Sunday, October 15, 2017

Kolonialismin silmin

Kuin hidastetussa filmissä matkaava kukko kulki kainalossa 30-50-lukujen Malesiaan. Kyseessä oli tällainen $5:n löytö divarista, jota en voinut jättää sinne lojumaan. Näitä vanhoja lukiessa ja katsellessa alkaa aina mielikuvitus laukata: kuka tämän on lukenut aikaisemmin, miksi, milloin, missä ja kuinka sen tie kulki divarin hyllylle? Dennis Holmanin Noone of the Ulu on suurinpiirtein tositarina, kerrottu täysin yksisilmäsesti kolonialistien näkökulmasta 50-luvun lopulla ja kuvitettu aidoin valokuvin. Alkuasetelma on kiinnostava: Richard Noone, nuori tiedustelupalvelun palkkaama antropologi saa pestikseen aboriginaaliosaston johtamisen vuonna 1953. Malesian tiheän viidakon alkuasukkaat kun olivat alkaneet tukemaan terroristeja (aivan, sama retoriikka oli käytössä jo silloin) eli kommunisteja, ja heidät oli saatava jollakin konstilla brittien puolelle. Richardin veli Pat, myöskin antropologi, oli jo aiemmin työskennellyt viidakkoheimojen kanssa ja Richard oli ollut mukana joillakin kenttämatkoilla. Sodan sekasorrossa viidakosta kotinsa tehnyt Pat oli kuitenkin mystisesti kadonnut. Hänen paikallisesta vaimostaan, Anjangista, ei myöskään ollut kuulunut mitään. 


Holman, D. Noone of the Ulu. Heinemann, London, 1958.


Tämä on sotaisa sankaritarina, jonka rekvisiittana toimii muhkea ja vaarallinen viidakko, jossa sodan aikaan oli todellakin vilinää: paikalliset viidakon asukkaat, malesialaiset, intialaiset, tamilit, thaimaalaiset, japanilaiset, kiinalaiset, australialaiset ja britit, ainakin. Puskissa piileskeli kommunisteja ja terroristeja aseineen, mutta myös perinteisestä myrkkynuolesta sai useampi osuman vuosien varrella. Itselleni tuli suorastaan yllätyksenä tämä Malesian keskeinen asema tuolla seudulla. 

"Thinking back through the years on that night of flickering firelight and glistening bodies stamping strange rhythmic patterns, of hollow bamboo music, of too much whisky and the smell of wood smoke, hill tembakau and drying foliage, Richard's most vivid memory is of the old shaman during one of those tense minutes of prophecy, and Pat's interpretation that charged the jabbering with tremendous significance."

Antropologista sisältöä kirjasta saa hakea suurennuslasin kanssa, mutta aikansa kuvana kirja on esimerkillinen. Antropologia vajastettiin valtion käyttöön ja oma läsnäolo siirtomaissa ei kohdannut kyseenalaistamista lainkaan. Richardin pestin aikana veljen kohtalo alkaa valjeta vihje vihjeeltä, mutta on oltava kärsivällinen, sillä kiireen ja painostuksen alla ovet sulkeutuvat välittömästi. Pat eli heimon parissa vuosia, tulkiten viestejä Britannian ja aboriginaalijohtajien välillä. Naimisiinmeno paikallisen naisen kanssa sitoi hänet osaksi kumpaakin yhteiskuntaa. Mystinen katoaminen teki hänestä legendan, jota ympäröi suurimmaksi osaksi täysi hiljaisuus ja toisinaan raportit havainnoista jossakin viidakon uumenissa.



Richardin kärsivällisyys palkitaan ja lopulta veljen, ja hänen arvokkaiden, vuosien varrella kokoomiensa muistiinpanojensa kohtalo avautuu. Kai voidaan puhua myös oikeudesta. Silmä silmästä - tyyliin. Suurimmaksi osaksi  Noone of the Ulu kuvaa kuitenkin sodankäyntiä viidakossa brittiperspektiivistä. Kirjallista ja kielellistä ilottelua se ei ole, vaan lähinnä kovin miehistä ja asiapitoista tapahtumien listausta,mikä aiheutti järkyttävää jumitusta lukemisessa. Kuvituksena on aika monta sivua mustavalkovalokuvia kirjan henkilöistä, mikä taas muistuttaa siitä, kuinka sivuilla seikkailevat ihan oikeat ihmiset, usein henkensä kaupalla.

Olen iloinen, että sain kirjan vihdoin luettua - ja jopa loppujen lopuksi siitä postattua - ja kukon kulkemaan haasteen mukana edes jonnekin. Opin myös jotain uutta, vaikkakin kirjan näköalattomuus ärsytti usein. Toisaalta, se on aikansa tuotos ja kertoo juuri tuosta oman ajan vauhtisokeudesta, josta varmaan kaikki kärsimme enemmän tai vähemmän. 

Nyt täytyy kyllä ottaa haasteen suhteen loppukiri!