Kurjen siivellä (Itä-Aasia lukuhaaste)

Japanilaisesta ja kiinalaisesta taiteesta tutut kauniit, myyttiset ja majesteettiset kurjet liihotelkoot meidät ensi vuoden lukuhaasteen pariin. Kurki on monelle Itä-Aasiassa hyvän onnen, pitkän iän ja uskollisuuden symboli. Alueen myyteissä ja kansantaruissa kurjet ovat myös hyvin edustettuina. Itä-Aasian kirjallisilla aarteilla herkutteleva lukuhaaste ei kuitenkaan rajoitu ikivanhoihin tarinoihin, vaan ne uskaliaat, jotka hyppäävät kurjen siivelle, voivat lukea mitä tahansa seuraaviin maihin tai alueille sijoittuvaa: Kiina, Japani, Taiwan, Hong Kong, Macao, Mongolia, Pohjois- ja Etelä-Korea. 

Tässäpä siis faktat Kurjen siivellä matkustaville:

1. Kohdealue: Kiina, Japani, Taiwan, Hong Kong, Macao, Mongolia, Pohjois- ja Etelä-Korea. 

2. Kirjailijan ei itse tarvitse olla itäaasialainen, vaan riittää, että tapahtumapaikka tai aihe sijoittuu Itä-Aasiaan tai käsittelee jollakin lailla itäaasialaista kulttuuria joko Itä-Aasiassa tai muualla. 

3. Haaste lähtee käyntiin 1. tammikuuta 2016 ja kestää 30. joulukuuta 2016 saakka.

4. Haasteeseen voi ilmoittautua mukaan tähän postaukseen kommentoimalla. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit kertoa lukemastasi kommenttikentässä tai sähköpostilla. Perinteen mukaisesti ahkerin lukija palkitaan juhlallisesti. 

Viime vuosien luetuista monien japanilaisten ja kiinalaisten kirjailijoiden tuotokset ovat jääneet mieleen vahvimmin ja siksi mieli tekeekin ensi vuoden aikana keskittyä tähän alueeseen perusteellisemmin. Lukumaratonin aikana luettu Ogawan Revenge oli huippuhyvä, samoin aiemmin nautitut Mishiman Death in Midsummer ja The Sailor Who Fell from Grace with the Sea. Murakamin What I Talk About When I Talk About Running oli mielenkiintoinen ja olen vihdoin päässyt Murakami-kammostani kuuntelemalla myös karmivan ja salaperäisen 1Q84:a äänikirjana (vielä kesken, kesto melkein 47 tuntia!). Julie Otsukan The Buddha in the Attic oli vaikuttava ja nykyään yksi lempikirjoistani Mishiman kirjojen lisäksi. Modernia japanilaista taidetta ja designia ihastelin täällä.  Kohta kolme vuotta olen lukenut Midorikawan Natsume's Book of Friends -mangaa ja olen nykyisin täysin ihastunut, piinkova fani. Ensimmäinen, epävarma manga-postaukseni löytyy muuten täältä. 

On myös mainittava Kankimäen ihqu Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Yöpöydältä löytyy edelliseen liittyen Sei Shonagonin The Pillow Book, josta haasteen myötä myöhemmin lisää... Kiinalaisista  Yiyun Lin A Thousand Years of Good Prayers ja Gold Boy, Emerald Girl vakuuttavat ja iskivät jonnekin syvälle, samoin Xiaolu Guon A Chinese-English Dictionary for Lovers ja I Am China.

Wu Miang-Yin The Man with the Compound Eyes oli erilaisuudessaan mielenkiintoinen ja samalla ensimmäinen taiwanilaiskirjailijan kirjoittama kirja, jonka olen tietääkseni lukenut. Muitakin haasteeseen sopivia kirjoja löytyy blogista, tässä vain omia suosikkejani. Olen muuten tästä haasteesta todella innoissani myös siksi, että Itä-Aasiahan on mielenkiintoisen kirjallisuuden lisäksi teenpalvojan Mekka.

 

Jos kiinnostuit, lukuinspiraatiota löytyy esimerkiksi täältä, täältä, täältä (Japani), täältä (Kiina), täältä (Etelä-Korea), täältä (Etelä-Korea), täältä (Hong Kong), täältä (Hong Kong), täältä (Taiwan), ja täältä (Taiwan). Pohjoiskorealaisista, macaolaisista ja mongolialaisista kirjailijoista en löytänyt kätevää koostetta, mutta yksilöjuttuja löytyy netistä kohtuullisesti.

Kirjavinkkejä otetaan mielellään vastaan kommenttilaatikossa milloin vain vuoden aikana. Mitäs sanotte, lähdettekö liitoon?

Halukkaat, hypätkää mukaan liitelemään!

 

Jälkilöylyjä

Löylyjäpä hyvinkin: keskellä päivää rakas kotikaupunki oli hetken aikaa maailman kuumin paikka, mutta sitten Marble Bar meni taas ohi. Onneksi maraton ei jatkunut tälle päivälle, sillä mitään en ole saanut luettua! Päivä on kulunut puhtaasti rannalla hikoillessa ja meressä viilentymässä. Kun lämpö laski 36 asteeseen, avasin optimistisesti ikkunat ja ovet, sillä 45:n jälkeen tuuli tuntui mukavan vilvoittavalta. Mutta sitten lämpötila lähtikin taas nousuun, ja täällä sitä hikoillaan koneen ääressä kuin saunassa. Kaveri kyseli jo, että pitäiskö toimittaa tänne vihta?! Kohta lähden taas mereen tai sitten vaatteet päällä kylmään suihkuun. Same same but different. Jos siis hanasta tulee edes kylmää vettä...

Maratonfiiliksiä.

En osannut lukea kovaa tahtia tai kovinkaan paljoa kelloa katsellen. Minulle riitti, että luin paljon ja aina kun voin - ja se oli ihanaa. Seuraavaa maratonia ajatellen (kyllä, aion tehdä tällaista uudelleen!!!) opin sen, että kirjoja kannattaa valkata etukäteen aika suuri pino, ja sellaisia, joita oikeasti himottaa lukea. Sitten voi tarpeen vaatiessa vaihdella ja valita fiiliksen mukaan. Aikaa ei tee mieli kuluttaa jahkailuun maratoonatessa, tai pakkolukemiseen.

Ainoa negatiivinen asia maratonissa oli se, että aikaa ei ollut kirjanjälkeiseen fiilistelyyn ja jälkimauista nauttimiseen kun kunkin kirjan sai luettua. Pidin toki jonkin verran paussia, mutta aika ripeästi tartuin seuraavaan, kun kuitenkin takaraivossa oli tietoisuus siitä, että aikaa ei ole rajattomasti tässä 'projektissa'. Etukäteen olin ajatellut, että postaisin parin tunnin välein edistymisestä, mutta sellainen ei käytännössä tuntunut hyvältä, jos oli lukuimu päällä ja keskeyttäminen olisi ärsyttänyt liikaa (tai ajantaju katosi kokonaan muutenkin...). 

Seuravan kerran jos maratoonaan, niin sen on oltava talvella, tai ainakin asunnossa, jossa on ilmastointilaite!

Luettuja sivuja kertyi minulle 1015 ja olin siihen ihan tyytyväinen. En muistanut laskea sivuja lukiessani, vaikka eihän tässä sellaista sääntöä ollutkaan. Oli ihanaa lukea kunnolla ja suhteellisen rauhassa. Kuumuus vain ajoi talosta ulos vilvoittelemaan, mikä johti pidempiin taukoihin lukemisessa. Minusta myös tämä viikon kestävä maratoonausperiodi on mukava juttu, sillä nyt ehtii seuraamaan muidenkin maratoneja, kun kaikki eivät ole nenät kirjassa samaan aikaan. Tässä postauksessa on päivitetty lista osallistujista, jos kiinnostaa mennä kurkkimaan muuallekin. Osa on jo maratoonannut, osa on juuri matkalla ja toiset ovat kohta lähtöviivoilla.

Välipäivien lukuiloa kaikille, ja kiitos maratoniin osallistujille! Lukekaa rauhassa :)

Vihdoin viileässä vedessä!

Päivän näkymät, välillä vedessä.

 

 

Hikihän tässä tulee!

Maratonin toinen päivä on alkanut hitaasti kuumissa merkeissä. Aamulla olen kastellut laatikkopuutarhaa takapihalla ja nyt lämpöä on jo 37. Jossakin vaiheessa on taas otettava viilennystauko rannalla, jos vain maltan. Yoko Ogawan Revenge (Kamoku na shigai, Midara na tomurai. Käännös: Stephen Snyder) on kutitellut sillä tavalla ihanasti jo ensilauseillaan. Tai oikeastaan jo sisällysluettelosta lähtien. Tässä on taikaa, olen koukussa!

Ogawa, Y. Revenge. Harvill Secker, London, 2013 (1998).

09:00 - 13:00

Täällä on luettu ja kauhisteltu lämpötilaa, neljäkymppiä on mennyt rikki. Onneksi Revengen läpi kulkee jäätävä virtaus, joka saa mielen irtautumaan arkiolosuhteista. Tämä on ollut ehdottomasti lukumaratonin voimakkain kirja, joka vei minut mukaansa hämärille kujille, jossa kuolema vilahtelee osana elämää joka toisella sivulla. Kauneus ja kauheus ovat tässä lomittain. Eteerinen virheettömyys ja mielen synkkien lokeroiden koukerot vaihtelevat, kun niitä katsotaan useammasta kuin yhdestä perspektiivistä. Nerokasta. 11 tarinaa kiertäytyvät löyhästi toistensa ympärille. Olen kuunnellut viime viikoina Murakamin 1Q84a äänikirjana ja tunnelmissa, rytmissä ja hahmoissa on jotain samaa. Kokemus isolla K:lla. Lempikirja-ainesta. The Girl with the Dogs vahvana kakkosena maratonin kirkkaimpina helminä.

Nyt lähdemme uimahalliin, koska rannan varjoton kärvennyt ei tällä hetkellä kiehdo. Uimakassiin tulee mukaan Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki, joka paljastui yllätyksekseni joulupaketista. Pitkästä aikaa uunituore kirja. En malta odottaa, kansikin on niin hieno!  

Itäranta, E. Kudottujen kujien kaupunki. Teos, Helsinki, 2015.

13:00 - 17:00

Huh! Yllättävä takaisku: lukukielen vaihtaminen on saanut maratonnopeuden hyytymään. Luulen, että suurin ongelma on siinä, että sanat poikkeavat normisanastosta, sillä kyse on fantasiamaailmasta, jossa seikkailee jos jonkinlaisia öttiäisiä erilaisissa paikoissa. Tavailen siis kaikkea huolella ja hartaudella ja uppoan syvemmälle ja syvemmälle mystiseen mielikuvitusmaailmaan.

Lukemista polskimisen lomassa, ihana viileys!

17:00 - 22:00


Vau, millaiseen seikkailuun Kudottujen kujien kaupunki minut veikään. Tämä jäi maratonin viimeiseksi kirjaksi, sillä en saanut luettua kovin rivakkaan tahtiin. Kirjassa kun rakennettiin kokonainen uusi maailma, jonka suhteen oli oltava tarkkana, jotta siitä saisi jonkinlaisen käsityksen. Ehkä kuumuuskin teki tehtävänsä ja iltapäivällä olo oli nuupahtanut. Haaveilin jopa nokosista, mutta en sitten maratonin vuoksi kehdannut, kun siitä olisi pitänyt raportoida täällä ;-)

En ollut pitkään aikaan lukenut mitään tällaista, jossa melkein kaikki oli yllättävää ja uutta, lukuunottamatta pyöreää kivipöytää, jonka ääressä Neuvosto kokoontui. Itäranta on luonut saareen tiiviin kudosten ja seittien verkoston, jossa Eliana, nuori kutoja, oppii näkemään todellisuuden, menneen ja tulevan jännittävien ja mystisten tapahtumaketjujen seurauksena. Tämä on toinen todellisuus, jossa ikiaikoja sitten toiset lajit kutoivat ja hallitsivat, sitten toiset, ja taas toiset. Kaikki omine sääntöineen ja tapoineen. Nyt Unennäkijät ovat hyljeksittyjä sairaita, mutta millainen sairaus unennäkö on? Liittoutumia, salaisuuksia, luottamusta ja sen puutetta, ikivanhoja tekstejä, ahneutta ja naamioita. Painajan kädet kurkulla ja paljastavia tatuointeja. Kaiken alla ja ympärillä myrskyää voimakas suolainen meri, joka sanoo viimeisen sanan, niin kuin on sanonut ennenkin.

Lähdimme vielä iltakävelylle rannalle katselemaan auringonlaskua ja viilentymään. Maraton on osaltani ohi. Huomiseksi taas luvattu yli 40 asteen hellettä. Bring it on!

Maratoonasimme myös dyyneillä kaiken lukemisen vastapainoksi. Siis ainakin 10 minuuttia :)

Ready, set, go!

Lukumaraton on startannut, vaikkakin letkeästi. Aamusella nukuimme pitkään (jee!) ja sitten ajelimme hakemaan laatikollisen mangoja, jotka ovat vihdoin kypsyneet meidänkin hoodeilla. Myrskyinen tuuli on vihdoin laantunut ja päivä tuntuu jo aamusta aika kuumalta. Luvassa on 36 astetta, mutta veikkaan näppituntumalla, että kuumempaa on tulossa. Osa päivästä vietetään siksi rannalla vilvoitellen, ja tietty lueskellen. 

 09:30 - 11:00

 

Njam, nämä saavat kypsyä vielä muutaman päivän.

Thomas, J. Calypso summer. Magabala Books, Broome, 2013.

Aamupalaksi hedelmäsalaattia ja vihreää teetä, lukuohjelmassa Jared Thomasin Calypso Summer, jolla osallistun samalla Kansojen juurilla -lukuhaasteeseen. Vasta 65-sivua on tätä nuortenkirjaa takana, ja kirja on vienyt mennessään. Kyle 'Calypso' Summers on eteläaustralialainen nuori Nukunu-mies, joka etsii paikkaansa maailmassa. Thomas kirjoittaa niin suorasukaisesti mutta syyttelemättä aboriginaalinuorten elämästä Adelaidessa, että saa varmasti monenkin lukijan kiemurtelemaan ajoittain tuoleissaan. Kirja voitti State Library of Queenslandin Black & write! -palkinnon vuonna 2013. Parempaa oikolukua kyllä kaipaisin, sillä valitettavan monta lipsahdusta on käynyt silmään jo tässä vaiheessa. Mutta nyt takaisin tarinan vietäväksi... 

Kuulemiin! 


11:00-13:00

Calypso on nyt loppumetreillä, lounassuklaat (!) syöty ja rantakassit pakattu. On ollut mukava matkata kirjan mukana muun muassa 'edellisen elämäni' maisemiin, Semaphoren rantaan Adelaidessa. Luulen, että jonain 15-vuotiaana olisin pitänyt tästä kirjasta aivan hurjasti! Toivon, että niin aboriginaalinuoret, kuin muutkin aussinuoret tarttuisivat tähän kirjaan. niin helppotajuisesti on tässä laitettu suuria asioita pakettiin koskien aboriginaalinuorten elämää osavaltion pääkaupungissa. Hienon hienoista moraalituputusta on tosin aistittavissa, en tiedä tarttuisinko nuorena tuohon, vai olisinko niin kiihkoissani romanssista, etten moista huomaisi. Isoja aiheita käsitellään tässä faktuaalisesti osana arkea: maaoikeuksia, Stolen Generationin repimiä perheitä, arkipäivän rasismia, kuulumattomuutta valtavirtaan, kuilua oman ja valtakulttuurin välillä, paluuta perinteisiin ja oman kulttuurin arvon ja tietotaidon opettelemista.

Nyt rannalle, parin tunnin kuluttua taas lisää! Rantakassiin otetaan mukaan Anna Funderin The Girl with the Dogs.

13:00-16:00

Aamun aavistelu osui oikeaan ja mittari kipusi 38.8 asteeseen. Koska talossa ei ole ilmastointia, on tällaisissa tapauksissa parasta hypätä mereen ja pysyä kaulaan saakka upotettuna kunnes lämpötila hiukan viilenee. Kotiahan yritän pitää mahdollisimman viileänä niin pitkälle kuin mahdollista, eli verhot, ovet ja ikkunat ovat kiinni. Kun kuumia päiviä on muutama peräjälkeen ei mikään enää auta ja silloin otetaankin käyttöön toiseksi paras tekniikka, eli ovet ja ikkunat ovat auki, niin että hyöty otetaan irti jokaisesta helpottavasta tuulenhenkäyksestä. Huomenna taitaa tulla tuokin eteen...

Polskiessa tuli kauhea nälkä ja tilanne on nyt korjattu. Rannalla korkkasin myös Funderin The Girl with the Dogsin, joka on osa Penguin Specials -sarjaa. Minä törmäsin näihin Specialseihin vasta hetki sitten ja kirjakaupasta olisi tehnyt mieli napata näitä mukaani useampi. Ovatko teille tuttuja? Lukumaratonkirjoiksi nämä ovat mainioita, sarjassa kun julkaistaan tekstejä, jotka ovat 'liian lyhyitä kirjoiksi, liian pitkiä lehdissä julkaistaviksi.' Rakastan tätä Funderia, pituutta vain tosin 57 sivua, janosin lisää. Itse kirjasta lisää hiukan myöhemmin, ja seuraavaksi silmien eteen nousee Haurun Paperinarujumala.

Räpylät jalkaan ja menoksi!

Funder, A. The Girl with the Dogs. Penguin, Australia, 2014.

Lukumaisemaa...

16:00-18:00

Anna Funderin All That I Am on yksi lempikirjoistani ja tämänpäiväinen The Girl with the Dogs vaikutti minuun yhtä vahvasti. Teksti on aikaisemmin julkaistu nimellä Everything Precious, ja kertoo armottomasta keski-iän kriisistä niin taidokkaasti, että haluaisin oikeastaan lukea tämän  alleviivauskynän kanssa kerta toisensa jälkeen. Pieneen pakettiin on saatu vaivattoman tuntuisesti sijoiteltua kaikki: vanhenevat vanhemmat, pienet lapset, teinit, väljähtynyt (?) parisuhde, mustasukkaisuus, nykyajan vaatimukset töissä ja kotona, keski-iän mukanaan tuomat räväytykset ystäväpiirissä, haaveilut siitä, jos olisi aikaisemmin valinnutkin toisin... Takuulaatua.

Haurun Paperinarujumala sai taas haukkomaan henkeä vahvalla tunnelmanluonnillaan. Minun piti googlata heinoslaisuus - kuinka kiehtovaa ja erikoista, toiminta jatkunee yhä vieläkin. Ouluun sijoittuva tarina saa kaiken tuntumaan iholla: on talvi, on tehtävä Jumalalta, on kiire pelastua ja koota ympärilleen ne muut onnelliset, jotka viestin ajoissa kuulevat. On kylmät sormet, syntisten hepeneiden pelko, sielun palo - vuoroin kylmä ja kuuma. Paperinarujumala on nopealukuinen, 95 harvaanaseteltua sivua.

Hauru, H. Paperinarujumala. Like, Helsinki, 2013.

Nyt illallisen valmistukseen, ja sitten vuorossa on Ian McEwanin The Daydreamer.

18:00-22:00

Oi voi, päivän viimeiseksi kirjaksi The Daydreamer oli kovin epäsopiva. Olen aika varma, että saan painajaisia uniini. Aika jännä sana tuo 'painajainen', muuten. Mikä niissä painaa ja mitä? Mutta asiaan. Mahassa ainakin painaa herkkupitsa ja jälkkärisuklaat, joita sulattelin pienellä lenkillä muutaman korttelin ympäri. Kohtasimme lenkillä myös yllättävän ystävällisen ja komean siamilaisen kissan, joka juoksi meitä kohti pimeässä naukuen ja sitten kellahti silitettäväksi eteemme! Jotenkin tuo epätavallinen kissakohtaus pimeässä sopii The Daydreamerin tunnelmaan. Kirja koostuu seitsemästä kappaleesta, eli 'Peter storysta', joiden päähenkilö nuori Peter-poika on. Alkusanoissa McEwan kertoo, kuinka luki kappaleet lapsilleen niiden valmistuttua ja otti vastaan paranteluehdotuksia sekä huomioi reaktioita tavoitteenaan luoda lastenkirja, josta aikuisetkin oikeasti nauttisivat. McEwan maalailee klassista iltasatulukuhetkeä, joka hänen mielestään on aikuisille usein mielekäs vain siksi, koska he näkevät lastensa nauttivan. Muutoin iltasadut eivät ehkä aikuisia aidosti kiinnostaisi. Siksi tämä kirja. 

Mutta ei minulle! Minulle ei tulisi mieleenkään lukea tätä lapsille, ainakaan vilkasmielikuvituksellisille, sillä seurauksena olisi takuulla vuosien painajaiset ja traumat. Itse sain todella kirkkaita kauhuelokuvaideoita näistä tarinoista, joissa kyllä hienosti osataan rakennella sydämenlyöntejä tihentäviä tunnelmia ja sellaista kammottavaa odotusta ja pelottavaa aavistelua. Roald Dahlin synkimmät potenssiin kymmenen.

McEwan, I. The Daydreamer. Vintage, London, 1995 (1994).

Nyt menen peloissani peiton alle ja luultavimmin herään johonkin nukkeaiheiseen painajaiseen jossakin vaiheessä yötä. Tai näen ihmisiä ja eläimiä, jotka riisuvat vetoketjuilla varustetut kuorensa! Kuulemiin taas huomenna. Kuvitustakin on sitten taas tiedossa, nyt on netti niin hidas etten jaksa latailla.    

Ihana lukupäivä!

Rauhaa maailmaan -lukumaraton

Mitä jos kaikki maailmalla hampaat irvessä aseiden ja elämää kuristavien ajatusten kanssa heiluvat ja huutavat ihmiset pitäisivat tauon? Heittäisivät aatteet ja vaatteet, pyssyt ja pommit naulakkoon, keittäisivät teetä, valitsisivat pinon kirjoja, istahtaisivat nojatuoliin, sohvalle tai palmun alle, heittäytyisivät sängylle, hiekalle tai nurmelle makaamaan, ottaisivat hyvän asennon, viereen kulhollisen herkkuja ja alkaisivat tavailla jonkin loistavan kirjan ensimmäistä sivua. Lähtisivat tarinan matkaan, sitten toisen. Lukisivat monesta näkökulmasta, eri ajoilta, eri paikoista. Lukisivat totta ja kuvitelmaa, historiaa ja haaveita, lukisivat itselle tuttua ja sitten sitä haastaavaa tekstiä.  Ajattelisivat rauhassa, keskustelisivat ja kyseenalaistaisivat itsensä ja toiset. Nauraisivat välillä itselleen. Ihmettelisivät vähän.

Tässä paljastui utopistinen ja ajankohtainen jouluhaaveeni. Rauha maailmassa.

Vaikka rauhaa ei voi hetkessä tuoda koko maailmaan, tai ainakaan minä en keksi kuinka se tehtäsiin, on sentään mahdollista luoda sitä pienemmässä mittakaavassa ympärilleen. Haaveesta inspiroituneena julistankin, että 26. joulukuuta lähtee hiljaisesti ja nautinnolla käyntiin Rauhaa maailmaan -lukumaraton. Teemaan sopivasti aikataulu on joustava, eli maratonlenkkejä käydään viikolla 26. joulukuuta - 2. tammikuuta.

Käsi ylös kuinka moni on valmistautunut joululomaan muutamalla kirjalla, joita ei ole ehtinyt kuluneen vuoden (tai kahden, kolmen!) aikana lukea? Ehkä tiedossa on myös kovia, kirjanmuotoisia paketteja, joihin on aikaa käydä heti käsiksi? Lieneekö uudenvuodenlupauksesi tarttua kirjaan edellisvuotta ahkerammin vuonna 2016? 

Minulla lukeminen on jäänyt tänä vuonna hiukan vähemmälle ja joululomaa kohti mentäessä lukuhimo on yltynyt sietämättömäksi. Lukumaratoneista en ole aikaisemmin välittänyt, mutta nyt sormet syyhyten himoitsen taas kirjojen kimppuun käymistä. Sen vuoksi tuntuu, että tuloksena on ihan luonnollinen lukumaraton ilman suorituspaineita ja täynnä lukemisen ja laiskottelun iloa. Ainoa muutos normaalikäyttäytymiseen lienee se, että raportoin täällä lukemisesta sitä mukaa kun etenen sivuilla 42 tunnin aikana alkaen aamusella 26. joulukuuta.

Mukaan tuomaan rauhaa on ilmoittautunut muutama muukin blogi, joissa siis maratoonataan rennoin sivunkäännöin jossakin vaiheessa maratonviikon aikana:

 Todella vaiheessa
Yöpöydän kirjat
Oksan hyllyltä
Lukijan roolissa
Kirjainten virrassa
Lukutoukan kulttuuriblogi
Taikakirjaimet
Kuuttaren lukupäiväkirja
DesdemOna
Villasukkamurmelin kirjablogi
Kirjakko ruispellossa
Kirja hyllyssä
Orfeuksen kääntöpiiri
Eniten minua kiinnostaa tie
Anun ihmeelliset matkat
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Bibliofiilin päiväunia
Kirjoja ja kakkuja
Mari A:n kirjablogi
Hyllytontun höpinöitä 

Kirjasähkökäyrä

Minun alustava lukupinoni näyttää tältä:

Thomas, J. Calypso Summer
Funder, A. The Girl with the Dogs
Hauru, H. Paperinarujumala
McEwan, I. The Daydreamer
Naipaul, V.S. India: a Wounded Civilization
Xenophobe's Guide to the Finns
Ogawa, Y. Revenge


Oikein iloista, rauhaisaa ja ihanaa joulua kaikille, ja tervetuloa maratoonaamaan kanssani heti joulun jälkeen! Nyt täällä laitetaan teetä kannuun ja rojahdetaan riippukeinuun heijaamaan kirjan kanssa :-)

Tarinoita tavaroista

Vihdoin sain loppuun Edmund de Waalin The Hare with Amber Eyes: a Hidden Inheritance. Olen lukenut kirjaa kitkutellen viikkokaupalla. Syynä hidasteluun oli muun 'elämän' (lue: työn) lisäksi itse aihe: de Waal on keraamikko, joka kirjoittaa pienistä netsukeista, jotka ovat olleet perheen hallussa muutaman vuosisadan. Eikä minkä tahansa perheen, vaan Ephrussien, jotka ovat rikkauksineen ja suhteineen loistaneet Euroopan eri maiden kuumimmissa seurapiireissä. Vaikka keskiössä ovatkin omaisuus ja tavarat, sinänsä minulle hiukan puiseva aihe, itsekin käsillään luovaa työtä tekevä de Waal osaa kirjoittaa esineistä ja rakennuksista mielenkiintoisesti, kauniisti ja sellaisella asiantuntijan innolla, joka tarttuu lukijaankin.

de Waal, E. The Hare with Amber Eyes. A Hidden Inheritance. Vintage, London, 2011 (2010).

Pienet, taidokkaasti kaiverretut netsuket päätyvät kirjailijan haltuun tämän isosedän kuoltua Japanissa. De Waal alkaa seurata langanpäätä taaksepäin aikomuksenaan selvittää kuinka ne päätyivät suvun haltuun. Tavaroiden lisäksi puhutaan tietenkin ihmisistä, joille ne kuuluivat ja siitä ajasta, jonka ympäröiminä he elivät. Suurin osa meistä tavallisista tallaajista ei pysty samaistumaan Ephrussien elämään ja ympäristöön: kulta kimaltelee, julkisivut on puunattava kuntoon, juhlavia rakennuksia pykätään Euroopan metropoleihin ja tuttavalista on täynnä taide- ja liikemaailman who-is-who-hahmoja. Synkän varjon suvun historiaan heittää natsien valtaannousu, seikka joka tietenkin vaikutti juutalaissuvun kohtaloon julmasti ja dramaattisesti. Ei asema ympäröivässä yhteiskunnassa aina ollut heppoinen natsiajan edelläkään, ja tämä olikin omalla kohdallani yksi kirjan mielenkiintoisimmista anneista: kuinka kansanryhmä voidaan leimata ulkopuolelta, vaikka sisällä sydämessä kokee olevansa yksi muista ja on ollut integraalisesti osa yhteiskuntaa vuosikymmeniä. Kuinka poliittiset muutokset voivat hetkessä vaikuttaa ihmisten elämään äärimmäisen voimakkaasti ja yllättäen. Kuinka sellaiset perheet ja suvut, joiden juuret ja jäsenet ovat levinneet ympäri Euroopan, olivat varsin kummallisessa tilanteessa maailmansotien aikaan: uskollisia asuinmaalleen, mutta samalla virallisesti sodassa omia perheenjäseniään vastaan.

 "How objects are handed on is all about story-telling. I am giving you this because I love you. Or because it was given to me. Because I bought it somewhere special. Because you will care for it. Because it will complicate your life. Because it will make someone else envious. There is no easy story in legacy. What is remembered and what is forgotten? There can be a chain of forgetting, the rubbing away of previous ownership as much as the slow accretion of stories. What is being passed on to me with all these small Japanese objects?"

De Waal matkustaa ympäri Eurooppaa tutkien netsukeiden vaiheita ja sukulaistensa elämää vieraillen arkistoissa ja vanhoissa arvoasunnoissa. Menneisyydestä heräävät henkiin eri persoonat ja ajanjaksot, perheen pyrkimykset ja toiveet. Seikkaillaan Tokiossa, Wienissä ja Pariisissa. Kaveerataan Renoirin kanssa ja kuunnellaan Wagneria. Minua hidasti ja ahdisti ajoittain kaikki kullan kimallus, luksus ja loisto, raskaat huonekalut, arvotaide, virallisenoloiset illalliskutsut, sekä liike-elämän että suvun vaatimukset ja viimeisen muodin mukaiset asut. Tuollaisissa olosuhteissa nuupahtaisin heti, luulen. Kirja oli aiheensa puolesta minulle kuin hiukan liian makeaa ja raskasta jälkiruokaa. Hyvää, mutta vain vähän kerrallaan nautittuna. Suosittelen kuitenkin erittäin lämpimästi. Kuvan kirjan sivuille liimaillut luikuisat muistilappuset puhukoon puolestaan.      

"All these cousins can start a sentence in one language and finish it in another. They need these languages, as the family travels to Odessa, to St Petersburg, to Berlin and Frankfurt and Paris. They also need these languages as they are denominators of class. With languages, you can move from one social situation to another. With languages, you are at home anywhere."