Friday, December 16, 2016

Numeroiden ja ystävyyden kauneutta

Yoko Ogawan The Housekeeper and the Professor (Hakase no Aishita Suushiki, käännös Stephen Snyder) on verkkainen, kiltti ja hiljainen kirja ystävyydestä. Minusta tässä kirjassa oli ihana tunnelma: rauhallinen, hiukan salaperäinen ja ennen kaikkea kaunis. Tarinan kertoo professorin uusi kotiapulainen, joka saa tehtäväkseen avustaa vanhaa matemaatikkoa arkiaskareissa. Haastavaksi homman tekee se, että auto-onnettomuuden seurauksena professorin muisti kiertää 80 minuutin kehää, eli kaikki edellisen 80 minuutin tapahtumat pyyhkiytyvät mielestä kun uusi kierros taas alkaa. Siksipä professori kiinnittääkin muistilappuja vaatteisiinsa, jotta pysyisi edes hieman kärryillä lähiaikojen tapahtumista.


Ogawa, Y. The Housekeeper And the Professor. Vintage, London, 2010 (2003)


Mutta millainen ihminen on tuo hiljaisuudessa viihtyvä, mietiskelevä, nerokas ja eksentrinen matemaatikko? Tarinan edetessä raotetaan professorin persoonaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Koska professorin muisti on mitä on, ja koska taloudenhoitaja on taloudenhoitaja, ei tämä raottelu ole mahdollista perinteisellä kysymys-vastaus -metodilla. Ajan kanssa syntyy toimiva ja lempeä ystävyys- ja yhteistyökuvio, johon osalliseksi pääsee myös taloudenhoitajan poika. Kaiken yllä leijailee matematiikan ja numeroiden kauneus, jota professori levittää sen suuremmitta tavoitteitta ympärilleen, ja joka tempaa myös taloudenhoitajan ja poikansa mukaansa. Vanhan professorin ollessa kyseessä, loppu on jotakuinkin selvä, mutta kaikki sillä välillä on arkista ja hippusen haikeaa, mutta samalla kovin mielenkiintoista ja hiukan taianomaista. Kaikki oppivat toisiltaan jotakin uutta ja ihmeellistä, sellaista, mikä saattaa itselle olla itsestäänselvää, mutta toisille jotakin aivan muuta. Ja ystävyys, sehän ei katso ikää, asemaa, historiaa, omaisuutta tai muutakaan epäolennaista, vaikka muut ehkä tätä epäilisivätkin. Minulle tämä oli haikeahko ja kauniskielinen hyvänmielenkirja matemaattisella taikapölyllä kuorrutettuna. Pidin kovasti, vaikka maailma ei lukiessa järissytkään jalkojen alla.  

" 'A problem has a rhythm of its own, just like a piece of music,' the Professor said. 'Once you get the rhythm, you get the sense of the problem as a whole, and you can see where the traps might be waiting."'

4 comments:

  1. Olen pistänyt tämän kirjan muistiin tulevaisuuden varalle. En enää muista miksi, mutta postauksesi perusteella pidän sen listallani :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pidä ihmeessä listalla, ja lue myös. Tämä on sellainen ihmisuskonpalauttamiskirja. Pääosassa ovat hyvikset :)

      Delete
  2. Kuulostaa erilaiselta. Oliko kirjailija japanilainen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, japanilaiskirjalija, ja tarinakin kovin japanilainen :-) Hyvänmielenkirja, hiukan haikea myös. Kilttejä ja ahkeria ja aitoja ihmisiä.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!