Saturday, July 28, 2018

Rutiinit roskiin Pariisissa

Todella ärsyttävän stereotyyppisestä ja tylsästä kannesta huolimatta Britta Röstlundin Waiting for Monsieur Bellevier (Vid foten av Montmartre, käännös Alice Menzies) on kaikkea muuta. Oletteko koskaan tehnyt jotain todella odottamatonta, tarttuneet hetken mielijohteesta haasteeseen ja lähteneet mukaan virran vietäväksi, katsomaan mihin kaikki johtaa? Tuohon fiilikseen kuuluu tietenkin myös se, että vaikka ulkoapäin naama pysyy peruslukemilla ja kahvikuppi ei tärise kädessä, sisällä kuplii villi riemu, kihisevä uteliaisuus ja myös sellainen kutkuttava kauhu siitä, pystyykö homman hoitamaan kunnialla kotiin, vai onko lähdettävä maitojunalla takaisin vanhaan, turvalliseen rutiiniin. Tämä on kirjan kantava tunnelma, joka kuljettaa lukijan tasavahvasti kannesta kanteen.


Röstlund, B. Waiting for Monsieur Bellivier. Weidenfeld and Nicolson, London, 2017 (2016).

Röstlund laittaa lukijan kahden tarinan vietäviksi. Molemmissa tartutaan yllättävään tarjoukseen hetken mielijohteesta. Sympaattinen Mancebo on tunisialaislähtöinen kulmakaupan omistaja, jonka elämä kulkee samaa rataa viikosta toiseen. Koti on kaupan yläkerrassa, kotona vaimo ja aikuistuva poika, tien toisella puolella serkku kenkäkaupassaan. Serkku vaimoineen asuu samassa kerrostalossa. Mancebon mielessä kaikilla on omat roolinsa ja aikataulunsa, jonka hän tuntee kuin omat taskunsa, ja jonka mukaan elämä soljuu samaa uomaa pitkin eteenpäin. Eräänä synkkänä ja sateisena iltana kaupan oveen koputtaa nainen, joka ehdottaa Mancebolle yllättävää sivukeikkaa. Mancebo ottaa homman hiukan vastahakoisesti tehtäväkseen.

Samoihin aikoihin kahvilassa kirjoittava, hiljattain eronnut Helena vastaa miltei huvikseen myöntävästi tuntemattoman miehen kysymykseen: "Odotatteko Monsieur Bellivieriä?" Vastaus vie Helenan pilvenpiirtäjän huipulle, kauniilla näköalalla varustettuun toimistoon, ja tekemään salaperäiseltä vaikuttavaa, monotonista työtä allekirjoittamansa sopimuksen ajaksi.

 "For the first time in his life, he knows and is doing something that he hasn't mentioned to his family. Or not intentionally, anyway. He doesn't know, as he lies with is arms behind his head, staring up at the white ceiling and its worryingly large cracks, whether that change is good or bad. But one thing he does know: he has to keep going, he has to go the distance."

Asiat tietenkin johtavat toiseen ja kolmanteen kiemuraan, ja jossakin vaiheessa kahden päähenkilön polutkin kohtaavat odottamattomalla tavalla. Keskiössä on tässä se, kuinka hyvin tunnemme toisemme, tai edes läheisemme? Kuinka paljon toisten elämänmenoa koskevasta tiedostamme on vain oletuksia ja luottamusta, ja todellisuus onkin jotain aivan muuta? Millaisia näytelmiä ja teeskentelyä ympärillämme esitetään ja kuinka hyvin olemme ylipäätään kärryillä siitä mitä nenämme alla tapahtuu? Lukijaa (ja päähenkilöitä) kiusoitellaan arvaamaan; siirtämään tuolia kymmenen metriä toiseen paikkaan ja katsomaan kaikkea tuttua ja turvallista uudesta näkökulmasta; ottamaan eri reitin kotiin; huomaamaan yksityiskohtia; ja hyväksymään pienilläkin askelilla aiheutetut valtavat muutokset elämässä. Varsinkin Mancebon osuus kirjassa oli minulle jotenkin niin ihana sekoitus herttaisuutta, viattomuutta, innostusta ja juonia, että kirjan loppuminen melkein harmitti. Löytöjä ja paljastuksia ei kirjasta puutu, ja tarina kulkee mukaansatempaavan nerokkaasti. Minä en koskaan aavistanut ennalta, missä mennään. Vaimot, aviomiehet, lapset, serkut, naapurit - keitä he oikein ovatkaan? Seassa sopassa kelluvat tietenkin ranskalaistyyliin rakastajat, mutta myös toisen maailmansodan aikaiset natsiajan tapahtumat. Tässä kirjassa on sopivasti vakavuutta, seikkailua, keveyttä, koukkuja ja mysteeriä - täydellinen rannalle lomalukemiseksi - tai jonkin lämmittimen ääreen, jos asuu täällä eteläisellä pallonpuoliskolla.    

2 comments:

  1. Kiitos suosituksesta. Tämä kuulostaa juuri sopivalta kirjalta minulle tähän väliin, tuomaan hieman vaihtelua. Hyvää syksyä sinne toispuolpalloo!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti tykkäät (ja anteeksi että huomasin kommentin vasta nyt).
      Ihanaa syksyä sinnekin!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!