Rakas, villi jumituskirja, jonka tahkosin silkalla
tahdonvoimalla loppuun. En tiedä mikä jarrutti lukemista tämän kohdalla,
mutta niin vaivalloista ja hidasta oli meno, että kirja taisi
olla lainassa ainakin vuoden! Azar Nafisin The Republic
of Imagination on kuitenkin loistava ja mielenkiintoinen kirja – siksi siis
halusin jumista huolimatta lukea sen loppuun.
Lyhyesti:
puhutaan
kirjallisuuden merkityksestä globaalissa perspektiivissä. Nafisi tutkii
amerikkalaista kirjallisuutta (ja sitä kautta kulttuuria) keskittyen
erityisesti
Mark Twainiin, Sinclair Lewisiin ja Carson McCullersiin. Näistä hän
kaivaa amerikkalaiset arvot ja elämäntavat, kuinka ne ovat vaikuttaneet
ja syntyneet kotimaassaan – mutta myös kuinka ne vaikuttavat muualla
maailmassa, muissa todellisuuksissa. Puhutaan kirjallisuuden
arvosta, riskeistä, merkityksistä ja vaikutuksista. Nafisi kirjoittaa
myös omasta ja lähipiirinsä kokemuksista siirtolaisena, uuden henkisen
kodin etsinnästä ja erilaiseen kulttuuriin tutustumisesta ja sen
ymmärtämisestä osin kirjallisuuden kautta.
![]() |
Nafisi, A. The Republic of Imagination. Random House, London, 2015. |
Nafisin
iranilaistausta laittaa
(amerikkalais)kirjallisuuden toisenlaiseen valoon: lukijaa herätellään
huomaamaan millaista on kirjallisuus silloin kun se on kielletty, kun
sitä on kirjoitettava ja/tai luettava henkensä edestä peläten,
kun se on ainoa keino saada tietoa, inspiraatiota, valoa, tilaa? Kirja
sai miettimään kuinka kirjallisuus, tarinat ja sanat näyttäytyvät aivan
erilaisina jossakin pikkukylän kirjaston hyllyllä, supermarketin
alelaarissa, keskustan valtavassa kirjakaupassa ja
vaarallisena kauppatavarana - kaikki tämä on paikasta, ajasta ja
kulttuurista riippuvaista. Ja kuinka tärkeää on se, että kirjallisuutta
tuetaan, luetaan, ostetaan, käännetään ja tietenkin kirjoitetaan.
Kirjat - ja ideat - eivät pysähdy maiden rajoilla. Historia on
osoittanut kuinka kerta toisensa jälkeen kirjojen ja kirjallisuuden
sisältämät ajatukset voivat saada aikaan suuriakin aaltoja ja muutoksia
yhteiskunnassa.
"For eighteen years I experienced a revolution, a war, murder and the persecution of people close to me. Even then, in the midst of the sirens and the bombs, we turned to books, because we wanted to make sense of this senseless brutality."
"For eighteen years I experienced a revolution, a war, murder and the persecution of people close to me. Even then, in the midst of the sirens and the bombs, we turned to books, because we wanted to make sense of this senseless brutality."
The New York Timesin arvostelu
kysyi turhaantuneena sitä, kenelle Nafisi on kirjan suunnannut? Minua
tämä ei huolestuttanut tai mietityttänyt. (Itse asiassa Nafisi kertoo
suoraan sivulla 35, kenelle on kirjan kirjoittanut.) Vaikka suurin osa
kirjan (paikoittain kuvitetuista) sivuista keskittyy Nafisin omiin
kokemuksiin ja keskusteluihin ystäviensä ja tuttaviensa kanssa, sekä
analysoi Twainin, Lewisin ja McCullersin tekstejä, ei tämä mielestäni
ollut kirjan syvin anti. Tärkeintä oli se kulttuuri- ja
yhteiskuntakritiikki, mikä Nafisin ystävien, Huckleberry Finnin ja
kumppanien tarinoista heijastui ja se, että sillä voi olla merkitystä
myös Yhdysvaltojen ulkpuolella. Kirjallisuus ja mielikuvituskin voi olla
koti, ja lukijoista voi muodostua kokonaisia, perheenkaltaisia
yhteisöjä.