Friday, May 27, 2016

Kummitusjuttu

Olipas hauska luettava tämä Michelle De Kretserin Springtime - A Ghost Story. Usein palkitun kirjailijan uusin (onko tämänkin julkaisusta tosiaan kulunut jo kaksi vuotta!) on napakka ja nopealukuinen Sydneyyn sijoittuva kummitustarina. Frances ja Charlie ovat muuttaneet hiljattain Melbournesta uusille kulmille. Keväisellä koiranulkoilutuslenkillä Frances huomaa toistuvasti eräässä puutarhassa vanhahtavalta vaikuttavan naisen koirineen. Mielikuvitus alkaa jyllätä, ja muun elämän ohessa Frances ottaa härkää sarvista kiinni selvittääkseen asian.


De Kretser, M. Springtime. A Ghost Story. Allen & Unwin, Sydney, 2014.

De Kretserin tyyli on ytimekästä ja lauseet seuraavat toisiaan putoillen ja hiukan tajunnanvirtaillen. Parin sekunnin ajan en ollut tyylistä aivan varma, mutta sitten pääsin rytmiin mukaan. Tässä maistellaan useita palasia jonkun toisen elämästä, ihmissuhteista ja paikoista. Vain kummitusjuttu jatkuu koko lyhyen kirjan läpi. Kunnon pelotusta ja kauhistusta etsiville ei kirja tarjoile juurikaan mitään, mutta sellainen kivalla tavalla jännä tämä tarina on. Tämän kauniisti tehdyn kirjan lukeminen oli minulle jotenkin palettia puhdistava kokemus: oli mukava saada jotakin taidokasta kokonaan luettua niin nopeasti ja selkeästi. Mikään ei jäänyt kaihertelemaan, vaikka teos ei missään nimessä ole mitenkään yhdentekevä. Pieneen tilaan on rakennettu tarkkoja tunnelmia liikoja lavertelematta. Tästä on hyvä lähteä seuraavan kimppuun.

"Frances called him a bird nerd. What she was really saying was, Who are you? She told him about the scrawled plea she had spotted on a wall that morning: I am human and I need love. They sat on the back steps drinking beer. Sunsets performed for them."

4 comments:

  1. Kuulostaa periaatteessa kivalta, mutta se jännitys ja kauhu olisi kiva ylläri. :D Itse luin juuri ns. kauhukirjan ja olin kuivahtaa sitä lukiessani. ;)

    Paiskasin sinulle muuten haasteen, ota tai jätä!

    https://mainoskatko.blogspot.co.uk/2016/05/unpopular-bookish-opinions-ja-blogini.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpä. Edes pikkuisen olisi voinut hyytävyysvoltteja lisätä, niin tulos ei olisi ollut niin sievä. Mutta hyvä luettava, vaikka polvet ei lukiessa tärisekään. Siis yhtään :)

      Kiitos haasteesta, lähden tsekkaamaan!

      Delete
  2. Uu! Kummituksia kotinurkilla. Pitää tsekkaa.

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!