Saturday, December 31, 2016

Kurki on laskeutunut

Ja niin on kulunut vuosi siitä kun lähdettiin lentoon Kurjen siivellä Itä-Aasian maisemiin. Kurki on vihdoin laskeutunut lepäämään, mutta eivätpä linnut kovin kauaa paikallaan saatikka maan helmassa pysy. Kohta ollaan taas menossa kurjen maisemissa, kirja kädessä, ellei ihan fyysisesti! Innokkaita ja inspiroituneita kanssaliitelijöitä oli vuoden aikana runsaasti, ja heidän haastesuorituksiaan sekä koosteita voi lukea täältä.  Suuret kiitokset kaikille osallistuneille ja erityisesti kiitoksia hienosta postauksista ja niiden kautta saaduista lukuvinkeistä. Itä-Aasiaan lähden monen muun tavoin jatkossa vielä monelle kirjamatkalle, vaikka haaste nyt loppuukin :)


sannabanana
Kiveäkin hymyilytti Rainbow Beachilla jouluna!


Eniten aikaa kurki taisi viettää Japanin ja Kiinan mahtimaissa, mutta pyrähdyksiä tehtiin kyllä muihinkin seudun maihin. Itselleni tämä rajoittui Etelä-Koreaan, mutta onneksi muut ehtivät laajemmalle. Haasteen puitteissa luin itse ainoastaan 15 kirjaa, mikä hiukan hävettää. Puolustukseksi sanottakoon, että pinosta löytyi pari sellaista haasteeseen sopivaa kirjaa, jotka eivät lähteneet käyntiin, mutta joiden kanssa haaskasin aivan liian kauan aikaa jumittaen. Jumitus on muutenkin kuvannut tämän vuoden lukemista. Vasta nyt vuoden lopulla olen osannut sanoa oikeasti ei-kiitos muutamalle yöpöydän vakioasukkaalle, ja niin on lukuilo taas löytynyt! Kuinka nautinnollista! Ja kuinka typerää onkaan jumittaa sellaisten kirjojen parissa, jotka eivät vain nouse siivilleen. Jos teillä on sellaisia käynnissä, laittakaa ne kiinni ja sivuun. Avatkaa, ilman ahdistavia syyllisyys- ja velvollisuusajatuksia, jotain uutta, sopivampaa ja lennokasta.


Puljasin jouluna tässä Fraser Islandin ja mantereen välillä. Seuraavana päivänä tappava meduusa oli hipaissut jotakin samoissa vesissä uinutta. Hui!



Lukuilon palaaminen on siksikin mukavaa, että olen jo kohta kuukauden päivät kitunut jonkinlaisen superbugin kourissa. Antibiootitkin on jo 'nautittu', mutta tauti on tullut muuntuneena heti kuurin jälkeen takaisin. Sairastaessa ja heikossa hapessa on niin lohdullista lukea ja se saa kaiken muun ärsyttävän unohtumaan. Olen toki muutakin tehnyt, mutta kaikki reippailu näyttää nyt kostautuvan samana iltana, eli lepo on ollut paikallaan ja tarpeellista. Mutta oikeasti: kuukausi sairastellessa on ihan tarpeeksi, vinkkinä universumille: voisin jo mielellään parantua, pliis!


sannabanana
Oli niin rentouttava joulu, että unohdin joululahjatkin kotiin. Oho!


Voivottelusta takaisin haastejuttuihin. Haasteen palkinnon nappasi  nokkaansa kurjen siivellä lentänyt bloggari, jonka lukutahtia sekä loistavia kirjavalintoja olen ihaillut jo pitkään, eli Kartanon kruunaamaton lukija. Elegia tempaisi haasteen myötä 25 kirjaa, ja tiedän, että hänkin jatkaa kirjamatkailua tuolla suunnalla jatkossakin. Onneksi siis olkoon (ja laitahan viestillä osoitteesi, niin saadaan haastepalkintokin siiville sinne päin)!

Mitäs sitten keksittäisiin uudelle vuodelle? Totta kai on jo suunnitelma, mutta sairastelu on hidastanut luovuutta, joten uljas uusi haaste julkaistaan ensi viikolla! Kivaa! Ensi vuodelle olenkin jo ehtinyt ilmoittautua mukaan novellihaasteeseen ja Muuttoliikkeessä-haasteeseen.


Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille blogin lukijoille ja kommentoijille - ja oikein ihanaa ja nautinnollista alkavaa luku- ja teevuotta joka iikalle!

Friday, December 30, 2016

Chick-littiä brasilialaisittain

Toinen lomalla ahmaisemani kirja oli heppoisempaa tavaraa kuin edellinen. Odotukset olivat kuitenkin kovat takakannen hehkutuksen vuoksi. Kirja oli kuulemma "amazing" ja "unlike any other you've ever read" ja "Every sentence surprises. Every character intrigues." Korkealta romahdettiin kuitenkin, ja kovaa, miltei heti ensi sivujen jälkeen, vaikka rantalukemiseksi tämä oli toisaalta ihan sopivaa kamaa: kevyttä ja sopivan jännää, mutta ennen kaikkea sellaista romanssifantasiaa pienellä jännärikierteellä, johon villin Brasilian alamaailma tarjoaa sopivat varusteet. Pientä erikoisuutta tarjosi myös se, että päähenkilö on kääntäjä (samoin kuin Novey itse), ja tarinan lomaan on ripoteltu hauskasti tapahtumiin kietoutunutta sanojen määrittelyä sekä riolaisen juorumedian lausuntoja.



 
Novey, I. Ways to Disappear. Little, Brown and Company, New York, 2016.


Suosittu brasilialainen kirjailija, Beatriz Yagoda, kiipeää yllättäen puuhun, minkä jälkeen hän katoaa jäljettömiin. Yhdysvalloissa hänen uskollinen kääntäjänsä ja faninsa, ehkä myös jonkinasteinen ystävänsä, Emma kuulee tapahtuneesta ja päättää lähteä siltä seisomalta Rioon auttamaan kirjailijan etsinnässä. Lähtökiireeseen saattaa myös vaikuttaa naimisiin kiirehtivä, säntillinen Miles, jonka kanssa Emma on aamulenkkeillyt kellontarkkuudella jo vuosia. Kirjailijan tekstien vuoksi Emma uskoo tietävänsä, minne Beatriz on piiloutunut.

Riossa Emma yöpyy kirjailijan kotona ja tutustuu tämän aikuisiin lapsiin, Raqueliin ja Marcukseen. Kovin nopeasti alkavat intohimon liekit lyödä Marcusin ja Emman välillä, eikä Miles saa vastauksia huolestuneihin sähköposteihinsa. Lasten tutkiessa äitinsä tietokoneen muistia, paljastuu syy kirjailijan katoamiselle, mutta häntä metsästämässä on muitakin kuin lapset ja Emma, eikä näillä metsämiehillä ole puhtaita jauhoja pussissaan.

Brasilian kuumuus, kieli ja ruoat hehkuvat sivuilla Emman silmin nähtyinä, samoin stereotypiat. Dramatiikkaa ei sivuilta jää uupumaan: oksennus roiskuu, samoin veri, puukot painuvat ihole ja aseet paukahtelevat. Intohimot vievät mennessään sekä hyvään että pahaan. Henkilöihin en ehtinyt sen kummemmin ihastua tai edes heitä ymmärtää sen kummemmin, samoin kuva Brasiliasta jäi tulisen romanssin taka-alalle. Loppu oli pliisu, mutta kuten sanottu, lomalukemiseksi aivan mukavaa tekstiä hiukan eksoottisemmalla tapahtumapaikalla.
 

"The water around the island of Boipeba hid nothing. As the catamaran slowed and docked, Raquel could see clear to the bottom, all the broken shells spiraling in the wake of the boat, even the tiny fish glinting among the reeds. Up on the bank, everything was a blur of tourism."


Thursday, December 29, 2016

Kutkuttavia kiemuroita

Gillian Flynnin novelli The Grownup oli kerrassaan mahtavaa joululomalukemista. Eikä tarvitse olla lomallakaan tästä nauttiakseen. Flynn tarjoaa huikeaa menoa, jossa kaikki ennakko-oletukset muljautellaan sivujen edetessä taitavasti päälaelleen. Lukiessa sanoin 'wow'/'no way'/'oh no' ja haukoin henkeä sen verran kovaäänisesti niin, että partneriakin alkoi jo kirja kiinnostaa.


Flynn, G. The Grownup. Weidenfeld & Nicolson, London, 2015 (2014).


Minä en novellin aloittaessani tiennyt tarinasta mitään, eli hyppäsin täysin sokkona mukaan hurjaan kyytiin. On kirjoja rakastava ja yritteliäs 'käsityöläinen' (hih hih, kirjan lukeneet tietävät mitä tarkoitan), joka etenee urallaan selvänäkijäksi. On ylemmän keskiluokan ahdistunut rouva vastaremontoidussa, suuressa vanhassa talossa. On hänen pieni poikansa ja hiukan isompi poika miehen edellisestä liitosta. On talon huokaileva pimeys, joka taitaa olla tarttunut poikaan...

Psykologista kiemurtelua ja jännitystä parhaimmillaan. Kuka vie ja ketä? Kertakaikkiaan huippu! Tunnissa ahmaistu kirja ehti avata päähenkilön taustoja, persoonaa ja motiiveja, sekä saada lukijan kiemurtelemaan tapahtumien kourissa johtolankoja janoten, epäillen, kauhistellen ja ihanasti aivosoluja möyhentäen. Suuret suositukset tälle, etsikää käsiinne!


 "Susan went to her room. I went to work. I swear I worked. I washed the house - every inch of wall and floor - with rosemary and lavender. I smudged the sage and said my magical words that were gibberish as Miles screamed and Susan cried in the rooms above me. Then I dumped everything from my vomit-smeared purse into the kitchen sink and ran water over it until it was clean."

Friday, December 23, 2016

Sitkeitä siirtolaistarinoita

Ha Jinin A Good Fall on New Yorkin Flushingin kaupunginosaan sijoittuva novellikokoelma. Novelleissa päästään mukaan eri elämänvaiheissa olevien kiinalaissiirtolaisten arkeen ja saadaan makua siitä, millaista - ja kuinka moninaista - voi olla tavallisen, pienipalkkaisen aasialaistaustaisen ihmisen elämä Isossa Omenassa. Siirtolaisteema koskettaa tietenkin montaa muutakin ryhmää, sillä paljon on yhteistä, vaikka tässä keskitytäänkin kiinalaisyhteisöön ja Kiinan kulttuur(e)ille ominaisiin juttuihin. Novelleissa pulpahtelevat pinnalle ikävä, sosiaalinen paine, taloudelliset haasteet, byrokratia, menestymisen tarve, oman yhteisön apuverkosto, hikipajat, bordellit, yliopistot, kaukosuhteiden kiduttavuus, syrjähypyt, ystävät ja huijarit, raaka työ, kotiin lähetetyt rahat, sukupolvien kuilut, suunnitelmat, unelmat ja kuvitelmat. Ennen kaikkea pohjalta löytyy jokaisen kohdalla sinnikkyys, ja joustava sitkeys, jonka avulla uusissa maisemissa ja tilanteissa tai kahden kulttuurin välissä navigoidaan. 


Jin, Ha. A Good Fall. Pantheon, New York, 2009.

Jotenkin olen viimeaikoina ajatellut paljonkin sitä, kuinka maahanmuuttajan elämä missä tahansa on aina hiukan erilaista kuin paikallisten. Kyllä se kertoo ihmisestä jotain, että on jättänyt jossakin vaiheessa tutun ja turvallisen (no, ei kaikissa tapauksissa turvallisen) elämänsä taakseen, samoin suvun ja ystävät, usein kielen ja kulttuurinkin, joskus kaiken omaisuudenkin, ja lähtee aloittamaan alusta jossakin muualla. Elämän, tukiverkoston ja soljuvan arjen rakentaminen on vuosien projekti. Tämä on tullut ajoittain mieleen silloin, kun olen kuullut joidenkin paikallisten valittavan kovaa kohtaloaan joissakin tilanteissa, ja silloin tällöin sisimmässäni mietin, että sinullahan on ollut kuitenkin perhe ja suku ja kaikki vanhat ystävät ympärillä, kuvittele, jos olisit tuossa tilanteessa perustavanlaatuisesti ihan yksin eikä kukaan yksinkertaisesti pystyisi tulemaan avuksi, vaikka haluaisikin!

Suosikkinovelleikseni kokoelman kahdestatoista jäivät superlyhyt The Bane of the Internet, jossa Yhdysvalloissa asuva nainen toivoo pääsevänsä rauhaan Kiinassa asuvalta siskoltaan, A Composer and His Parakeet, jossa säveltäjä ystävystyy odottamatta etäisen tyttöystävänsä lemmikkilinnun kanssa ja The House Behind a Weeping Cherry, jossa aito rakkaus kytee ja leimahtaa bordellissa. Itse asiassa suosikkien valinta oli kauhean vaikeaa, sillä kokelma on todella tasalaatuinen ja laadun suhteen leijaillaan korkealla. Mitään ei ole liikaa tai liian vähän, novellit ovat väkeviä ja imaisevat heti ensilauseesta mukaansa, ja loppu on loppu, juuri sillä tavalla sopivasti. Nautin tästä, ja ilokseni huomasin, että Jiniltä on käännetty useita muitakin teoksia englanniksi. Ainakin Odotus on myös suomennettu. Tässäpä siis kirjailija, johon kannattaa tutustua.

Sunday, December 18, 2016

Pöö!


Korkkasin novellihaasteen kummitusjutuilla. Teemaan sopivasti Sophie Hannahin neljän novellin kokoelma The Visitors Book and other ghost stories luettiin (kirjaimellisesti) kuumeisesti (tai siis kuumeisena) keskellä yötä. Olo oli kuitenkin sen verran vetämätön kammottavan flunssan seurauksena, että nukahtamisvaikeuksia ei ollut kaikesta pelottelusta huolimatta.


Hannah, S. The Visitors Book and other ghost stories. Sort of Books, London, 2015. 


En tiedä mikä näissä kummitusjutuissa nyt minua kiehtoo, vastahan luin Michelle de Kretseriltä samanmoista. Sitä edellinen kerta oli varmaan joskus ala-asteella? Kirjastossakin jostakin syystä tällaiset iskevät nyt silmään, kun aikaisemmin en ollut näitä aikuisten kummitusjuttuja edes huomannut.

The Visitors Book
Victoria on käymässä uuden poikaystävänsä kotona ja nauraa, kun poikaystävä yrittää saada hänet kirjoittamaan vieraskirjaansa. Suhde on hiukan vinksallaan ja suutahtaneena asunnosta poistuttuaan Victoria alkaa selvittää, miksi ihmeessä kummallinen vieraskirja oli niin tärkeä juttu, ja miksi kirja edes oli poikaystävällä. Karmeuksia tietenkin seuraa selvittelyn tuloksena.

The Last Boy to Leave
Tässä olisi ollut aineksia vaikka mihin hyytävään kammottavuuteen, mutta loppujen lopuksi tarina olikin oikein ihana, tavallaan. On stressaava ja kaoottinen lapsen synttärijuhla, talo täynnä huonokäytöksisiä kakaroita, paitsi yksi pieni poika...

Justified True Belief
Minulle tämä oli kirjan novelleista ehkä heikoin. Niskasärystä kärsivä nainen näkee haamun viininhakumatkalla. Viini unohtuu ja alkaa järkeily sen suhteen, miksi nainen näkee yhtäkkiä kuolleita ihmisiä?

All the Dead Mothers of My Daughter's Friends
Koulun portilla toisen äidin kanssa käyty keskustelu luokan lahjakkaasta lellikistä ja tämän äidistä saa hyytävän käänteen. Kuka teki ja mitä?   

Nimeä mukaillen kirjan sisäkansi muistuttaa vieraskirjaa, ja nimikkonovelli olikin minusta se jännittävin. Kaikkiaan minusta jokaisen neljän novellin olisi kuitenkin voinut jättää roikkumaan reilusti ilmaan sen sijaan, että loppuun laitettiin niin selkeä selitys ja piste. Jotenkin se alun ja keskivaiheen ihana ja taidokas kihelmöinti ja jännitys liiskattiin viimeisillä lauseilla. Kyse taitaa olla makuasioista, mutta ainakin plussapuoleksi tulee tässä se, ettei siis luettuaan tarvitse kurkistella peloissaan varjoihin ja kuunnella talon ääniä peiton alla aamun sarastusta toivoen.