Pinon
päällimmäisen Kengurun kyydissä –haaste alkaa huomenna. Helmikuusta 2013
helmikuuhun 2014 haastan kaikki kiinnostuneet, ja ennen kaikkea itseni,
tutustumaan paremmin australialaiseen kirjallisuuteen. Haasteessa hypätään
poukkoilevan kengurun kyytiin ja luetaan ainakin kymmenen australialaista
kirjaa vuoden aikana. Loikkia voi genrestä genreen ja aikuisten-, lasten- ja
nuortenkirjallisuuden välillä. Mitään virallista vaatimusta ei kirjamäärän
suhteen tässä haasteessa kuitenkaan ole, eli aivan muutamallakin voi osallistua.
Ajatus ja actioninpoikanen on tärkein ;-) Ahkerimmin pomppinut aussikirjojen lukija saa
hienon down under -henkisen leffa-herkku-kirjapalkinnon. Osallistujat siis
informoikoot lukemistaan ja bloggaamistaan kirjoista linkin kera osoitteeseen
sannascupoftea-miuku-gmail-piste-com.
Samaan
syssyyn otan osaa myös Australian Women Writers Challengeen jonka tarkoituksena on nostaa
australialaisten naiskirjailijoiden profiilia. Teemaa sivuttiin tässä postauksessa ja kommenteissa mainitsin Vidan laskelmat, jotka paljastavat sukupuolten epäsuhdan
suurimpien kirjajulkaisujen kirja-arvosteluissa. Vaikka kirjoitankin arviot
‘väärällä’ kielellä, on kiva olla tuossakin haasteessa mukana.
Itse olen
lukenut hävettävän vähän australialaista kirjallisuutta, lukuunottamatta
lastenkirjoja ja työhön liittyvää oman alan kirjallisuutta. Hauskoja
lastenkirjoja on tullut luettua oikein roppakaupalla, joten hienoja
lastenkirjavinkkejä on luvassa; työkirjat jätän suurimmaksi osaksi blogin
ulkopuolelle. Aikuisille suunnattuun kaunokirjallisuuteen on nyt siis
panostettava ja toivottavasti haasteen myötä tutustun syvemmin kirjalliseen ja
kuviteltuun Australiaan. En muuten edes ollut huomannut kyseistä puutetta
sivistyksessäni ennen bloggaamisen aloittamista!
Viime
vuoden lukemistani aussikirjoista haluan lämpimästi suositella Anna Funderin mahtavaa
All That I Am (ruotsinnettu Allt som är jag), josta postasin täällä.
Saman kirjailijan Stasiland kiinnostaa myös kovasti, ja huomasin sen olevan
saatavilla Suomen kirjastoissakin. Toinen huikea lukukokemus oli Peter Dockerin
Someone Else’s Country, josta kirjoitin näin. Ikisuosikkiani Michael Leunigia
en ole vielä kunnolla esitellyt, mutta vihjaillut olen tässä yhteydessä.
Leunigista on siis tiedossa kokonaisvaltaisempi postaus. Toinen yhtä huippu on
Shaun Tan, josta kirjoitin lyhyesti täällä ja josta on myös tulossa lisää
juttua.
Tällä hetkellä lukulistaltani löytyy seuraavat kymmenen aussikirjaa, joilla meinaan aloittaa mantereenvalloituksen:
Tällä hetkellä lukulistaltani löytyy seuraavat kymmenen aussikirjaa, joilla meinaan aloittaa mantereenvalloituksen:
Sally
Morgan: My Place
David
Brooks: The Fern Tattoo
Randolph
Stow: The Merry-Go-Round in the Sea
Tim
Winton: Cloudstreet
Craig
Silvey: Jasper Jones
George
Johnston: My Brother Jack
Christina
Stead: The Man Who Loved Children
Jessica
Anderson: Tirra Lirra by the River
Kate
Grenville: The Secret River
Steve
Toltz: A Fraction of the Whole
Seurakseni
kengurun kyytiin ovat ennakkoluulottomasti uskaltautuneet ainakin seuraavat seikkailuhenkiset lukijat:
Lukuvinkkejä saan toivottavasti
kerättyä blogiin vuoden mittaan, mutta lisä- ja ensiapua löytyy esimerkiksi Australian
Women Writersin sivuilta,
First Tuesday Book Clubin kymmenen parhaan listalta
ja uusien suosikkien äänestyslistalta, The Australian Literature Resourcen sivuilta, The
Children’s Book Council of Australian sivuilta ja
Booktopian 50 must read –kirjan listalta.
Ei muuta kuin happy reading,
mate!
*****
Sitten vähän peeässää: viimeisen tammikuun Suomi-kirjan postaus on jäänyt roikkumaan kammottavan apurahahakemustaistelun vuoksi. Kaikki mikä on voinut mennä vikaan, on myös mennyt vikaan, plus sitten hiukan ekstravaikeutta päälle mausteeksi. Deadline on huomenna. Tänään esimerkiksi sain selville, että eräs pikana minulle lähetetty kirje, joka sisälsi hakemukselle tärkeän allekirjoitetun lomakkeen, oli saapunut eilen paikalliseen postiin ja neljän tunnin kuluttua saapumisesta se oltiinkin mysteerisesti lähetetty takaisin lähettäjälle! Kukaan ei tiedä, mitä on tapahtunut ja miksi, mutta nyt siis kirje on jossakin matkalla 2000 kilometrin päähän takaisin lähtöpaikkaansa. Allekirjoituksen organisoimiseen meni monta viikkoa, ja kun kuulin, että nimmari oli perjantaina paperilla ja kuori postissa, oli jo aivan autuas high five -olo. Kuka olisi arvannut, että jostakin syystä kirje teekeekin vain neljän tunnin pikavierailun paikkakunnalla ja palaa tuntemattomasta syystä bumerangina takaisin?
Joka tapauksessa, piakkoin pääsen kertomaan teille hienosta Vilja-Tuulia Huotarisen Seitsemän enoa -runoteoksesta!
![]() |
Tämänhetkinen olotila: "all work and no play" |