Wednesday, October 12, 2016

Puolivuotiskatsaus ja reissujuttua

Blogin puolivuotiskatsaus jäi tekemättä 17. syyskuuta, sillä jalat irtosivat suunnitellusti maasta ja lennähdin lomailemaan Kambodzaan. Loma oli mielenkiintoinen ja mieleen jäi hurjasti mietittävää. Kuinka edes vastata standardikysymykseen 'How was your holiday?', kun suusta meinaa tulvahtaa automaattinen 'Great!', vaikka ei se mikään great ollut. Koin suuren osan ajasta länsimaisen turistin angstia, johon kuuluu jyskyttävä tietoisuus siitä, että tämä todellisuus ei ole omani millään tavalla, että liihottelen täällä vain pari viikkoa katselemassa toisten elämää rahoineni ja minulla on takataskussa lentolippu kauas pois, kotimaassa viihtyisä talo ja kaikki mukavuudet. Kambodzahan on käytännössä diktatuuri ja köyhyys musertavaa. Kestää kauan toipua järkyttävästä kansanmurhasta ja mielivallasta. Lasten koulunkäytiin liittyvät tilastot karua luettavaa, ja samoin moni muukin tilasto. Ennen lähtöä rokotusklinikalla esimerkiksi painotettiin, että jos tarvitsee mennä sairaalaan mistään syystä, älkää missään nimessä menkö mihinkään paikalliseen sairaalaan, vaan yrittäkää kaikin keinoin päästä Thaimaaseen. Kuinka huonosti ovat asiat, kun koko maassa ei kerta kaikkiaan ole kunnon sairaanhoitoa edes ökyrikkaille. Ja kyllähän Kambodzassa on niitä rikkaitakin. Hoidattavat ilmeisesti itsensä sitten ulkomailla.


sannabanana
Olimme Phnom Penhissä Phchum Benin aikaan. Kyseessä on buddhalainen juhla, jonka aikana kokoonnutaan temppeleissä ja annetaan munkeille ruokalahjoja.



Muistin (liian myöhään) nuoruudenlupaukseni, että kehitysmaihin ei mennä lomailemaan, vaan töihin, minkä seuraksena ahdistus lisääntyi. Toisaalta reissu oli erittäin hyvä muistutus siitä, miksi ajattelin jo aikoinaan noin. Joka tapauksessa otimme ajasta kaiken mahdollisen irti ja opittavaa riitti. Kambodzan verinen ja julma lähihistoria on tietenkin omaa luokkaansa. Kävimme kansanmurhamuseossa ja tappopelloilla, kumpaakaan visiittiä en tule koskaan unohtamaan. Juttelimme englanninkielentaitoisten kanssa arkielämästä ja politiikasta (joskus kuiskaten), ja tulevaisuudesta. Toivon puute ahdisti, vaikka kai asiat ovat hitaasti muuttumassa parempaan suuntaan. Kambodzan historia on hurjan mielenkiintoinen, ja olisi ollut hienoa nähdä maata hiukan enemmän. Tällä kertaa vietimme aikaa ainoastaan Phnom Penhissä, Oudongissa ja Siem Reapissa. Nähtiin tietenkin Angkor Wat ja saman seudun muut ikivanhat temppelikompleksit. Uskomattoman upeita ja saivat mielikuvituksen laukkaamaan entisaikojen loistosta.


sannabanana
Relana puhelimessa. Ja alla kana.



Paluumatkaan mahtui vielä pikavisiitti ihanaan Hong Kongiin, jossa ilmanlaatu oli kyllä jotain uskomattoman kammottavaa ja hiukan hirvitti ajella lentokentältä sitä Kowloonin mustaa ilmansaastepilveä kohti, jonka keskellä sitten vietimme loman loppuajan. Ei sitä siellä keskellä ollessa huomaa niin kovasti :) Nautimme sitten kunnon luksuksesta hetken aikaa ennen kotilentoa. En voi sille mitään, että jostakin syystä haluaisin syödä ainoastaan Hong Kongissa. Tai siis syyhän on se, että mikä tahansa ruoka on siellä taivaallista ja valikoima laaja.

Mutta nyt höpinöistä blogin yhteenvetoon, jossa kuvituksena reissufotoja.


Turhauttaa tätä viimeaikaista lukuhistoriaa katsellessa: olen lukenut tuskallisen hitaasti ja rytmittömästi. Mielessä on ollut kaikenlaista, keskittymiskyky usein olematon, tai sitten olen ollut fyysisesti niin poikki, että uni on tullut palloon parin sivunkäännön jälkeen. Jälkimmäinen on tietenkin vain tervetullut ja mahtava juttu!


sannabanana
Norsut liikkeellä Siem Reapissa.

Tämä asiantila tekee kuitenkin tilastoinnista karua hommaa: bloggasin ainoastaan 17 lukemastani kirjasta viimeisen puolen vuoden aikana. Luettua ei tullut montaa enempää. Huhtikuulle tuli lisäksi puolivahingossa terveyssyistä bloggaustauko, ja sen jälkeen vauhtiin pääseminen vähän kaiken suhteen on ottanut aikansa. Hyvin täällä kuitenkin onneksi voidaan, vaikkakin hitaammin :D


sannabanana
Kasvot yhden Oudongin temppelin unohdetussa kulmassa.

Perinteinen mies- ja naiskirjailijajakauma on yllättävä, eli viimeisen puolen vuoden aikana luin 11 miehen ja vain 6 naisen kirjoittamaa kirjaa. Yleensä lukemat ovat yrittämättä pysyneet ihan tasoissa. Mistä lie kyse, ja mielenkiintoista nähdä kääntyykö kurssi taas tasapainoisempaan suuntaan loppuvuoden aikana.


sannabanana
Sademetsä syö aikoinaan loistokasta historiaa Siem Reapissa.

sannabanana
Tiikeri Phnom Penhin kultaisen temppelin liepeillä, toispuolel jokkee.

sannabanana
Katurafla Phnom Penhissä.


Erityisesti mieleen ovat jääneet nämä upeudet:

Kinnusen Neljäntienristeys, Blensdorfin My Name Is Sei Shonagon, Harufin Our Souls at Night ja Hanin The Vegatarian (kaikki samassa linkissä täällä). Joycen Some Kind of Fairy Tale oli kertakaikkiaan mahtava! Mielessä kummittelee yhä myös Yen Educated Youth.

Teerintamalla on ollut vaisua. Pääasiassa on menty vanhoilla tutuilla, ja sitten uusilla The Tea Centren teillä, joita on kertynyt muutama muukin noiden postauksessa olleen kolmen lisäksi. Reissustakin tuli vielä hankittua hyvää vietnamilaista teetä - ja huomio! - ainoastaan suunnitelman mukaisesti, eli kotiin löysi tiensä mukava perus-oolong ja jasmiinitee. Teeostokset ovat siis toistaiseksi menneet kuin strömsössä.


Paluumatkalla vietettiin päivä ja yö Hong Kongissa. Kowloon Parkissa oli hienoja sarjissankareiden patsaita.

Lukupinossa on paljon kaikenlaista, painavana lisänä myös uusilta tuttavilta saatuja lainakirjoja, joille en ole osannut sanoa ei, ja jotka katsovat minua nyt vaativasti pinostaan. Kun mikään kyseisistä ei ole kunnolla käynnistynyt, vannoin, että tästä lähtien kirjoja ainoastaan ihmisiltä, jotka tunnen todella hyvin, ja jotka tuntevat minut yhtä hyvin. Oppia ikä kaikki!

Monday, October 10, 2016

Mitä haluamme, mitä saamme

Tulipa lomalla luettua jotakin aika vaikuttavaa, eli Mai Al-Nakibin The Hidden Light of Objects.
Ilmansuuntakin oli itselleni lukijana raikas, sillä tapahtumapaikka on Lähi-itä, enkä muista milloin viimeksi olisin lukenut noilta kulmilta ainakaan mitään modernia.



Al-Nakib, M. The Hidden Light of Objects. Bloomsbury, Doha, 2014.



Tässä novellikokoelmassa ovat äänessä pääosin (muistojen) nuoret. On ex pat -elämää, paksut muurit, taustalla tulossa tai  menossa sota/sodat, mutta nuorill ainakin periaatteessa koko maailma ja elämä edessä. On kaikki toivo, haaveet ja mahdollisuudet, mutta samalla ympäristön ja omat sisäiset kriisit ja konfliktit pitävät otteessa. Löyhästi linkitetyissä tarinoissa on myös tiettyjä pieniä tavaroita, tapahtumia ja paikkoja, jotka ovat merkityksellisiä vuosienkin päästä. Tiedättehän tunteen: jokin esine, maku, tuoksu tai ääni, joka saa hetkessä aikamatkaamaan jonnekin menneisyyteen, ja kaikki on jälleen yhtäkkiä täysin tuoreena edessä, vaikka itse olisi ties missä, vuosien ja valtamerien päässä. Tarinoissa keskeisiä ovat nimenomaan esineet, jotka muistuttavat tunnollisesti jostakin ihmisestä.


"He placed it carefully in my sister's open hands. The dot smiled up at the old man, the kind of smile that reminds you of all the joy that survives in the world despite lost children and dead parents, despite cancer and war. He bowed gracefully, withdrawing behind the tree through which he had seemed to materialize earlier."


Kokoelma on samaan aikaan kaunis ja sydäntäsärkevä. Parissa kohdassa väänsi mahanpohjassa, muutaman kerran oli kirja laitettava nurin ja ajateltava oikein kunnolla. Kerran tirahti kyynelkin tyynylle. Avasi silmiä päästä noille seuduille tarinoiden mukana. Oli mielenkiintoista saada pikkuinen vilahdus esimerkiksi seudun sisäisistä maahanmuutteluista, ja kuinka sekin linkittyy koko maailmaan. Ihan niinkuin missä tahansa muuallakin. Tässä ollaan hienosti liikkeellä ja muistoissa samaan aikaan. Ja muistoihin jääneistä tärkeistä tavaroista, ihmisistä ja paikoista heijastuu valo, joka saa pakahtumaan.