Monday, January 11, 2016

Kreivi meininki!

Pitkästä aikaa teestä. Brisbanen-reissulla mukaan ujuttautui pari teetä The Tea Centrestä, jonka olin melkein jo unohtanut, sillä 'keskuksella' ei ole yhtäkään toimipistettä Länsi-Australiassa :-( 
Mutta kannattipa käydä ostoksilla! Parasta teetä pitkään aikaan, minkä johdosta hymy nousi korviin heti ensikupposella. The Tea Centren teethän ovat siitä kivoja, että valikoima on laaja, ja sisältää paljon maustettujakin teitä. Mutta: mausteet ovat kaikki luonnonmukaisia. Monista muista The Tea Centren erottaa myös tuoreus: teet lennätetään parin kuukauden välein Australiaan, eli lehdet eivät istu (ainakaan matkalla tai täällä päässä) viikkotolkulla missään laivan ruumassa tai varaston hyllyllä. On muuten helpottavaa, että lennätys ja tuoreus eivät tunnu sen kummemmin asiakkaan kukkarossa. Ympäristöystävällisyydestä ja eettisyydestä voi sitten keskustella. Tuoreuden kyllä tuntee. Teet pussitetaan paikan päällä ostettaessa ja utelias asiakas saa nuuskutella potentiaalisia suosikkejaan kaupassa. 
 

Vaikka oli himskatin kuuma ja kostea sää, jostakin syystä minua viehätti Earl Grey Special. The Tea Centren versiossa on mustaan teehen sekoitettu tietenkin bergamottia, mutta myös sitruunankuorta, sitruunaruohoa, jasmiinia, kehäkukkaa, safloria ja ruiskaunokkia. Tuloksena ei ole kuitenkaan mikään makujen sekamelska, vaan musta tee, bergamotti ja sitrus ovat selkeät päämaut ja -tuoksut, herkät kukkaset vain jotenkin keventävät ja syventävät tunnelmaa. Tämä tee toimii myös loistavasti jääteenä, sitrusviipaleet tarjoavat vielä lisäpirskettä kokemukseen. Olen hauduttanut teetä hiukan veden kiehumisen jälkeen kolmisen minuuttia ja juonut mustana. Nautinnollista ja virkistävää.


Kaunis sekoitus.

Tuoksujuomaa uudessa joululahjakupposessa.


Pakkailu täällä jatkuu. Seuraavan kerran kuulemisiin tämän jättisaaren toiselta puolelta, kun koti on löytynyt ja nettiyhteys saadaan toimimaan!

Sunday, January 10, 2016

Niin hitaasti...

... etenee pakkaaminen. Tavoitteena on muutama laatikko joka päivä. Kirjalaatikoita piti muuten tilata lisää, vaikka kirjastoa on karsittukin. Nyt kun sortteeraaminen ja paketointi on puolivälissä ja koti sikinsokin, iski epätoivo: pystynkö edes tähän hommaan? Tuleeko tästä ikinä valmista? Huomio: suurin ongelma omituisessa päässäni on siis tämä talon pakkaamisprosessi, ei esimerkiksi se, ettei toisessa päässä ole vielä edes osoitetta tai työpaikan puute, eli toimeentulostakaan ei ole tietoa.

Elämään varsin sopivaan saumaan osuikin siis Leila Saarivirran ja Martta Kaukosen Rikas Elämä. Sillä siitä tässä kaikessa on oikeastaan kyse. En jaksa enkä ehdi mennä taustoihin sen tarkemmin, mutta viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon kulminoitumista. Asiantilaan on vaikuttanut vahvasti tämä kokemus samoin kuin tämä hihhulointi. Ja nyt kaikki on nytkähtämässä kovin konkreettisesti eteenpäin. Hurjan kuuloista, mutta kaikesta epävarmuudesta huolimatta olo on todella levollinen. En ymmärrä itsekään, mutta näin vain on. (Tällaista hyppyähän ei muuten kirjassa suositella, vaan järkevämminkin voi asiat tehdä!)

Rikas elämä osui siis mukavalla tavalla hermoon, sillä samansuuntaisia ajatuksia oli pyörinyt mielessä jo useamman vuoden ajan. Itselleni kaksi keskeistä asiaa, joita käsiteltiin myös kirjassa olivat 1) mistä kiireisessä, suorituskeskeisessä elämässä jää paitsi ja 2) kuka minä olen ilman kaikkia työjuttuja, jotka pyörivät ajatuksissa ja ohjaavat tekemisiä aika suuressa määrin. 


"Parasta vuorotteluvapaassa oli se, että sain etäisyyttä töihin. En tiedä, olisinko tehnyt tätä ratkaisua ilman sitä. Tajusin, ettei minua välttämättä tarvita töissä. Jos tykkää työstä ja tekee pitkää päivää, voi luulla, ettei voi lähteä. Oli ihan terveellinen kokemus huomata, että asiat hoituvat ilman minuakin."  


Kirja on selkeäkielinen ja rehellinen opas hidastamisesta haaveilevalle tai oravanpyörästä hyppäävälle. Monet todellisen elämän esimerkit auttavat hahmottamaan mistä on kyse, mitä riskejä hidastamisessa piilee, kuinka hidastaminen on vaikuttanut elämään ja kuinka tavalliset ihmiset ovat vuosien aikana onnistuneet tavoitteissaan. Sillä siitä on lopulta kyse: omannäköisestä elämästä, eli siitä, mikä on itselle tärkeintä. Vaikka ei oravanpyörästä uskaltaisi vielä hypätä, tai elämäntilanne ei sitä juuri nyt salli, saa kirjasta hyviä ja konkreettisia vinkkejä siihen, kuinka itsestä, kuluttamisesta, onnellisuudesta ja työelämästä voi ajatella hiukan eri tavoin ja siten parantaa arkeaan. Kirjassa herätellään hyviä kysymyksiä sen hahmottamiseen, mikä omaa käyttäytymistä ohjailee ja millaisia perimmäisiä arvoja ylläpitää.


Saarivirta, L. & Kaukonen, M. Rikas Elämä. Parempaa arkea hidastamalla. Readme,Helsinki, 2015.



"Elämää hidastamalla väsymys alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Jaksavampi ihminen ei tarvitse enää yhtä nopeaa tyydytystä. Hidastajalla on mahdollisuus etsiä elämäänsä pidempikestoista ja syvempää nautintoa kuin shoppailu."
  

Pidin kovasti kirjan henkilökohtaisista tarinoista, joissa ihmiset kertoivat hidastamiskokemuksistaan. Myös haasteet ja lukuvinkit ovat hyödyllisiä. Rikas elämä on ehkä hienoisesti osoitettu lapsiperheille, mutta toisaalta lapsettomatkin saavat suunnattomasti ajateltavaa, ja voivat vanhemmuuskohtia lukiessaan ajatella omaa lapsuuttaan ja kuinka vanhempien mallit toimivat (tai eivät toimi) omassa elämässä. Itsekin luin kirjaa sekä vanhempana, että vanhempieni lapsena. Rikas elämä on monipuolinen opas hidastamiseen ja oman arjen tarkasteluun monelta kantilta. Kirja antaa uskallusta ja konkreettisia vinkkejä omannäköisen elämän luomiseen. Pienilläkin askelilla voi olla suuri merkitys! 

Saturday, January 2, 2016

Tyynystä päähän...

... tekisi mieli heittää Arthur Waleyta, joka on kääntänyt lukemani Sei Shonagonin The Pillow Bookin. Tai en tiedä pitäisikö ennemmin pölläyttää tyynyllä omaa päätäni, sillä itsehän juuri tämän kirjan valitsin. Luettuani Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli itsestäänselvää, että toisen päähenkilön, Sein, alkuperäisiin mietteisiin oli tutustuttava ihan itsenäisesti. Pääosin 900-luvulla kirjoitettu Makura no soshi on  tietenkin käännetty useaan otteeseen, englanniksi ensimmäisen kerran vuonna 1889. Vaikka olen ajatellut kirjaa intohimoisesti jo kuukaudet, aina kun olisi ollut mahdollisuus ostamiseen, kirja katosi mieleni muistilistalta. Paitsi yhtenä kohtalokkaana keskiyönä, kun päätin klikkailla itseni kirjaostoksille ja ilokseni muistin Pillow Bookin. Väsyneenä en jaksanut sen paremmin perehtyä eri versioihin, vaan minulle riitti, että kirjani kansi oli kaunis ja julkaisuvuosi 2011. Ajattelin, että kyllähän tämän kuuluisi olla kaiken järjen mukaan ok. Heti alkusanoja lukiessani olisin voinut pistää itseäni tikulla silmään: Dennis Washburn kirjoittaa kuinka rankan selektiivisesti ja asenteellisesti kääntäjä on alkuperäiseen materiaaliin suhtautunut. Käännös onkin tehty jo vuonna 1928 ja Waleyllä on tarkka näkemys siitä, mikä on tärkeää, kaunista, arvokasta ja kunnollista kirjallisuutta. Muihin rippeisiin hän ei ole kuluttanut kallista aikaansa. Ja juuri ne 'rippeet' ovat minusta sitä antoisinta luettavaa. Tikkua silmässä voi siis vielä vääntää. Erityisesti sen vuoksi, että olen varma, että Kankimäki kirjoitti tästä asiasta kirjassaan. En halua tarkistaa, sillä silmään sattuu jo liikaa näinkin.


"

Shonagon, S. The Pillow Book of Sei Shonagon. Tuttle Publishing, Singapore, 2011 (1928, 1002)


"It seems as though people with nice feelings must necessarily be silly, and clever people must always be ill-natured, men and women too. But I suppose really there must be lots of nice, clever people, if only one knew them." 


Mutta ei kirja mikään kamala ja täysi pettymus ole. Ne osat Shonagonin kirjoituksista, jotka on käännetty, ovat mielenkiintoista luettavaa ja Waley on taitavasti kirjoittanut sekaan sopivasti solahtaen selityksiä ja tulkintaa, jotka helpottavat lukemista laittaen tapahtumat Shonagonin elämässä kontekstiin. Joskus silmään pistää (tikun lisäksi) Waleyn kovin selkeästi misogyyninen ja länsimaisen kirjallisuuden paremmuudesta vakuuttunut asenne.  Ne kuuluisat Shonagonin kirjaamat listat puuttuvat tästä ihan muutamaa lukuunottamatta, mikä harmitti lukiessa vietävästi. Kirjasta saa kyllä kuvan hovin tapahtumista sinä aikana, kun Shonagon kirjoitti tyynynaluskirjaansa, samoin pilkahduksen Shonagonin voimakkaasta ja mielikuvitusta kutkuttavasta persoonasta, mutta The Pillow Book jää edelleen lukulistalle ja täydemmän sekä vähemmän asenteellisen version metsästys alkakoon heti, kun olemme selvinneet muuttorumbasta.

Kirjalla korkkaan omalta osaltani Kurjen siivellä -haasteen. Olen muuten ilolla seurannut sitä, kuinka moni on heti alkuun innostunut haasteesta ja lähtenyt mukaan Itä-Aasian liidolle. Päivittelen edistymistä blogin Haasteet-sivulla (palkki ylhäällä, scrollaile alimmaiseen haasteeseen) vuoden mittaan. Sieltä siis pitäisi löytyä kaipaaville lukuinspiraatiota ja linkkejä muiden arvioihin sitä mukaa, kun haaste etenee. Hieno kirjavuosi on taas edessä!