Sunday, December 18, 2016

Pöö!


Korkkasin novellihaasteen kummitusjutuilla. Teemaan sopivasti Sophie Hannahin neljän novellin kokoelma The Visitors Book and other ghost stories luettiin (kirjaimellisesti) kuumeisesti (tai siis kuumeisena) keskellä yötä. Olo oli kuitenkin sen verran vetämätön kammottavan flunssan seurauksena, että nukahtamisvaikeuksia ei ollut kaikesta pelottelusta huolimatta.


Hannah, S. The Visitors Book and other ghost stories. Sort of Books, London, 2015. 


En tiedä mikä näissä kummitusjutuissa nyt minua kiehtoo, vastahan luin Michelle de Kretseriltä samanmoista. Sitä edellinen kerta oli varmaan joskus ala-asteella? Kirjastossakin jostakin syystä tällaiset iskevät nyt silmään, kun aikaisemmin en ollut näitä aikuisten kummitusjuttuja edes huomannut.

The Visitors Book
Victoria on käymässä uuden poikaystävänsä kotona ja nauraa, kun poikaystävä yrittää saada hänet kirjoittamaan vieraskirjaansa. Suhde on hiukan vinksallaan ja suutahtaneena asunnosta poistuttuaan Victoria alkaa selvittää, miksi ihmeessä kummallinen vieraskirja oli niin tärkeä juttu, ja miksi kirja edes oli poikaystävällä. Karmeuksia tietenkin seuraa selvittelyn tuloksena.

The Last Boy to Leave
Tässä olisi ollut aineksia vaikka mihin hyytävään kammottavuuteen, mutta loppujen lopuksi tarina olikin oikein ihana, tavallaan. On stressaava ja kaoottinen lapsen synttärijuhla, talo täynnä huonokäytöksisiä kakaroita, paitsi yksi pieni poika...

Justified True Belief
Minulle tämä oli kirjan novelleista ehkä heikoin. Niskasärystä kärsivä nainen näkee haamun viininhakumatkalla. Viini unohtuu ja alkaa järkeily sen suhteen, miksi nainen näkee yhtäkkiä kuolleita ihmisiä?

All the Dead Mothers of My Daughter's Friends
Koulun portilla toisen äidin kanssa käyty keskustelu luokan lahjakkaasta lellikistä ja tämän äidistä saa hyytävän käänteen. Kuka teki ja mitä?   

Nimeä mukaillen kirjan sisäkansi muistuttaa vieraskirjaa, ja nimikkonovelli olikin minusta se jännittävin. Kaikkiaan minusta jokaisen neljän novellin olisi kuitenkin voinut jättää roikkumaan reilusti ilmaan sen sijaan, että loppuun laitettiin niin selkeä selitys ja piste. Jotenkin se alun ja keskivaiheen ihana ja taidokas kihelmöinti ja jännitys liiskattiin viimeisillä lauseilla. Kyse taitaa olla makuasioista, mutta ainakin plussapuoleksi tulee tässä se, ettei siis luettuaan tarvitse kurkistella peloissaan varjoihin ja kuunnella talon ääniä peiton alla aamun sarastusta toivoen.

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!