Friday, January 4, 2019

Kuinka joustavia olemmekaan?! (Ja mukit vuodelle 2019)

Uuden vuoden kunniaksi perinteiseen tapaan on teellä kastettu uusi teemuki tulevalle vuodelle. Tällä kertaa sain kupposia itse asiassa kaksi, sillä söpöyden vuoksi valinnan teko oli mahdotonta. Maxwell & Williams on tehnyt yhteistyötä aussitaiteilija Pete Cromerin kanssa. Kokoelma on superihana; täynnä värikkäitä ja  persoonallisia aussieläimiä. Mukeissa minua viehättivät erityisesti koala ja papukaija, ja sain mini-me:ltä vielä lisäksi mukinalusetkin: lorikeetin ja kakadun. Näillä siis uuteen vuoteen ja uusiin haasteisiin!

sannabanana
Kippis!

sannabanana
Värikkäät aluset.

Koalaherra hommissaan.



Sitten lukujuttuihin: kutkuttavia ja hiukan pelottaviakin tulevaisuudenvisioita tarjoilee Jess Row kirjassaan Your Face in Mine. Tässä ei oikeastaan edes olla kovin kaukana tulevaisuudessa. Vai ollaanko lainkaan? No, ehkä sentään vähän! Luin kirjaa hirmuisella mielenkiinnolla ja se herätteli sellaisia tuntemuksia, joita en lukiessa ole vähään aikaan kokenutkaan: ajatuksen tasolla liikutaan epämiellyttävyysalueilla, sohitaan ulkonäköä, sukupuolia, identiteettejä, ennakkoluuloja, ihmisrotuja, luonnon, kielen ja kulttuurin suhdetta - ja näiden kaikkien yhteyttä toisiinsa. Nykyajan globaalissa ja liikkuvassa maailmassa ei enää voida yhtä helposti osoitella sormella ja olettaa - totuus voi olla minkä näköinen ja kuuloinen tahansa. Entä jos nuo kaikki yllämainitut attribuutit olisivatkin puhtaita valintakysymyksiä? Entä jos kyse ei ole edes valinnasta, vaan sisällä palavasta yhteenkuuluvuuden tunteesta, fantasiasta, toiveesta, tavoitteesta? Entä jos oma identiteetti ja ulkonäkö olisi täysin rakennettavissa ja vaihdettavissa? Apua, mitä enemmän kirjaa mietin, sitä hienommaksi ja monimutaiksemmaksi se muuttuu!

Row, J. Your Face in Mine. Penguin, New York, 2014.


Kelly Thorndike palaa nuoruutensa kotikaupunkiin Baltimoreen kovien kokemusten jälkeen. Työpaikka viimeisiään köhivässä paikallisradiossa ei haittaa, sillä pääasia on saada jonkinlaista tekemistä ja ajatukset pois karmivista ja traumaattisista tapahtumista. Kelly on nimittäin hiljattain menettänyt vaimonsa ja tyttärensä onnettomuudessa. Kauppajonossa tuntematon mies lähestyy Kellyä, ja hetken hämmennyksen jälkeen miehen silmät muistuttavat Kellyä yhdestä nuoruutensa läheisistä ystävistä, Martinista. Mutta mitä ihmettä - Martin on nyt afroamerikkalainen! Kaverusten väliin on kiilannut kaksikymmentä vuotta, joiden aikana on selkeästi tapahtunut paljon. Martin palkkaa Kellyn kirjoittamaan siitä kuinka valkoisesta, juutalaisesta teinistä on tullut keski-ikäinen afroamerikkalainen perheenisä. Prosessi on ihmiskunnan tulevaisuus, jota kehittelee pieni ryhmä ihmisiä Thaimaassa. Kelly matkustaa Martinin kanssa Thaimaahaan tapaamaan kirurgia, joka loihtii kenestä tahansa mitä he vain haluavat. Taiotaan uusi identiteetti, ulkonäkö, puhetapa, henkilöhistoria. Klinikalla syntyy uusia ihmisiä - mutta ei kivuitta tai kysymyksittä.


"I am not on a mission to destroy racism, he says, and I'm not on a mission to destroy races. What I think is that people should have options. I believe in free choice. That's the American way, right? I mean, not now. Now it's purely a matter of speculation. The technology has to develop, the procedures have to develop, the processes have to get streamlined and affordable. I am like a hand-lathed Daimler-Benz back in the 1890s, twenty years before Ford invented the assembly line."
 

Minua mietitytti lukiessa esimerkiksi seuraavat kysymykset: mihin ja miten me kuulumme paikkoihin ja yhteisöihin? Keitä me olemme ja miksi me tulemme sellaisiksi kuin tulemme? Sopisiko joku toinen elämä, kulttuuri, yhteisö meille jostakin syystä paremmin? Mitä jos voisimme itse valita sekä tulevaisuutemme että menneisyytemme?

2 comments:

  1. Niin että olemmeko jotakin ilman sitä ympäristöä (kulttuuri, paikka, arvot) johon olemme (johon meidät on) adaptoituneet?

    Luuulen että emme ole, eli hieman kyynisesti sanoen, olemme juuri sitä mitä olemme emmekä muuta. Haaveilla voi, mutta haaveetkin syntyvät siitä mihin olemme adaptoituneet.

    Hyvää alkanutta vuotta, yhtä kaikki!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä ovat hirmu mielenkiintoisia ja monimutkaisia juttuja. Mietin lapsia, jotka kasvavat monen kulttuurin ja ’rodun’ keskellä. Eilen juuri juttelin dna-tutkimuksesta yhden ystävän kanssa. Hänen äitinsä on hollantilainen, isä indonesialainen ja hän on itse syntynyt ja kasvanut Australiassa. Siinä on jo kolme keskenään kovin erilaista kulttuuria, joilla on syvä vaikutus tähän ihmiseen.

      Ymmärrän kyynisyyden. Mietin silti ihmisiä, jotka hyppäävät tuntemattomaan, josta tulee myöhemmin koti. Oppivat uutta uuden ympäristön ja ihmisten kautta. Aika ja kokemukset muokkaavat ihmistä, ja niitä haaveitakin. Yhteisöillä on valtava merkitys. Niillä joihin on adaptoitunut, ja niillä, joihin on vaikka adoptoitu?

      Hyvää tätä vuotta sinullekin, ja kiitos kommentista!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!