Sunday, July 1, 2018

Kolme vaanivaa novellia

Haaveillen katselen Yoko Ogawan japaninkielistä, vielä kääntämätöntä tuotantoa, ja mietin, millaisia aarteita sieltä vielä pulpahtaakaan pintaan meille kielitaidottomille. Aikaisemmin olen lukenut Ogawalta Revengen ja The Housekeeper and the Professorin, jotka molemmat ovat säilyneet mielessä tiheine ja salaperäisine tunnelmineen. Sama meno jatkuu kolmen novellin kokoelmassa The Diving Pool (Samenai Koucha, käännös Stephen Snyder). Näissä novelleissa on juuri sellainen ennen ukkosta -fiilis: painostava, kuristava ja vaaniva tunnelma, joka ei millään laukea. Lopussakin, kun kaikki on näennäisesti selvinnyt, jäin miettimään, että missasinkohan jotain aikaisemmin, ja millaisia muita merkityksiä näillä sanoilla ja tapahtumilla voisi japanilaisille olla? Kirja päätyi laukkuun joululomalla Tokiosta, Shinjukun Kinokuniyasta. Kirjaostos/vierailu-kertoimet ovat aika hyvät kyseisen kaupan kannalta. Olen asioinut siellä ainoastaan kaksi kertaan, mutta aika monta kiloa tavaa olen molemmilla kerroilla kantanut kassan kautta ulos. Mieli tekisi mennä koko ajan uudestaan. Vinkiksi muuten Tokioon suuntaaville: vuodenvaihteessa Kinokuniyassa on suuri valikoima aivan ihania ja edullisia kalentereita (Suomea kaipaaville löytyy myös Muumiaiheisia). 


Ogawa, Y. The Diving Pool. Vintage, London, 2009.

Kolmessa tasavahvassa novellissa liikutaan syvillä ja synkillä vesillä: kaikissa tietynlainen omistava mustasukkaisuus nostaa päätään. The Diving Poolin teinityttö, Aya, katselee uimahallissa salaa ja ihaillen urheaa sijaiskotiveljeään. Näiden kahden ihmisen välillä on olosuhteiden aiheuttama yhteys, mutta samalla valtavasti välimatkaa. Ogawa leikkii sähköisillä tunnelmilla, mutta onko kokemus sama molemmille osapuolille - toinen voi olla tunnekuohussa, toinen kokonaan tiedostamaton? Ihmisten sisällä piilotetut haavat ja halut ponnahtavat pintaan aika ajoin, ja novelleissa nämä piilot ja niiden näkyville pilkahtelu vuorottelevat. Näennäinen tyyneys ja tyytyväisyys rikkoutuu hetkeksi, ja avautuu näkymä johonkin rikkinäiseen, epätäydelliseen, ilkeään tai häpeälliseen. Epäilemättä japanilaisen kulttuurin kontekstissa tällä on vielä enemmän merkitystä: voimakkaat tunteet pidetään kasvojen julkisivun takana piilossa ja kansi avataan ainoastaan kun ketään muuta ei ole näkyvissä. Novellin loppu on tämän vuoksi erityisen napakka isku palleaan.


Alkutalven aurinkoinen aamu. Merikilpikonnakupissa T2:n Monk Pear -teetä (musta tee, jossa sipaus jasmiinia, bergamottia ja päärynää - nam! Laitoin pikkuisen hunajaa mukaan, tuloksena täydellinen, lämmittävä talvijuoma.).

Pregnancy Diaryssa raskaanaolevan siskonsa ja tämän miehen kanssa asuva nuori nainen havainnoi epätavallisen tarkasti raskauden vaikutusta siskoonsa. Tässä taas ollaan kolmisin fyysisesti kovin lähekkäin pienessä asunnossa, mutta kuka voisi kuvitella, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Novellissa pelataan ruoalla, luottamuksella ja mustasukkaisuudella. On hankalaa kertoa paljon muuta ilman että juonenkäänteet paljastuisivat. 

"Her lips closed slowly, and she was silent at last. She has a habit of talking for a long time without  break and then suddenly falling silent. But all that talking didn't seem to do her much good - she was always so nervous afterward. I was sure that she would be running off to see Dr. Nikaido before long. 
The baby haunted the shadows that fell between us."    


Dormitory on näistä kolmesta ehkä suosikkini. Tunnelma on novellissa yhtä tiukka ja synkkä kuin edellisissäkin, mutta tasoja tuntuisi olevan enemmän ja monet kielikuvat iskivät osuvuudessaan ja kauneudessaan suoraan sydämeen, niin kuin esimerkiksi: "[...] the sound of the night passing through the palm of your hand still gripping the phone after your lover hangs up..."
Kaiken taustalla on humiseva ääni, jonka alkuperä on tuntematon.Tokiolainen nainen suosittelee nuoremmalle serkulleen opiskelija-asunnoksi asuntolaa, jossa hän vietti oman opiskeluaikansa. Paikka löytyy, mutta muutamassa vuodessa asiat ovat rapistuneet ja muuttuneet. Asuntolan hoitajan mukaan kaikki on nykyään 'monimutkaisempaa' ja 'vaikeampaa'. Novellissa kauneus ja rikkinäisyys kohtavaat. Nainen odottelee edessäolevaa muuttoa Ruotsiin, elää hiljaista elämäänsä ja yrittää ajoittain saada serkkuaan kiinni. Serkku on kuitenkin aina poissa ja tavoittamattomissa - naista alkaa huolestuttaa. Asuntolassa on aikamatkailun tunnelmaa, ollaan pysähdyksissä, ja taustalla humisee ja hurisee, katostakin tippuu jotain...

Oi kunpa nämä viikonloput jatkuisivat aina vain...
  
Ogawasta on taitanut tulla yksi suosikkikirjailijoistani <3 Kannattaa kokeilla, jos yhtään kiinnostaa koukuttava synkistely.


4 comments:

  1. Tämä pitäisi kyllä lukea, olen kolme muuta englanniksi käännettyä kirjaa lukenut (enkä tiedä onko niitä enempääkään) ja niiden perusteella Ogawa on asettunut kirjailijaksi jota pitää lukea lisää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, näin on! Odottelen innolla, että lisää käännettäisiin ja tietenkin mahdollisimman pian :)

      Delete
  2. Nämä olivat kyllä hikisen painostavan hyviä novelleja! Olen lukenut kaikki neljä Ogawan enkuksi käännetyt teokset ja olisi tosiaan mahtista, jos häneltä käännettäisiin lisää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin paljon vielä kääntämättä myös, ties mitä mahtavia aarteita siis löytämättä! Toivottavasti jotain ollaan kääntämässä jo, ettei epätoivoissaan tarvitse alkaa lukea jonkun google translaten avulla :-D

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!