Thursday, November 17, 2016

Pelottava satu

Murakami-traumani parantolasta, päivää!
Tartuin mielenkiinnolla kirjailijan The Strange Libraryyn (käännös Ted Goossen): viimeaikojen heikon lukuinnostuksen vuoksi heppoinen koko miellytti, samoin teki kannen vanhanaikainen kirjaston lainaustasku leimoineen. Takakannessakin luki yksinkertaisesti ja mysteeriä ennakoiden: 'All I did was go to the library to borrow some books'. Jännittävää!


Murakami, H. The Strange Library. Harvill Secker, London, 2014 (2008).



Jännityksestä ei sivuilla ole puutetta ja kirja osoittautui runsaan kuvituksen vuoksi lukuajaltaan odotettua nopeammaksi. Kirjaa lukee kuin aitoa vanhaa ja maagista kirjastonkirjaa (tai useampaa): sivuilla on tahroja, kellastumia, lainauksia erilaisista vanhoista teoksista - mutta ennen kaikkea sivut ovat minusta kauniit monella tapaa ja kuljettavat lukijan mukaan kirjan tapahtumien tunnelmiin. Kauneus loppuu kuitenkin siihen kuin seinään. Tarina itse on synkkä: poika kipaisee kotimatkalla kirjastoon palauttamaan lainaamansa kirjat ja kertoo etsivänsä uusia. Hänet ohjataan syvemmälle ja syvemmälle kirjaston pimeisiin ja sokkeloisiin uumeniin, kunnes hän löytää itsensä hengenvaarassa ja vankina. Tämä ei ole kiva kirjasto ja henkilökuntakin on verenhimoista, ilkeilevää, tylyä ja raakaa. Lampaaksi pukeutunut pieni mies ja linnunluinen kaunis tyttö ovat ainoat lohdut, vaikkakin molemmat aika voimattomia mitään muuttamaan. En halua paljastella lyhyestä tarinasta sen enempää, mutta sanottakoon, että pyörittelin hiukan päätäni, kun jostakin luin, että alunperin kirja on julkaistu lastenkirjana. En heti ensimmiseksi lähtisi tätä lapselle lukemaan, varsinkaan, jos on pienintäkään taipumusta murehtimiseen ja pelkoon. Itsellekin jäi hiukan synkkä olo tästä. Lukemisen arvoinen kuitenkin, ja tarina on jotakin hiukan erilaista ja siinä mielessä virkistävää. Uskon, että tästä saisi varmasti jos jonkinlaisia tulkintoja tehtyä, niin kuin kaikista painajaisista!


'"I hate to do this, but I got to lock you up."
"What if I say no, if I refuse to go in there? What happens then?"
"Then he'll hit me even harder."
I felt sorry for the sheep man, so I entered the cell. It had a simple bed, a desk, a sink, and a flush toilet. A toothbrush and a cup sat beside the sink. Neither looked what you could call clean. The toothpaste was strawberry, a flavor I can't stand."

7 comments:

  1. Hmm, minua kiinnostaa Murakamilta vain se juoksukirja. Minulla on Murakamin suhteen intuitio-ongelma enkä saa itseäni kiinnostumaan hänen kirjoistaan. Tämä kirjastohommeli voisi olla kiva - ihan esteettisessä mielessäkin siis. Täytyypä pitää silmät auki, jos osuu eteen. Meidän kirjastosta sitä ei saa, tsekkasin jo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ehtinyt sen tarkemmin asiaa tutkailla, mutta saattaa olla, että tämä pinkkikantinen UK versio ja 'levottomampi' US versio ovat aika erilaisia kuvitukseltaan, eli suosittelen tätä brittiversiota :)

      Delete
    2. Hyvä tietää! Yleensä preferoin muutenkin brittiversioita, koska tykkään brittienkusta ja -tyylistä noin muutenkin enemmän :D

      Delete
  2. Pelottavia satuja lapsille on kyllä tehty kautta aikojen. Joskus mietin, että voiko tällaista oikeasti lukeakaan:). Mutta jos paha saa palkkansa, niin ehkä sitten voi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No se on kyllä totta. Tästä kyllä taitaa puuttua mikään selvä vanhanajan moraaliopetus eikä lopussa käy kenellekään edes hyvin :/

      Delete
  3. Kiitos,tästä en ollutkaan kuullut.Pistän korvan taakse.Olen lukenut joitakin Murakamin kirjoja ,ja kyllä tykännyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä :) Sitten ehkä saat tästä enemmän irti, jos Murakami maistuu muutenkin. Kyllä tämä mielenkiintoinen ja virkistävä oli.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!