Saturday, November 19, 2016

La Femme de Gilles

...tai: miksi kannattaa arvostaa itseään ja pitää kiinni edes ajatuksesta omasta elämästä.
Intensiivinen kuulostaa laimealta sanalta kuvaamaan tätä lukukokemusta. Madeleine Bourdouxhen La Femme de Gilles julkaistiin alunperin 1937, mutta kieli ja tarina istuvat (valitettavan) hyvin tähänkin päivään. Totta kai pieniä viitteitä menneestä ajasta löytyy arjen kuvauksesta, mutta kirjassa keskitytään kuitenkin sydämen asioihin, jotka muuttuvat paljon hitaammin (jos koskaan) kuin pyykinpesukäytännöt ja muoti.


Bourdouxhe, M. La Femme de Gilles. Daunt Books, London, 2014 (1937).


Minä onnistuin lukiessa miltei ahdistumaan ja mahanpohjassa tuntui jäätävä, vääntävä köntti. On tehdastyöläinen Gilles ja huushollia pyörittämässä hänen ihana ja ihaileva vaimonsa Elisa. Oma koti, kaksoset, uusi vauva tulossa. Vietetään harmonista kotielämää, parisuhteessa on sopivasti kipinää ja ollaan tyytyväisiä luotuihin rutiineihin. Kunnes eräänä iltana Elisan pikkusisko Victorine käy vierailulla. Ei niin, ettei sama olisi tapahtunut aiemminkin, mutta tällä kertaa Gillesille tapahtuu jotain odottamatonta. 

Vauvan lisäksi syntyy kiduttava kolmiodraama, mutta tarinan edetessä lukija jää miettimään kuka kiduttaa ketäkin ja miten? Tai ainakin minä jäin. Bourdouxhe kuvaa tarinaa pääasiassa Elisan näkökulmasta. Tämä 'Gillesin nainen' (tai toinen heistä) yrittää ymmärtää, päättää odottaa, teeskentelee ettei tiedä asioiden oikeaa tilaa, jaksaa rakastaa, pullottaa oikeat tunteensa ja itkun ja kyyneleet, haluaa olla hyvä, niin hyvä miehelleen. Ja mies tekee mitä tahtoo ja mitä täytyy, sitähän ei edes tulisi mieleenkään kyseenalaistaa. Koska Elisa on niin ihana, hän kuuntelee ja auttaa. 

On kai sanomattakin selvä, että jossakin vaiheessa paineet räjähtävät suunnalla jos toisella. Kerronta ja kieli ovat napakympissä joka sivulla: Elisan sisäinen ja ulkoinen maailma ovat raskaassa ristiriidassa ja molemmat tulevat esille niin taitavasti lause lauseelta, lyhyessä tilassa, liikaa maalailematta ja yrittämättä. Naisen (ja vähän miehenkin) seksuaalisuus on tässä keskiössä ja kaksi siskoa edustavat tämän seikan suhteen ääripäitä.


"Time passes quickly when you're unhappy, whatever they say. No reference points mark the progress of time, and no happiness distinguishes one day from another. Only misery; always the same." 
 

Tämä oli hieno, hieno kirja, ja kirjailija minulle aivan uusi. Tai jos joskus olen Bourdouxhesta kuullut, niin olen autuaasti unohtanut. Kirjan lopussa kääntäjä, Faith Evans, kertoo ystävyydestään Bourdouxhen kanssa, tämän urasta kirjailijana ja kuinka toinen maailmansota vaikutti mahdollisuuksiin julkaista. Mutta kuinka rohkealta ja mielenkiintoiselta henkilöltä vähän julkaissut, mutta paljon kirjoittanut belgialainen Bourdouxhe kuulostaakaan! Pariisissa käydessään hän kahvitteli ystäviensä Sartren ja de Beauvoirin kanssa, Belgiassa hän toimi aktiivisesti natseja vastaan. Ihailen.

8 comments:

  1. Jatkoksi keskusteluun, jota käytiin blogini FB:sivulla tulin toteamaan, että tämä vaikuttaa hyvin paljon kirjalta, joka on just mulle. Kirjoittaja ei ole mulle ennestään tuttu tai sitten on sama kun sulla, että olen kuullut, mutta unohtanut. Tämän aion ehdottomasti lukea. Itse asiassa liitän tämän seuraavaan nettikirjatilaukseeni.

    Kiinnostusta lisää se, että tämä on kirjoittu jo 30-luvulla.

    Kiitos paljon esittelystä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu niin kuin sanoin, tulit heti tästä kirjasta mieleen, eli odottelen mielenkiinnolla ajatuksiasi tästä, kunhan saat luettua.

      Jollakin lailla tarina on todella ajaton. Ja 30-luvun tapahtumiin viitaten kansikuva taas ihmetyttää, vaikka tunnelmaltaan se onkin hyvin sopiva ja hyvin ranskalainen (ja kaupunkilainen, vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat maaseudulle). Kansitunnelman ja nimen perusteella osittain kirjaan tartuinkin ja yllätyin, kun tajusin milloin kirja on alunperin kirjoitettu.

      Hyviä lukuhetkiä!

      Delete
  2. Minuakin alkoi kiinnostaa tämä. Ja minullekin tosiaan ennestään tuntematon nimi. En tosin lue järin paljon ranskalaista kirjallisuutta muutenkaan. Minulla on sen suhteen sisäinen vamma eli noin sadasta epämääräisestä syystä vieroksun Ranskaa. :D

    Kirjastostamme ei valitettavasti tätä kirjaa saa, mutta pitelenpä silmät auki tuolla kulkiessani. Melko varmasti kirja tulee eteen joskus jossain charity shopissa. Tykkään kun on kirjoja "saalistuslistalla".

    Kirjastostamme saisi Bourdhouxen kirjoittaman Marien, mutta sen kuvaus ei kiinnosta. Siinäkin teemana pettäminen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, toinen entinen Ranska-kammoinen ilmoittautuu! Jopa kieli oli minusta aikaisemmin yksinkertaisesti rumaa. Kammosta olen päässyt eroon elokuvien kautta. Niistä aloin vihdoin hiffaamaan huumorintajua, eleganssia ja jopa totuin kieleenkin niin, ettei se enää ärsytä yhtään. Ja sittemmin olen löytänyt hyviä kirjojakin. Joten älä huoli, tällainen(kin) takinkääntö on mahdollinen.

      Toivottavasti löydät tämän jostakin, luulen, että pitäisit myös. Minä bongasin omani kirjastosta, muuten voisin vaikka lähettää sinne!

      Delete
    2. Oho, sinäkin - en olisi uskonut! :D Minusta ranskan kieli on kaunista etenkin laulettaessa (Patricia Kaasia kuuntelin taannoin paljon ja tietty Edith Piafia) eli minun "vamma" ei kumpua sieltä, vaan jotakin paljon abstraktimpaa kammoa (jota en kehtaa edes tässä yrittää avata). :D Mutta tätä kammoa vastaan on tosiaan hyvä taistella kirjallisuudella!

      Delete
    3. Minun kammoni on tullut hyvin konkreettisesta syystä: traumatisoiduin kielitaidottomana teininä Pariisissa, jossa tuolloin ei todellakaan saanut edes katsetta osakseen, jos ei osannut ranskaa. Eli päällimmäisenä muistona on järkyttävä nälkä, sillä tyypit yksinkertaisesti kieltäytyivät myymästä mitään! Nykyään on onneksi eri meininki. Tästä kuitenkin jäi pitkäkestoinen kammo, josta olen vasta viime vuosina päässyt eroon. En ole kuitenkaan vieläkään uskaltanut takaisin Pariisiin :D

      Delete
    4. Haha, mulla on myös melko epämiellyttäviä kokemuksia Ranskasta paikan päällä, mutta ei Parsiissa vaan Calaisissa. Jäi niin kakka maku suuhun, että alkoi ottaa päähän koko Ranska :D

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!