Sunday, January 28, 2018

2018 - wuf!

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdilla, vaikkei se blogissa ole näkynytkään. Tai siis ehkä juuri blogihiljaisuus onkin tuon vauhdin merkki. Pikainen re-cap, osittain sama vanha virsi: tiivis luku- ja kirjoitusjumi muutamasta positiivisesta ja toivorikkaasta kokemuksesta huolimatta on jatkunut KOKO VUODEN. Olo on sen vuoksi erilainen. Olen varmasti missanut niin paljon kaikkea upeaa ja kaunista ja ajatteluttavaa. Kirjoittanut olen ainoastaan työn puitteissa, muuhun en ole pystynyt. Toisaalta aikaa on vapautunut joogaan ja elokuviin ja kaikenlaiseen muuhun puuhasteluun. Myös puhelimen ruutua on tullut tuijoteltua entistä enemmän. Useaan otteeseen on melkein tehnyt mieli laittaa blogin kanssa pillit pussiin, koska jumin vuoksi kerrottavaa ei ole juuri ollut. Sitten kuitenkin tulen toisiin aatoksiin: tykkään teistä! Ja on ihanaa, että on tämä paikka mihin voi periaatteessa kirjoitella näitä kirja- ja tee- ja elämäjuttuja, kun (toivottavasti vielä jatkossakin) siltä tuntuu. Eli hiljaisuudesta huolimatta en ole näpäyttämässä viimeistä pistettä. Toivossa eläminen jatkuu!

Kaunista koiran vuotta kaikille!


Kirjapino on jumista huolimatta kasvanut. Kirjat ja tarinat kiinnostavat, vaikka en saa edes kansia avattua! Joku kaunis päivä, jollakin oikeasti rentouttavalla lomalla aion lukea. Olkoon tämä lupaus juuri alkaneelle koiran vuodelle. Joulukuu menikin lomaillessa, mutta ei ehkä kaikkein rennoimmalla tavalla: kiidimme Tokion kautta Suomeen, mikä oli mahtavaa, sillä Suomessa en ole ollut talvella noin 14 vuoteen! Vuodenaikojen kontrasti Suomen ja Australian joulukuun välillä oli sellainen, että heti ensimmäisenä päivänä koko elämäni Australiassa tuntui kaukaiselta, epätodelliselta unelta. Kaikki rutiinit ja arki haihtuivat mielestäni jonnekin mielikuvituksellisiin unelmiin. Ei niin, että olisin palannut johonkin suomalaiseen elämään - siihen lähdöstä on liian kauan - mutta jotenkin aivojeni oli mahdotonta sovittaa kahta niin erilaisen arjen yhtäaikaista mahdollisuutta yhteen.  


Tästä

sannabanana
Tähän

 

Tokiossa oli ihanaa, ja Shinjuku on loistava tukikohta. Neljä päivää sujahti kuin siivillä. Mini-me:lle luvattu päivä Disney Sea:ssa oli minustakin mahtava, Shinjuku Gyoen -puutarha on keskitalvellakin ihana, shoppailimme mielenkiinnolla Tokyu Hands:ssa ja villiinnyimme Harajukun Kiddy Landissa.
Suomessa taas oli tietenkin ihanaa nähdä perhettä ja ystäviä, ja syödä ja juoda kaikkia jouluherkkuja - jatkuvasti! Loma Suomessa on kuitenkin kaikista ennakkosuunnitelmista huolimatta aina sellaista intensiivistä kiitoa, että siitä tokenemiseen tarvitsisi oikeasti toisen loman. Tällä kertaa takaisin tullessa jet lag iski sellaisella voimalla. että en ole koskaan vastaavaa kokenut. Kolme päivää oli tillin tallin ja huonovointinen, mutta ei auttanut voivottelu, sillä heti paluun jälkeen alkoi uuden kodin metsästys ja vanhan pakkaaminen. Mikään ei tietenkään mennyt sen suhteen kuin Strömsössä, mutta ensi viikolla muutetaan (ja sitten joskus tänä tai ensi vuonna uudestaan, huoh). Suuresta muutoksesta ei ole kuitenkaan tällä kertaa kyse, eli muuttomatkaa on vain pari kilometriä. Ja uudessa kodissa on ilmastointi joka huoneessa, jippii!!!!

Upea ja rentouttava Shinjuku Gyoen. Keidas keskellä suurkaupunkia.
Disney Sean valevenetsia :)


Mutta nyt itse (häpeälliseen) asiaan: eilen päättyi muutoinkin sisällöltään haasteellinen Kukko kainalossa -lukuhaaste. Koko kukon vuoden ajan oli siis tarkoitus kaivella esiin kaakkoisaasialaista kirjallisuutta ja tutustua tarkemmin alueeseen. Omalta osaltani lukujumin vuoksi tulos jäi varsin laihaksi, vaikka pinossa on yhä sopivia kirjoja. Onneksi kuitenkin muut jaksoivat, vaikka haasteen emäntä ei edes tsempannut (anteeksi!). Haasteet-sivulta (joka on jostain syystä hävinnyt palkeista) on näkyvissä muiden suoritukset. Otathan yhteyttä kommenteissa tai sähköpostilla, jos en ole huomannut suorituksiasi? Suketus on tällä hetkellä postauslistan kärjessä, eli ellen ole missannut mitään suurempaa, lähtee palkinto hänelle. Lähetätkö minulle osoitteesi, niin saadaan muuton jälkeen haastepalkinto postiin?

Nyt en uskalla luvata tulevalle koiran vuodelle sen kummempia. En tartu haasteisiin, enkä emännöi mitään ennen kuin saan elämän perusasiat kuntoon: lukemisen ja kirjoittamisen. Kiitän teitä ihanat ihmiset, jotka olette jaksaneet odotella, osallistuneet haasteisiin ja lukeneet vanhojakin juttuja täällä blogissa. On aina kiva huomata mitä on ponnahtanut esille arkistoista.

Uusi vuosi on alkanut perinteen mukaisesti kauniin uuden teekupposen kanssa. Kaikki on nyt pakattu laatikoihin, joten yksityiskohtia on tiedossa, kunhan maallinen omaisuus taas purkautuu ja järjestäytyy paikoilleen. Minulla on yhä yöpöydällä aina kirja tai pari toiveikkaina odottamassa. Toivottavasti tänä vuonna lukemisesta ja kirjoittamisesta tulee taas rutiinia.