Sunday, June 26, 2016

Onnesta - sielun hymyt

Aika vain humahtaa kuin hiekka sormien välistä! Huhtikuussa sain ihanalta Marjatalta haasteen, jossa kirjoitetaan onnellisuudesta. Marjatan sielun hymyt ovat luettavissa täällä. Minua harmittaa, kun tuohon aikaan en ehtinyt juuri lainkaan blogimaailmaan, sillä haasteen myötä on varmasti tullut hienoja oivalluksia ja keskusteluja esille - ja aihekin on niin tärkeä hyvinvoinnille.

Onnellisuutta on tullut mietittyä hiukan syvemmin viime kuukausina, sillä päädyin jopa aihetta oikeasti etäopiskelemaankin, ihan huvikseni vain, tosin aika loppui kesken kun olin kurssin mattimyöhänen. Joitakin tiedonmuruja jäi onneksi mieleen, ja niitä oli mielenkiintoista soveltaa omaan elämään - tai edes tarkastella sopivatko ne omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Opiskeluhomma juonsi luonnollisesti juurensa viime vuoden prosessista (joista pikkuisen avauduin täällä ja täällä), joka taas johtui edellisten vuosien koettelemuksista, joka taas... Näin mennään elämässä eteenpäin, yksi asia johtaa toiseen ja se taas kolmanteen. Elämä kyllä kuljettaa, jos sen antaa eikä bunkkeroidu. Tarpeellista on ainoastaan silloin tällöin tarkistaa, onko suunta se, mihin mieli tekee mennä. Jos ei, purjeet hetkeksi lepoon ja ruori on sitten väännettävä toisiin maisemiin.


sannabanana
Eilen ruori kääntyi taas kauniiseen Caloundraan. Kolea, mutta kuvankaunis talvipäivä. 


Olen realisti ja optimisti, ja syvällä sisimmässäni onnellinen ihminen. Onnellisuudesta puhuttaessa on aluksi hyvä hiukan määritellä se, mitä koko hommalla tarkoitetaan. Onnellisuus ja optimismihan ei tarkoita sitä, että maailmaa katseltaisiin ruusunpunaiset lasit tiukasti silmillä, tai että mitään pahaa ja ikävää ja kammottavaa ei tapahtuisi, tai että kaikki olisi helppoa ja menisi aina suunnitelmien mukaisesti. Onnellisuuteen ei tarvita valtavaa harjaa, jolla lakaistaisiin negatiiviset ja vaikeat asiat maton alle. Katsettakaan ei tarvitse kääntää, kun kohtaa vaikeuksia, omia tai toisten. Eikä onnellinen ihminen ole tietenkään onnellinen joka ikinen hetki, sehän olisi aivan epäluonnollista! Joskus elämä vetää ilmat keuhkoista ulos ja potkaisee kenet tahansa kontilleen. Kyllä optimisti ja onnellinen ihminenkin tuntee kipua, surua ja epätoivoa - ja myötätuntoa, kun nuo osuvat jonkun toisen kohdalle. Se, kuinka noista kokemuksista jatketaan eteenpäin, on se tärkeä juttu. 

Jokainen hiukan pidempään elänyt on varmasti huomannut omassa elämässä ja lähipiirissä, että kaikki me poukkoilemme aalloilla välillä siellä harjalla - kovassa kiidossa, raittiissa ilmassa sekä aurinkoisia näköaloja ihaillen, ja sitten toisina aikoina aallonpohjassa, jossa näköalat ja fiilikset ovat tummemmat, tunkkaisemmat ja ahtaammat. Joskus aalto paiskaa rypemään sinne kuuluisiin pohjamutiinkin. Tästä syystä en ymmärrä kateutta ollenkaan. En tunne yhtäkään ihmistä, joka ei olisi jossakin vaiheessa elämäänsä joutunut kohtaamaan vuoren kokoisia vaikeuksia tavalla tai toisella. Sellaisia ihmisiä ei olekaan, joilla 'kaikki on aina niin helppoa ja menee hyvin'.


Nämä rantakalliot ovat hioutuneet ties kuinka monen miljoonan vuoden kuluessa.


Se, mikä saa ihmisen tuntemaan onnellisuutta taitaa myös vaihdella ihmisestä, elämänvaiheesta ja ajasta toiseen, vaikka joitakin yleisyyksiä voi ollakin. Aika erilaiset asiat tekivät minusta onnellisen kun olin lapsi tai teini verrattuna nykyhetkeen. Mikä sitten saa sydämen pakahtumaan onnesta ja elämänilosta juuri nyt?


Luonto

Erityisesti energiaa ja iloa tuovat meri, tuuli, aurinko ja metsä. Australian rannat ovat minulle kuin happea. En osaa enää elää ilman rannan ja valtameren puhdistavaa ja rauhoittavaa vaikutusta. Nykyinen puolen tunnin ajomatka lähimmälle 'kunnon' rannalle tuntuu tuskalliseslta ja takaraivossa nakuttaa ääni, joka komentaa asumaan takaisin rannan viereen, (mielen)terveyssyistä. Tuulikin saa minut tuntemaan olevani elossa; täysin hiljainen ja liikkumaton ilma saa olon jotenkin levottomaksi ja pysähtyneeksi samanaikaisesti. Aurinko tuo lämmön ja elämän sekä piristää automaattisesti mielen. Metsä taas hengittää meille kaikille. Pidän kaikenlaisista metsistä, minulla ei ole suosikkia. Metsissä on hienoa tutkia kaikkia niitä yhteyksiä mitä eri kasvien ja eläinten välille on syntynyt. Metsissä on niin paljon kaikkea - ja lisäksi ihana ilma hengitellä, ihania ääniä kuunneltavina. Luonto saa pulssin laskemaan, hengityksen syventymään, mielen rauhoittumaan ja kaiken tuon kautta asiat asettuvat terveellisempään tärkeysjärjestykseen. Tämähän on ihan tieteellisesti todistettu fakta.


sannabanana
Rohkeat snorklailivat märkäpuvuissa ja tutkiskelivat rantakallioiden rakoja.

Ystävyys

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan ihania ystäviäni. Uusia ja vanhoja. Johtuukohan se siitä, että mitä kauemmin elää, sitä useammin on tarvinnut apua ja on voinut auttaa? Ystävien ansiosta toivo ihmiskunnan tulevaisuuteen säilyy. Tässä maailmassa on mahtavia ihmisiä, jotka levittävät lannistumatta hyvää ympärilleen. Ystäviin lasken kaikki lähimmät ihmissuhteeni, sillä se onni ja tärkeys rakentuu minusta sille ihmistenväliselle ystävyydelle, olipa kyseessä sitten vanhempi, lapsi, sukulainen, esimies, alainen tai lapsuudenystävä.

Toivo

Minulle kaikkein kamalimpiin kokemuksiin elämässä on kuulunut toivoton ja näköalaton olo. Kun kaikki on romahtanut päälle ja hetken on tuntunut, ettei ole mitään ulospääsyä, minkäänlaista suunnitelmaa tai valonvälähdystä tunnelin päädystä. Mieleen ei ole tullut mitään mukavaa haavetta tai visiota siitä, kuinka jatkaa eteenpäin valoisimmille vesille. Onneksi minusta on mukavaa olla konkreettisesti ulkona, ja silloin ei voi olla välttymättä joltakin uudelta ja ulkopuoliselta. Näin saa ideoita ja ymmärtää, ettei kaikki ole se mitä oman pääkopan sisällä sattuu tapahtumaan. Toivokin sitten herää, ja sen avulla on helppo kiivetä kuopasta takaisin maan pinnalle. Meditaation ansiosta on ollut aika hienoa oppia tuntemaan omia ajatuskaavoja ja huomata ne 'mielen rautatiet' joita pitkin joskus lähtee puksuttamaan ihan turhaan. Kun sen tunnistaa, ei lannistu, vaan voi hypätä heti pois kyydistä, tai sitten vain tehdä sen ajatusrundin tunnollisesti ihan loppuun saakka, kuitenkin tietäen, että huono olo loppuu aikanaan, eli ei hätää.
Minusta on ihanaa haaveilla ja visioida ja toivoa kaikenlaista. Ymmärrän, että konkreettisia käytännön hommia tarvitaan aina toteutukseen. Minusta haaveilu on kuin verkkojen heittämistä veteen. Kun on valmiina jonkinlaisia mietittyjä visioita siitä, mitä haluaisi tehdä, on helpompi huomata mahdollisuuksia ja tarttua niihin, kun sellaisia eteen sattuu. Ja näin tulee unelmista joskus totta.


sannabanana
Perjantain näköala oli pilvisempi.



Mielekäs tekeminen

Ajankohtainen asia juuri nyt, kun olen hiukan tuuliajolla ja miettimässä yhä uutta suuntaa. Minulle onnellisuuteen liittyy läheisesti myös se, kuinka aikaani käytän. Tämäkin liittyy varmasti vanhenemiseen ja sen tajuamiseen, että aikaahan on meillä rajoitettu ja tuntematon määrä! Jotenkin tämä seikka on vasta nyt oikein jysähtänyt tajuntaan, ja sen vuoksi jokainen päivä tuntuu merkitykselliseltä. Olen nyt varovaisempi, tai ainakin tietoisempi, ajankäytöstäni. Kenelle ja minkä hyväksi aikaani ja energiaani käytän? Missä ja miten lasketaan 'hyöty': rahassa, hyvinvoinnissa, oikeudentunnossa, estetiikassa, konkretiassa vai tunteissa? En osaa viihtyä töissä, jossa en näe positiivista vaikutusta ihmisten elämään. Kun ajattelen mielekästä tekemistä, ajattelen tietenkin työelämää, mutta myös ajankäyttöä yleensä. On tärkeää pitää myös itsestään huolta. Joskus se voi tarkoittaa, ettei tee hetkeen mitään.  Ilman terveyttä ja energiaa ei saa paljon aikaiseksi ja oma olokin heikentyy, jos ei kuuntele itseään ja kohtele itseään hyvin.


Ajan patinaa.
   
Tässäpä nämä ajatukset tältä aamulta. Meille on iskenyt talvi kunnolla, eli sormet kohmeessa naputtelen tätä postausta. Yöllä lämpötila laski kuuteen asteeseen, sisällä ei varmaan ollut monta astetta lämpimämpää. Suuri teekuppi on kirjoitellessa täyttynyt ja tyhjentynyt kolme kertaa. Aurinko paistaa. Kohta lähdemme ulos ystäviä halaamaan ja herkuttelemaan. Pitäisi varmaan uskaltaa luopua pyjamasta ja villatakista ja villasukista ennen lounasaikaa.

Oikein ihanaa ja onnellista sunnuntaita kaikille teillekin :-)

   

15 comments:

  1. Hirveän kauniisti kirjoitettu, Sanna! <3 Jokainen onnellisuuden kohtasi on minullekin tärkeä, ja suuri osa postauksestasi voisi olla minun kirjoittamaani. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kaunis, oletkin sitten näköjään soul sister näissä asioissa :)

      Delete
  2. Meri, rantakalliot ja tuuli - niitä minäkin rakastan, mutta rakastan myös metsää ja vuoria, luonnon vaihtelevaa kauneutta. Ihania elämyksiä sinulle sinne kauas.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja samoin sinulle. Vuorilla tykkään kyllä reippailla, mutta niiden alla ja vieressä minulle tulee helposti raskas olo, jos pitkäksi aikaa jään. Luonto on kyllä mahtava kaikkiaan, kunpa pitäisimme kaikki tällä maapallolla siitä parempaa huolta.

      Delete
  3. Hieno kirjoitus onnellisuudesta ja sen kokemisesta. Ja valokuvasi ovat upeita, pidän erityisesti tuosta kuvasta jossa istut pitkän aallonmurtajanko? päällä.

    Luulen, että omalla kohdallani ikä juuri on ollut se tekijä, joka on saanut miettimään miten ja millä asenteella teen asioitani. Kun maailma antoi oikein kunnolla avoposkelle, niin ajattelin, että tässä on oikeasti itse ruvettava tekemään asioita itsensä eteen ;-).

    Täällä ei ole nyt kylmää, kesäsade vähän vain kastelee =). Iloa päivääsi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja kiva kuulla, että pidät kuvista :) Tämän postauksen kuvat on otettu uudella kameralla testaillen ja hyvältä vaikuttaa. Vanhalla risalla olen sitkutellut vuosia, tästä uudesta olen nyt onnellinen myös ;)

      Joskus sitä tosiaan herää vasta kunnon läksytykseen, mutta pääasia, että herää. Iän, eli ajan mukana tulee enemmän mahdollisuuksia kokea kaikenlaista. Se on hienoa, kun ottaa vähän enemmän kontrollia elämästä, tai ainakin niin paljon kuin mahdollista.

      Iloista päivää sinnekin, täälläkin satelee tänään, mutta on kyllä koleaa.

      Delete
    2. Vielä tuosta 'aallonmurtajasta': en ole ihan varma mitä ne olivat. Niitä oli useampi siellä täällä pitkän matkan ajan. Ennen en ole tuollaisiin törmännyt. Aika matalia ja kapoisia olivat aallonmurtajiksi. Ehkä vanhan venesataman jäänteitä? Oli kyllä ihana istuskella tyyntä merta katsellen jalat oikosenaan :)

      Delete
    3. Mäkin mietin, että aika tasainen ja kapea olisi tuo "aallonmurtaja", mutta onpa todellakin mukava paikka istuskeluun ja meren katseluun. Mikä onkaan sen rentouttavampaa kuin veden pinnan katselu. En tiedä mistä johtuu, mutta nautin kyllä myrskynkin seuraamisesta. Luonnonvoimissa on jotenkin sellainen elämisen meininki ;-).

      Delete
    4. Niin juuri: elämisen meininki :D Meillä on ollut pari isoa myrskyä nyt talvella (yleensä kuuluvat kesään) ja on tuullut ja tulvinut hiukan. Sadehan on täällä sellaista aika rajua, eli kahlata sai virrassa kadulta kotiovelle, esimerkiksi. Kyllä tosiaan luonnonvoimia katsellessa ja kokiessa tuntee yrittämättä olevansa elossa!

      Delete
  4. Hyvää voi odottaa pitempäänkin. Tämä kirjoituksesi on ihana!

    Se välittyy kirjoituksistasi, että olet optimistinen realisti ja onnellinen ihminen. Minä olen kans.

    Meren ranta on rauhoittava. Olen saanut kokea sitä vähän, mutta kuitenkin sen verran, että tiedän mikä toimii lääkkeenä, jos elämä kolhii. Lämmin vesi, jossa voi kahalata ja olla isojen aaltojen keinuteltavana. No, teillä on nyt viileätä, mutta kuitenkin suurimman osan vuotta suloisen lämmintä.

    Mukavia talvipäiviä sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos toiselle soul sisterille!

      Näin on :) Muistan kuinka joskus teininä pääsin ensimmäistä kertaa lämpimään mereen ja hiekkarannalle. Ja kuinka nautin juuri tuosta aaltojen keinutuksesta. Ajattelin silloin, että haluan muistaa sen tunteen ikiajan, varsinkin siinä tapauksessa, että kokemus jäisi ainoaksi. Laitoin tarkasti mieleen kaiken: auringon iholla, meren äänet, tuoksut, maun ja tunnun, hiekan jalkapohjien alla, oman onnentunteen... Siitä tuli tarkoituksella niin voimakas muisto, että voin yhä palata siihen milloin tahansa ja tuntea saman.

      Kesää jo täällä odottelen, mutta kiva on ulkoiluttaa näitä villaisia talvitamineita myös :)

      Delete
  5. Kaunis kirjoitus. Talvi...se kelpaisi minullekin,täällä nyt niin kuumaa ja kosteatakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jael, ja vaihdetaanko vuodenaikoja, vaikka pariksi viikoksi edes? Minä olenkin lukenut teidän säästä, kun yksi ystävä on matkalla sinne päin.
      Meille kuumuus ja kosteus palaa kai joskus syys-lokakuussa taas.

      Delete
  6. Teilla on talvi ja kohme, meilla vuosikymmeniin pahimmat kesahelteet. Olen ollut viikon ihan jumissa helteiden vuoksi. Niista en nyt osaa kylla olla onnellinen mutta eilen alkaneesta tuulesta ja taman paivan vain +36 asteesta sitakin enemmin! Uskon vahvasti siihen etta hyvat ja huonot ajat, onni ja koettelemukset seuraavat toisiaan. Kaunis kirjoitus onnesta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Petra. Kävinkin sun blogissa hiukan 'kärsimässä' kuumuudesta :D Sitten päätin, etten voi lukea mitään hikikirjoituksia, kun tuo aika on itsellä edessä muutaman kuukauden päästä. Yritän nyt olla läsnä tässä kohmeessa, että arvostan sitten sitä kuumuutta aikanaan ;)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!