Onnellisuutta on tullut mietittyä hiukan syvemmin viime kuukausina, sillä päädyin jopa aihetta oikeasti etäopiskelemaankin, ihan huvikseni vain, tosin aika loppui kesken kun olin kurssin mattimyöhänen. Joitakin tiedonmuruja jäi onneksi mieleen, ja niitä oli mielenkiintoista soveltaa omaan elämään - tai edes tarkastella sopivatko ne omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Opiskeluhomma juonsi luonnollisesti juurensa viime vuoden prosessista (joista pikkuisen avauduin
täällä ja
täällä), joka taas johtui edellisten vuosien koettelemuksista, joka taas... Näin mennään elämässä eteenpäin, yksi asia johtaa toiseen ja se taas kolmanteen. Elämä kyllä kuljettaa, jos sen antaa eikä bunkkeroidu. Tarpeellista on ainoastaan silloin tällöin tarkistaa, onko suunta se, mihin mieli tekee mennä. Jos ei, purjeet hetkeksi lepoon ja ruori on sitten väännettävä toisiin maisemiin.
 |
Eilen ruori kääntyi taas kauniiseen Caloundraan. Kolea, mutta kuvankaunis talvipäivä. |
Olen realisti ja optimisti, ja syvällä sisimmässäni onnellinen ihminen. Onnellisuudesta puhuttaessa on aluksi hyvä hiukan määritellä se, mitä koko hommalla tarkoitetaan. Onnellisuus ja optimismihan ei tarkoita sitä, että maailmaa katseltaisiin ruusunpunaiset lasit tiukasti silmillä, tai että mitään pahaa ja ikävää ja kammottavaa ei tapahtuisi, tai että kaikki olisi helppoa ja menisi aina suunnitelmien mukaisesti. Onnellisuuteen ei tarvita valtavaa harjaa, jolla lakaistaisiin negatiiviset ja vaikeat asiat maton alle. Katsettakaan ei tarvitse kääntää, kun kohtaa vaikeuksia, omia tai toisten. Eikä onnellinen ihminen ole tietenkään onnellinen joka ikinen hetki, sehän olisi aivan epäluonnollista! Joskus elämä vetää ilmat keuhkoista ulos ja potkaisee kenet tahansa kontilleen. Kyllä optimisti ja onnellinen ihminenkin tuntee kipua, surua ja epätoivoa - ja myötätuntoa, kun nuo osuvat jonkun toisen kohdalle. Se, kuinka noista kokemuksista jatketaan eteenpäin, on se tärkeä juttu.
Jokainen hiukan pidempään elänyt on varmasti huomannut omassa elämässä ja lähipiirissä, että kaikki me poukkoilemme aalloilla välillä siellä harjalla - kovassa kiidossa, raittiissa ilmassa sekä aurinkoisia näköaloja ihaillen, ja sitten toisina aikoina aallonpohjassa, jossa näköalat ja fiilikset ovat tummemmat, tunkkaisemmat ja ahtaammat. Joskus aalto paiskaa rypemään sinne kuuluisiin pohjamutiinkin. Tästä syystä en ymmärrä kateutta ollenkaan. En tunne yhtäkään ihmistä, joka ei olisi jossakin vaiheessa elämäänsä joutunut kohtaamaan vuoren kokoisia vaikeuksia tavalla tai toisella. Sellaisia ihmisiä ei olekaan, joilla 'kaikki on aina niin helppoa ja menee hyvin'.
 |
Nämä rantakalliot ovat hioutuneet ties kuinka monen miljoonan vuoden kuluessa. |
Se, mikä saa ihmisen tuntemaan onnellisuutta taitaa myös vaihdella ihmisestä, elämänvaiheesta ja ajasta toiseen, vaikka joitakin yleisyyksiä voi ollakin. Aika erilaiset asiat tekivät minusta onnellisen kun olin lapsi tai teini verrattuna nykyhetkeen. Mikä sitten saa sydämen pakahtumaan onnesta ja elämänilosta juuri nyt?
Luonto
Erityisesti energiaa ja iloa tuovat meri, tuuli, aurinko ja metsä. Australian rannat ovat minulle kuin happea. En osaa enää elää ilman rannan ja valtameren puhdistavaa ja rauhoittavaa vaikutusta. Nykyinen puolen tunnin ajomatka lähimmälle 'kunnon' rannalle tuntuu tuskalliseslta ja takaraivossa nakuttaa ääni, joka komentaa asumaan takaisin rannan viereen, (mielen)terveyssyistä. Tuulikin saa minut tuntemaan olevani elossa; täysin hiljainen ja liikkumaton ilma saa olon jotenkin levottomaksi ja pysähtyneeksi samanaikaisesti. Aurinko tuo lämmön ja elämän sekä piristää automaattisesti mielen. Metsä taas hengittää meille kaikille. Pidän kaikenlaisista metsistä, minulla ei ole suosikkia. Metsissä on hienoa tutkia kaikkia niitä yhteyksiä mitä eri kasvien ja eläinten välille on syntynyt. Metsissä on niin paljon kaikkea - ja lisäksi ihana ilma hengitellä, ihania ääniä kuunneltavina. Luonto saa pulssin laskemaan, hengityksen syventymään, mielen rauhoittumaan ja kaiken tuon kautta asiat asettuvat terveellisempään tärkeysjärjestykseen. Tämähän on ihan tieteellisesti todistettu fakta.
 |
Rohkeat snorklailivat märkäpuvuissa ja tutkiskelivat rantakallioiden rakoja. |
Ystävyys
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan ihania ystäviäni. Uusia ja vanhoja. Johtuukohan se siitä, että mitä kauemmin elää, sitä useammin on tarvinnut apua ja on voinut auttaa? Ystävien ansiosta toivo ihmiskunnan tulevaisuuteen säilyy. Tässä maailmassa on mahtavia ihmisiä, jotka levittävät lannistumatta hyvää ympärilleen. Ystäviin lasken kaikki lähimmät ihmissuhteeni, sillä se onni ja tärkeys rakentuu minusta sille ihmistenväliselle ystävyydelle, olipa kyseessä sitten vanhempi, lapsi, sukulainen, esimies, alainen tai lapsuudenystävä.
Toivo
Minulle kaikkein kamalimpiin kokemuksiin elämässä on kuulunut toivoton ja näköalaton olo. Kun kaikki on romahtanut päälle ja hetken on tuntunut, ettei ole mitään ulospääsyä, minkäänlaista suunnitelmaa tai valonvälähdystä tunnelin päädystä. Mieleen ei ole tullut mitään mukavaa haavetta tai visiota siitä, kuinka jatkaa eteenpäin valoisimmille vesille. Onneksi minusta on mukavaa olla konkreettisesti ulkona, ja silloin ei voi olla välttymättä joltakin uudelta ja ulkopuoliselta. Näin saa ideoita ja ymmärtää, ettei
kaikki ole se mitä oman pääkopan sisällä sattuu tapahtumaan. Toivokin sitten herää, ja sen avulla on helppo kiivetä kuopasta takaisin maan pinnalle. Meditaation ansiosta on ollut aika hienoa oppia tuntemaan omia ajatuskaavoja ja huomata ne 'mielen rautatiet' joita pitkin joskus lähtee puksuttamaan ihan turhaan. Kun sen tunnistaa, ei lannistu, vaan voi hypätä heti pois kyydistä, tai sitten vain tehdä sen ajatusrundin tunnollisesti ihan loppuun saakka, kuitenkin tietäen, että huono olo loppuu aikanaan, eli ei hätää.
Minusta on ihanaa haaveilla ja visioida ja toivoa kaikenlaista. Ymmärrän, että konkreettisia käytännön hommia tarvitaan aina toteutukseen. Minusta haaveilu on kuin verkkojen heittämistä veteen. Kun on valmiina jonkinlaisia mietittyjä visioita siitä, mitä haluaisi tehdä, on helpompi huomata mahdollisuuksia ja tarttua niihin, kun sellaisia eteen sattuu. Ja näin tulee unelmista joskus totta.
 |
Perjantain näköala oli pilvisempi. |
Mielekäs tekeminen
Ajankohtainen asia juuri nyt, kun olen hiukan tuuliajolla ja miettimässä yhä uutta suuntaa. Minulle onnellisuuteen liittyy läheisesti myös se, kuinka aikaani käytän. Tämäkin liittyy varmasti vanhenemiseen ja sen tajuamiseen, että aikaahan on meillä rajoitettu ja tuntematon määrä! Jotenkin tämä seikka on vasta nyt oikein jysähtänyt tajuntaan, ja sen vuoksi jokainen päivä tuntuu merkitykselliseltä. Olen nyt varovaisempi, tai ainakin tietoisempi, ajankäytöstäni. Kenelle ja minkä hyväksi aikaani ja energiaani käytän? Missä ja miten lasketaan 'hyöty': rahassa, hyvinvoinnissa, oikeudentunnossa, estetiikassa, konkretiassa vai tunteissa? En osaa viihtyä töissä, jossa en näe positiivista vaikutusta ihmisten elämään. Kun ajattelen mielekästä tekemistä, ajattelen tietenkin työelämää, mutta myös ajankäyttöä yleensä. On tärkeää pitää myös itsestään huolta. Joskus se voi tarkoittaa, ettei tee hetkeen mitään. Ilman terveyttä ja energiaa ei saa paljon aikaiseksi ja oma olokin heikentyy, jos ei kuuntele itseään ja kohtele itseään hyvin.
 |
Ajan patinaa. |
Tässäpä nämä ajatukset tältä aamulta. Meille on iskenyt talvi kunnolla, eli sormet kohmeessa naputtelen tätä postausta. Yöllä lämpötila laski kuuteen asteeseen, sisällä ei varmaan ollut monta astetta lämpimämpää. Suuri teekuppi on kirjoitellessa täyttynyt ja tyhjentynyt kolme kertaa. Aurinko paistaa. Kohta lähdemme ulos ystäviä halaamaan ja herkuttelemaan. Pitäisi varmaan uskaltaa luopua pyjamasta ja villatakista ja villasukista ennen lounasaikaa.
Oikein ihanaa ja onnellista sunnuntaita kaikille teillekin :-)