Friday, March 30, 2018

Melkein olemattomissa

Hurjaa vauhtia on kiidetty vuotta eteenpäin. Työmatkoihin on mennyt tänä vuonna viikkoja jos toisiakin, ja tuntuu, ettei uudessa kodissa ole ehtinyt käydä kuin kääntymässä. Onneksi siinä lomassa on ehtinyt jotain lukeakin. Lukuvauhti on edelleen etanainen, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Suunnitelmissa on nyt nostaa luetuista muutama helmi esille. Brittiläisen Haneif Kureishin The Nothing oli minulle vaikuttava kokemus. Tunnelmaltaan tuskallisen kiihkeä tarina piti kynsissään tasaisesti alusta loppuun saakka. 

Monin tavoin ikänsä ja terveydentilansa vuoksi fyysisesti voimaton Waldo makaa suurimman osan ajasta sängyssään. Mieltä lämmittävät takana vaikuttava menestyksekäs ura ja ihana, uhrautuva, rakastava vaimo, Zee, joka huolehtii kaikista tarpeista. 


Kureishi, H. The Nothing. Faber & Faber, London, 2017.

Lempeä arki muuttuu kuitenkin  kuristavan ahdistavaksi, kun pariskunnan pitkäaikainen tuttava, Eddie, alkaa viettää yhä enemmän aikaa asunnossa. Seurapiireissä leijaileva Eddie auttaa Waldoa huomattavasti nuorempaa Zeetä, Eddie viihdyttää Zeetä, ja lopulta Eddie rakastaa Zeetä. Vai rakastaako sittenkään? Kuinka hyvin tunnemme toisemme?

Tarina sitoo yhteen ja tutkiskelee rakkaus- ja ystävyyssuhteiden eri vaiheita, maskuliinisuuden ilmentymiä, ikääntymistä, opportunismia, uskollisuutta, luottamusta, pelkoa ja sääliä. Mustasukkaisuuden, halun ja suojeluvaiston vallassa Waldo on elokuvantekijä henkeen ja vereen. Nauhoitukset pyörivät ja tarinaa syntyy, vaikka itse olisikin välillä unilääkkeiden vietävänä. Sivujen edetessä myös Zee saa oman äänensä kuuluville. Waldon maine, kunnia ja kuuluisuus on kaiketi vuosien ajan hiljentänyt ja painanut Zeen persoonan taka-alalle, mutta millainen nainen kaiken tuon takaa paljastuukaan?

"My confidence is dented but it hasn't disappeared. With my iPad on my lap, I study the photographs of Eddie's diary. I am shocked by how little he earns and how often he goes to the doctor. When he makes love he puts a tick. I like an organised man. If I had a future, I'd do that myself."
 

Vuosi 2018 aloitettiin tämän kaunokaisen kanssa, joka tarttui mukaan joulukuisesta Tokiosta. Kuppi on Tonkachin, kuvitus ruotsalaisen Lisa Larsonin.



Tässä tarinassa mennään sydänverellä, perusviettien vietävänä. Keneen voi luottaa, mikä pitää ystävyyden ja rakkauden voimissaan, mitä tapahtuu kun itse ei enää pysty elämään itsenäisesti ja joutuu toisen armoille? Millaisilla panoksilla ja säännöillä täällä pelataan: julmuudella, saduilla,viehätysvoimalla ja rahalla? Tukahduttavaisuudessaan ja kuristavuudessaan mahtava lukukokemus!