Wednesday, October 12, 2016

Puolivuotiskatsaus ja reissujuttua

Blogin puolivuotiskatsaus jäi tekemättä 17. syyskuuta, sillä jalat irtosivat suunnitellusti maasta ja lennähdin lomailemaan Kambodzaan. Loma oli mielenkiintoinen ja mieleen jäi hurjasti mietittävää. Kuinka edes vastata standardikysymykseen 'How was your holiday?', kun suusta meinaa tulvahtaa automaattinen 'Great!', vaikka ei se mikään great ollut. Koin suuren osan ajasta länsimaisen turistin angstia, johon kuuluu jyskyttävä tietoisuus siitä, että tämä todellisuus ei ole omani millään tavalla, että liihottelen täällä vain pari viikkoa katselemassa toisten elämää rahoineni ja minulla on takataskussa lentolippu kauas pois, kotimaassa viihtyisä talo ja kaikki mukavuudet. Kambodzahan on käytännössä diktatuuri ja köyhyys musertavaa. Kestää kauan toipua järkyttävästä kansanmurhasta ja mielivallasta. Lasten koulunkäytiin liittyvät tilastot karua luettavaa, ja samoin moni muukin tilasto. Ennen lähtöä rokotusklinikalla esimerkiksi painotettiin, että jos tarvitsee mennä sairaalaan mistään syystä, älkää missään nimessä menkö mihinkään paikalliseen sairaalaan, vaan yrittäkää kaikin keinoin päästä Thaimaaseen. Kuinka huonosti ovat asiat, kun koko maassa ei kerta kaikkiaan ole kunnon sairaanhoitoa edes ökyrikkaille. Ja kyllähän Kambodzassa on niitä rikkaitakin. Hoidattavat ilmeisesti itsensä sitten ulkomailla.


sannabanana
Olimme Phnom Penhissä Phchum Benin aikaan. Kyseessä on buddhalainen juhla, jonka aikana kokoonnutaan temppeleissä ja annetaan munkeille ruokalahjoja.



Muistin (liian myöhään) nuoruudenlupaukseni, että kehitysmaihin ei mennä lomailemaan, vaan töihin, minkä seuraksena ahdistus lisääntyi. Toisaalta reissu oli erittäin hyvä muistutus siitä, miksi ajattelin jo aikoinaan noin. Joka tapauksessa otimme ajasta kaiken mahdollisen irti ja opittavaa riitti. Kambodzan verinen ja julma lähihistoria on tietenkin omaa luokkaansa. Kävimme kansanmurhamuseossa ja tappopelloilla, kumpaakaan visiittiä en tule koskaan unohtamaan. Juttelimme englanninkielentaitoisten kanssa arkielämästä ja politiikasta (joskus kuiskaten), ja tulevaisuudesta. Toivon puute ahdisti, vaikka kai asiat ovat hitaasti muuttumassa parempaan suuntaan. Kambodzan historia on hurjan mielenkiintoinen, ja olisi ollut hienoa nähdä maata hiukan enemmän. Tällä kertaa vietimme aikaa ainoastaan Phnom Penhissä, Oudongissa ja Siem Reapissa. Nähtiin tietenkin Angkor Wat ja saman seudun muut ikivanhat temppelikompleksit. Uskomattoman upeita ja saivat mielikuvituksen laukkaamaan entisaikojen loistosta.


sannabanana
Relana puhelimessa. Ja alla kana.



Paluumatkaan mahtui vielä pikavisiitti ihanaan Hong Kongiin, jossa ilmanlaatu oli kyllä jotain uskomattoman kammottavaa ja hiukan hirvitti ajella lentokentältä sitä Kowloonin mustaa ilmansaastepilveä kohti, jonka keskellä sitten vietimme loman loppuajan. Ei sitä siellä keskellä ollessa huomaa niin kovasti :) Nautimme sitten kunnon luksuksesta hetken aikaa ennen kotilentoa. En voi sille mitään, että jostakin syystä haluaisin syödä ainoastaan Hong Kongissa. Tai siis syyhän on se, että mikä tahansa ruoka on siellä taivaallista ja valikoima laaja.

Mutta nyt höpinöistä blogin yhteenvetoon, jossa kuvituksena reissufotoja.


Turhauttaa tätä viimeaikaista lukuhistoriaa katsellessa: olen lukenut tuskallisen hitaasti ja rytmittömästi. Mielessä on ollut kaikenlaista, keskittymiskyky usein olematon, tai sitten olen ollut fyysisesti niin poikki, että uni on tullut palloon parin sivunkäännön jälkeen. Jälkimmäinen on tietenkin vain tervetullut ja mahtava juttu!


sannabanana
Norsut liikkeellä Siem Reapissa.

Tämä asiantila tekee kuitenkin tilastoinnista karua hommaa: bloggasin ainoastaan 17 lukemastani kirjasta viimeisen puolen vuoden aikana. Luettua ei tullut montaa enempää. Huhtikuulle tuli lisäksi puolivahingossa terveyssyistä bloggaustauko, ja sen jälkeen vauhtiin pääseminen vähän kaiken suhteen on ottanut aikansa. Hyvin täällä kuitenkin onneksi voidaan, vaikkakin hitaammin :D


sannabanana
Kasvot yhden Oudongin temppelin unohdetussa kulmassa.

Perinteinen mies- ja naiskirjailijajakauma on yllättävä, eli viimeisen puolen vuoden aikana luin 11 miehen ja vain 6 naisen kirjoittamaa kirjaa. Yleensä lukemat ovat yrittämättä pysyneet ihan tasoissa. Mistä lie kyse, ja mielenkiintoista nähdä kääntyykö kurssi taas tasapainoisempaan suuntaan loppuvuoden aikana.


sannabanana
Sademetsä syö aikoinaan loistokasta historiaa Siem Reapissa.

sannabanana
Tiikeri Phnom Penhin kultaisen temppelin liepeillä, toispuolel jokkee.

sannabanana
Katurafla Phnom Penhissä.


Erityisesti mieleen ovat jääneet nämä upeudet:

Kinnusen Neljäntienristeys, Blensdorfin My Name Is Sei Shonagon, Harufin Our Souls at Night ja Hanin The Vegatarian (kaikki samassa linkissä täällä). Joycen Some Kind of Fairy Tale oli kertakaikkiaan mahtava! Mielessä kummittelee yhä myös Yen Educated Youth.

Teerintamalla on ollut vaisua. Pääasiassa on menty vanhoilla tutuilla, ja sitten uusilla The Tea Centren teillä, joita on kertynyt muutama muukin noiden postauksessa olleen kolmen lisäksi. Reissustakin tuli vielä hankittua hyvää vietnamilaista teetä - ja huomio! - ainoastaan suunnitelman mukaisesti, eli kotiin löysi tiensä mukava perus-oolong ja jasmiinitee. Teeostokset ovat siis toistaiseksi menneet kuin strömsössä.


Paluumatkalla vietettiin päivä ja yö Hong Kongissa. Kowloon Parkissa oli hienoja sarjissankareiden patsaita.

Lukupinossa on paljon kaikenlaista, painavana lisänä myös uusilta tuttavilta saatuja lainakirjoja, joille en ole osannut sanoa ei, ja jotka katsovat minua nyt vaativasti pinostaan. Kun mikään kyseisistä ei ole kunnolla käynnistynyt, vannoin, että tästä lähtien kirjoja ainoastaan ihmisiltä, jotka tunnen todella hyvin, ja jotka tuntevat minut yhtä hyvin. Oppia ikä kaikki!

11 comments:

  1. En ole kaynyt Kambodzassa vaikka sinne olen kovasti halunnut. Vietnamissa vietetyt kaksi jaksoa jattivat myös hieman samanlaisen tunteen vaikka siella yhteiskunta onkin paassyt hyvin jaloilleen traumaattisesta historiasta ja viime vuosikymmenet ovat olleet melko nousujohteisia. Mulla on piintynyt ikava K-Aasiaan ja kaipaan sinne nyt niin etta lahivuosina on pakko paasta sinne suunnalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mielelläni palaisin, mutta jos menen uudelleen, niin yritän keksiä jotain rakentavampaa tekemistä kuin pelkän turisteilun. Meille jäi into mennä myös Vietnamiin tämän reissun jälkeen, mailla kun on niin paljon yhteistä historiaakin. Kambodzassa näytti muuten olevan paljon vietnamilaisia yrityksiä (ja japanilaisia ja kiinalaisia).

      Pol Potin Khmer Rouge aika oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää: neljäs-viidesosa koko kansasta tapettiin julmasti ja raa'asti muutaman vuoden aikana. En ihmettele, että toipumiseen menee aikaa. Ostin yhden kidutusvankilasta selvinneen miehen kirjan, eli saatan kertoa tuosta enemmänkin. Entinen kidutusvankila on nyt se genocide museum ja tapasin hänet siellä. Keskustelin hänen kanssaan jonkin aikaa ja hän toivoi, että tietoa Kambodzan kamalasta historiasta levitettäisiin mahdollisimman laajalle. Ettei kukaan unohtaisi ja ettei samaa enää tapahtuisi Kambodzassa tai jossain toisaalla.

      Voi kunpa pääsisit noille seuduille pian reissuun, jos kerran on ikävä!

      Delete
    2. Vietnamin Saigonissa on myös sotarikosmuseo, joka on aika jarkyttava, samoin Hanoin vankilamuseo. Vietnamilaiset ovat paasseet jaloilleen enka voinut muuta kuin monesti ihmetella siella asuessa kuinka kova pyrkimys maassa oli tavallaan pitaa menneet kauheudet mukana mutta silti kaantaa uusi lehti elamassa. Voin kuvitella etta nuo paikat Kambodzassa ovat jarkyttavaa nahtavaa mutta ehka meidan pitaisi nahda sellaista nykyisin enemmin niin ymmartaisimme nykypaivan kauheuksien toiston :(

      Delete
    3. Se juuri masentaa myös, että tuo ei ollut ensimmäinen eikä (ehkä) viimeinen kerta, kun vastaavaa tapahtuu. Ja kaavakin miltei sama kuin aiemmin (Saksa, Venäjä, Kiina...).

      Nyt haluan entistä enemmän Vietnamiin oppimaan lisää!

      Delete
    4. Milloin asuit Vietnamissa, Petra? Hirmu mielenkiintoinen kokemus varmasti!

      Delete
    5. Olin siella kahteen otteeseen vuosina 2005 ja 2007, ihana maa, olin Saigonissa ja Phan thietissa, tutuksi tuli myös Hanoi, Da Lat, Nha Trang ja Hoi An. Aivan mahtavia paikkoja, kaikista Aasian maista lopulta mun suurin suosikki missa olen ollut. Vietnam on niin erilainen, ensin en tykannyt ja koin kaiken työn puolesta vaikeana mutta sitten lopulta, vaikeuksien kautta rakastuin maahan.

      Delete
    6. Nyt aiheutat vakavaa matkakuumetta :)

      Delete
  2. Kambodzaa tuli hieman nähtyä ruudun kautta äskettäin,kun Amazing Racen täkäläisen version kilpailijat kävivät siellä,ja näytti olevan aika kaunistakin siellä.Mieleen jäi se kun he joutuivat melomaan pienellä itse tehtyllä lautalla johonkin jokikouluun,ja ne ihastuttavat lapsukaiset siellä.
    Historia siellä on tosiaankin ollut kammottava,mutta hyvä jos tulevaisuus on parempi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, toivottavasti tulevaisuus on kirkkaampi ihan kaikille kansalaisille siellä.
      Kaunista oli kyllä, ja hedelmällistä.
      Hirmuisesti resursseja näytettiin laitettavan uusiin, hienoihin temppeleihin. Minä hiljaa mietin, että kuinkahan monta koulua niillä rahoilla olisi saanut...

      Delete
  3. Mieheni veli perheineen asuivat monta vuotta Kambozassa tehden siellä erilaisia projekteja lukutaitotyössä ja muissakin avustusprojekteissa. Kuvat sieltä olivat aivan uskomattoman kauniita, kun pääsivät projektien puitteissa vuoristokyliin ja paikallisten arkeen. Kiva, että olet taas linjoilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri tuollainen mielekäs tekeminen ja pidempi aika tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta. Tietenkään se ei ole aina mahdollista monestakaan syystä :-/ Varmasti mahtava kokemus miehesi veljelle perheineen.

      Meillekin kertyi satoja hienoja kuvia kännyköihin. Oikealla kameralla sitten vielä upeampia. Luonto on kyllä mahtava: isot joet ja räjähtävä, kaikennielevä vihreys. Tosin kuulin, että paljon metsää (jalopuuta) menee ulkomaille nopeaan tahtiin nykyhallituksen johdolla, ja aukot vain jäävät puiden kohdalle.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!