Tuesday, August 13, 2019

Riipiviä kohtauksia Argentiinasta

Mariana Enriquezin Things We Lost in the Fire (Las cosas que perdimos en el fuego - espanjasta kääntänyt Megan McDowell) sai minut ajoittain haukkomaan henkeä. Kammotus ja kuvotus hiipivät sivuilta suoraan sieluun. Ollaan Argentiinassa, diktatuurin jälkimainingeissa. Suurimmassa osassa novelleissa hyvä- ja huono-osaiset, töissä puurtajat ja rikolliset, kohtaavat eri tavoin, ja moraalipainiskelua käydään varsinkin lasten kohtaloiden kautta. Lapsille tapahtuu hirveyksiä, ja yhteiskuntaluokasta tai yhteisöstä riippuen asia on miltei ymmärrettävää arkipävää tai yöunet vievää oksettavaa kauhua, kyseenalaistamista ja syyllisyyttä. Novelleissa yritetään auttaa, mutta ulkopuolinen on aina ulkopuolinen, vaikka osoite olisikin ihan naapurissa. Harvoin kohtaaminen on aitoa, ja kauhistuttava realismi väkivaltaisine ilmentymineen puhkaisee kuplia muutaman sivun välein. Muutamaa tarinaa on maustettu myös vanhoilla uskomuksilla ja maagisella realismilla, monessa roiskuu veri tai muut eritteet.


Enriquez, M. Things We Lost in the Fire. Portobello Books, London, 2017.



 "The flashlight shone onto things that made no sense. A medical book with gleaming pages open on the floor. A mirror hung near the ceiling - who could see a reflection up there? A pile of white clothing. Pablo froze; he moved the flashlight and the light simply didn't show another wall. That room never ended, or its end was too far away for the flashlight to reach it."
 

Novelleissa kohdataan rumuus, köyhyys, lika, epämuodostumat ja eläimellisyys - kaikki, minkä suurin osa haluaisi työntää piilon ja lakaista maton alle. Kirja on sykähdyttävää, oksettavaa, hyytävää, satuttavaa, ahdistavaa ja epätoivoista luettavaa. Enriquez kirjoittaa tyynesti ja suoraan, lukijaa herätellen.  Vaikuttava lukukokemus kerrassaan. 

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!