, mitä tiedän, mutta onneksi lopputulos varmasti miellyttää. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja joo, jaamme saman karmeusfiiliksen... Pikkuhiljaa alkaa tässä taas koti kehittyä, onneksi :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!