Ensimmäisenä päivänä Melbournessa haudutin arjesta irtioton kunniaksi Oriental Teahousen Love-palleron. Kukoistava tee on valmistettu jasmiinilla maustetusta valkoisen teen lehdistä, joiden keskelle on sidottu kaunis globe amaranth -kukka. Teenlehdet avautuvat hitaasti vedessä ja paljastavat ytimestään kauniin punaisen kukkayllätyksen. Love on herkkä ja kevyt juoma, ja sopi mainiosti alkukesän viileähköön, sateiseen aamuun. Itse asiassa ikkunasta näkyvä puolipilvinen tihkusää oli melkein liiankin samankaltainen tämän teen suhteen. Varoituksen sana siis: vieno ja ohut maku ei tyydytä makunystyröitä, jos mieli tekee mitään jykevämpää, lämpimämpää tai aromikkaampaa. Tuoksukin on sellainen varovainen. Loput coolit Lovet säästänkin tuskallisen kuumiin kesäpäiviin, jolloin kevennys ja ohennus tulevat takuulla tarpeeseen. Estetiikasta nämä kukkaispallerot saavat kuitenkin täyden kympin!
Avautuvaa rakkautta lasikannussa. |
Haudutin samaa teetä vielä myöhemmin, ja silloin kyytipojaksi tuli mukaan yhdestä Lonsdale Streetin kreikkalaisista herkkukahviloista hankittu, unelmien täyttymystä lähentelevä mansikkatorttu.
En kestä edes katsoa tätä kuvaa; pelkkä makumuistokin on jo niin taivaallisen ihana, puhumattakaan real dealista.... |
Illallisen jälkeen suuntasin kamun kanssa kunnon tuhdille suklaakaakaolle Max Brenneriin (tiedättehän, sellaista kaakaota, joka takertuu hampaisiin), mutta matkan varrella eksyimmekin yllättäen 80-luvulle bilettämään!
Ei auttanut muu kuin liittyä joukkoon, vaikka (onneksi) emme sentään täysin sulautuneet ;) |
Siinä siintääkin jo määränpää ikkunan takaa, eli QV:n suklaaseen kaikissa muodoissa erikoistunut Max Brenner. |
Kunnollisia kirja- ja teepostauksia sekä muuta jännää on kyllä vielä tulossa, eli toivottavasti ette täysin kyllästy näihin sekaviin jaaritteluihin. Nyt en vain oikein pysty muuhun!