Tuesday, June 28, 2016

Viesti tulevaisuudesta

Luin TBR-listalla roikkuneen Emmi Itärannan Teemestarin kirjan käännöksenä, eli kannessa luki Memory of Water. Eteerinen, sinisilmäinen blondi katsoo lukijaa ja hämmentää, sillä kirjassa päähenkilön hiukset ovat tummat, mutta muuta 'sanottavaa' ei ole. Memory of Water koukuttaa ja surettaa. Sivut kääntyilivät kuumeisesti ja käännös oli loistava, eli sellainen, jota lukiessa ei alkukieli tullut mieleen lainkaan missään vaiheessa. Kääntäjän nimi ei valitettavasti paljastu kirjassa, jonka luin. Paikannimistö oli tuttua: Kuusamo ja Rovaniemi vilahtelevat riveillä tiuhaan, samoin muutama alkuperäisistä hiukan muunneltu nimi. Muutokset ja ihmisten ja paikkojen nimien evoluutio on ymmärrettävä, sillä tässähän seikkaillaan tulevaisuudessa. Ajassa, jolloin kansanvaltiot sellaisina kuin me ne tunnemme, ovat suureksi osaksi hävinneet. On liittoumia ja suurvaltoja. Maailmankartta näyttää erilaiselta, kun ilmastonmuutos on hukuttanut saaria ja rannikkoalueita. Lunta ei enää ole ollut olemassa pitkään aikaan ja makeasta vedestä käydään kiistelyitä. Meidän ikiaikaiset jätteemme ovat tosin yhä jäljellä, kaikki se muovi, jota päivittäin kulutamme ja heitämme pois. Miten meidän elämäntapaamme tulkitaan muutaman sadan vuoden päästä, perustuen siihen, mitä jäljelle jää?


"I could feel the warm outline of her fingers through the fabric of my sleeve and the burn of the sun around it, two different kinds of heat next to each other. 'It's not worth thinking about them, Noria. They didn't think about us, either.'"  
 

Noria on teemestarin tytär ja jatkaa isänsä velvollisuuksia aikana, jolloin hänen kotikylänsä ajatutuu suuren muutoksen kouriin. New Qianin sotilaista tulee kaukaisessa kylässä yhä näkyvämpiä ja vaateliaampia vieraita. Teemestarina Norian harteille on asetettu salaisuus, jonka vaaliminen käy yhä raskaammaksi juomaveden puutteen lisääntyessä. Kontrollin lisääntyessä Noria ja hänen ystävänsä Sanja onnistuvat selvittämään kaatopaikalta löytyneen ikivanhan laitteen ja kasettien toimintaperiaatteen ja saavat kuuluville viestejä menneisyydestä. Norian perheen säilyttämät menneiden teemestareiden kirjat avaavat myös historiaa ja sitä, kuinka pula vedestä on maailmaa muokannut.


"The song of the lament-women rose and fell, it grew leaves and branches and roots on my skin and under it, and my own outlines faded, because what I carried within couldn't be contained in them: I was a forest that reached upwards and crumbled down again, I was the sky and the sea and the breath of the living and the sleep of the dead. Strange words carried me; a lost language directed my footsteps."


Itäranta, E. Memory of Water. Harper Collins, London, 2014 (2012).



Ajoittain Itärannan kieli on huumaavan hienoa ja runollista (niin kuin mielestäni yllä), vaikka suureksi osaksi tämä on kyllä sellainen action-kirja. Minua kiehtoivat tietenkin myös monet rauhaisasti soljuvat kuvaukset teeseremonioista ja teestä yleensäkin, niissä jotenkin kiteytyivät perinteet, (kirjan) nykyaika ja Norian oma identiteetti sellaisena rikkoutumattomana ketjuna läpi aikojen. Memory of Water saa miettimään ympäristöä ja elämäntapoja, valtaa ja ihmisten ja luonnon haavoittuvaisuutta. Nautin tämän lukemisesta.

12 comments:

  1. Luin Teemestarin kirjan vasta pokkarina, mutta ihastuin täysillä. Sen ekokriittinen asenne viehätti. Löysin tuon myötä uuden kotimaisen kirjailijan itselleni. Luin viime vuonna Itärannan Kudottujen kujien kaupungin. Pidin siitäkin, mutta en laskenut Teemestarin ohi. En pidä scifeistä, mutta dystopiat maistuvat hyvin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin olen lukenut Kudottujen kujien kaupungin, josta pidin myös. Tämä Teemestarin kirja on kyllä mielestäni vahvempi, oikein hieno ja ajankohtainen tosiaan. Ja kiva, että on valloittamassa maailmaa käännöksinä.

      Delete
  2. Tämä on kyllä hieno kirja. Tykkäsin myös Itärannan toisesta kirjasta, Kudottujen kujien kaupungista. Itäranta on kääntänyt Teemestarin kirjan itse, joten kirjailijan ääni kuuluu varmasti aitona juuri siksi. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulle tämä oli pykälän Kudottuja kujia ansiokkaampi. Mietinkin, että onko oma käännös. Olen jo palauttanut kirjan kirjastoon, eli en voi tarkistaa, mutta jonkinlainen maininta oli agentuurista, kun yritin kääntäjää etsiä ja sekoitti pääni. Mutta: aivan loistava käännös, ei kertakaikkiaan mitään sanottavaa, toimi täydellisesti!

      Delete
  3. Tykkäsin molemmista kirjoista, mutta Teemestarin kirja on todella hieno tulevaisuuden kuvauksineen. Olisin toivonut tälle kirjalle jatkoa ja lopun erilaiseksi.
    Ihmeellinen tuo käännösnimi ja kansikuva ei vastaa Noriaa.
    Käännös on kirjailijan oma, sillä hän kirjoittaa yhtäaikaa suomeksi ja sitten englanniksi. Taitava kirjailija.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jatkolle olisi tässä kyllä mahdollisuus ja loppu oli kyllä tosiaan nyyh.
      Kuvittelin reiluun puoliväliin kannen tytön Noriaksi, kunnes paljastui hiusten väri. Höh. Hetkeksi meni pasmat sekaisin.
      Käännös oli tosi hienosti tehty, monitaituri Itäranta!

      Delete
  4. Teemestarin kirja oli minulle elämys kun sen aikanaan luin, odotan kovasti Kudottujen kujien lukemista (ja samalla hassusti välttelen sitä, mitä jos se ei olekaan yhtä hyvä?). Arvostan myös kovasti sitä, että Itäranta on itse kääntänyt kirjansa, hienoa kuulla että myös käännös soljuu ja sujuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulle Teemestari jäi noista kahdesta paremmaksi, mutta kyllä Kudotut kujatkin koukutti. Käännös oli suvereeni, yhdessäkään kohtaa ei tökkinyt hippustakaan ja kieli oli kaunista ja loistavaa :-)

      Delete
  5. Pitäisi vihdoin tämä lukea, kun olen sitä kirjastossakin hiplannut, mutta en ole tullut lainanneeksi, kun on aina ollut jo "lainauskiintiö" (en lainaa kovin monta kirjaa kerralla, koska en muuten osaa päättää, mitä lukisin ensin - siksi lainaan maltillisesti yleensä max. kolme kirjaa) täynnä.

    Itärantahan asuu Canterburyssa ja on opiskellut luovaa kirjoittamista Kentin yliopistossa, joten ei ihme että on hienoa kieltä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hitsi, munkin pitäis ottaa kiintiö käyttöön. Mopo lähtee nykyisin väistämättä käsistä kirjastossa, ja vielä samasta syystä: en osaa päättää mitä lukisin, eli varmuuden vuoksi on 30 kirjaa lainassa :D

      Luepas tämä, jos kiintiöön tulee tilaa. Itselleni oli positiivinen ylläri.

      En tiennytkään, että Itäranta on siellä, ja nyt selittyi loistava kielikin. Minähän muuten opiskelin myös Kentissä, en tosin luovaa kirjoittamista. Mutta silti siitäkin bonuspisteitä tälle kirjalle ;)

      Delete
  6. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jippii! Juu, huomenna olen aamusta jo menossa mukana :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!