Thursday, April 26, 2018

Ison kissan syleilyssä

Indonesialaisen Eka Kurniawanin Man Tiger (Lelaki Harimau, käännös Labodalih Sembiring) kökötti Kukko kainalossa -lukupinossa koko penkin alle menneen haasteen ajan. Harmittaa, että sain sen vasta nyt myöhemmin luettua, sillä juuri tällaista hiukan erilaista ja sillä tavoin virkistävää lukemista olen janonnut jo jonkin aikaa. 

Kirjassa mennään alkusivuilla suoraan asiaan: Margio tappoi Anwar Sadatin hampaillaan. Raa'asta ja käsittämättömältä vaikuttavasta alusta tokenevaa lukijaa viedään onneksi hiukan ajassa taaksepäin.  Pikkuhiljaa naapurin pojan purema, verta purskahteleva, ammottava aukko vanhan majurin kaulassa alkaa tuntua ymmärettävämmältä ja vähemmän hirviömäiseltä. Koko kylää shokeeranneen tapahtuman taustalla on muun muassa yksi onneton avioliitto ja kahden kovin erilaisen perheen suljettujen ovien takana kipunoiva yhteenkietoutuminen. Tuossapa yhtälö, josta on mahdollista synnyttää melkein mitä tahansa.  Rakkaus ja ihmisen tarve tuntea olevansa haluttu ja rakastettu on valtava voima, mutta altistaa myös haavoille ja tuskalle. 


Kurniawan, E. Man Tiger. Verso, London, 2015 (2004).


Kirjassa käydään läpi illan ja sitä edeltävien aikojen tapahtumia ja kauhistellaan sitä, kuinka odottamaton tällainen eläimellinen hyökkäys olikaan. Nuori Margio, ja kunnioitettu, vaikutusvaltainen, kauniista naisista pitävä Anwar Sadat eivät olleet huonoissa väleissä keskenään. Margion viha juontaa juurensa kauas, ja kun sisällä asuu suvussa kulkeva valkoinen tiikeri...


Man Tiger sekoittaa indonesialaista arkea, historiaa ja uskomuksia. Rivien välistä saa kuvan naisten asemasta, köyhyysloukusta ja yhteiskunnan epätasa-arvosta, mutta epäilen, että jotain (ehkä paljonkin) jäi vielä hoksaamatta ja tajuamatta sen vuoksi, ettei kulttuuri ollut minulle tuttu. Margion ja hänen siskonsa Mamehin vanhempien, Nuraenin ja Komarin alusta saakka pettymyksiä täynnä oleva liitto on taustalla häilyvä, ahdistava kummitus, jonka kanssa kaikki joutuvat tavalla tai toisella elämään ja jonka vaikutukset näkyvät eri tavoin perheenjäsenten elämässä ja heidän selviytymiskeinoissaan.


"Only later did Mameh understand what her mother was up to. Nuraeni hoped to make the house as ugly as possible , as much a ruin as she had said it would be on the first day when they arrived. such a depth of bitterness expressed in this ironic manner, as she spoilt the house with flowers, scared Mameh."


Alkuraakuus ja Kurniawanin usein suoraan asiaan menevä ja hiukan harppova tyyli sai minut alussa epäilemään, että onko tämä minun kirjani lainkaan, mutta pian sain jo kiinni juonesta, ja siinä vaiheessa kun salaperäinen ja yliluonnollisen kaunis tiikeri sujahti hyristen mukaan, olin innokkaasti mennyttä. Väkivaltaa ja passiivis-aggressiivista vastarintaa valuu sivuilta, ja konflikti on vain ajan kysymys. Lopullinen kohde vain saa kyläläiset yllättymään. Tämä on lyhyt ja voimakas romaani, joka jättää vahvan jälkitunnelman. 

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!