Sunday, March 31, 2019

Valtava, pieni elämä

Pitkästä aikaa kirja, joka aidosti itketti, ja jonka en halunnut loppuvan. Hanya Yanagiharan A Little Life oli nimestään huolimatta valtava, melkein hukuttava. Palkittu ja monilla shortlisteillä nimetty paperikirja on aikamoinen tiiliskivi, ja äänikirjakin on melkein 33-tuntinen. Minä kuuntelin äänikirjaa työmatkat, minkä vuoksi tarina paloittui puolen tunnin sessioihin junaillessa tai pyöräillessä. Tämä on voimakas ja monilta osin raskas tarina, ja siksi paloittelu sopikin minulle mainiosti. Mahan pohjassa tuntui usein kammottavalta: kuvotti, suututti, itketti, ajattelutti ja säälitti. Nyt lukemisesta (tai siis kuuntelemisesta) on jo kulunut muutama kuukausi, ja huomaan, että todellakin kuunnellessa kaikki nuo negatiiviset tunteet olivat melkein jatkuvasti pinnassa. Kirja saisi melkein tulla trigger warninging kanssa: niin raskaista ja satuttavista asioista on kyse. Kipuilusta ja kammottavuudesta huolimatta taustalla virtaavat kuitenkin kauniit ja järkkymättömät ystävyyden ja rakkauden tukirakenteet, vuosi vuoden jälkeen, läpi koko pienen elämän.  

Yanagihara, H. A Little Life. Narrated by Oliver Wyman. 32hrs 51 mins. Release date: 29 Oct 2015.

Kenen pienestä elämästä on sitten kyse? Aluksi lukija tutustuu neljään vastavalmistuneeseen nuoreen mieheen, jotka muuttavat New Yorkiin onneansa tavoittelemaan: William, näyttelijä; Malcolm, arkkitehti; JB, taidemaalari ja Jude, asianajaja, ovat ystävystyneet opiskeluaikoina. Kuulemme taustoista - kaikkien, paitsi Juden, joka ei puhu juuri mitään menneisyydestään. Kaverukset janoavat menestystä ja tekevät töitä sen eteen, tukevat toisiaan elämän käännekohdissa ja ottavat mahdollisuuksista kaiken irti. Ystävyyden verkko säilyy, joskus löyhempänä, joskus tiukempana, tarpeista ja tilanteista riippuen. Pikkuhiljaa tarina kiertyy salaperäisen Juden ympärille. Juden, joka ei koskaan pidä lyhythihaisia paitoja ja shortseja. Ystävilleen uskollisen, eteerisen kauniin ja kiltin Juden, jonka menneisyyden arvet eivät ole koskaan umpeutuneet. Sukellamme syvälle, ja sitten vielä syvemmälle ihmisen pahuuteen, julmaan sadismiin, räikeään hyväksikäyttöön, puuduttavaan toivottomuuteen, menetettyyn lapsuuteen, ja niistä seuranneeseen näkymättömyyteen, arvottomuuden tunteeseen, häpeään ja tuskaan, joka ei lähde pois, vaikka kaivaisi oman lihansa pala palalta pois, ja valuttaisi verensä viemäriin.

"He had all sorts of rules he had constructed for himself over the decades, based on lessons someone must have taught him. What he wasn't entitled to, what he mustn't enjoy, what he mustn't hope or wish for, what he mustn't covet, and it took some years to figure out what these rules were, and longer still to figure out how to try to convince him of their falsehood. But this was very difficult. They were rules by which he had survived his life. They were rules that made the world explicable to him."

Tämä kirja ei jätä rauhaan. Ystävyys ja rakkaus kulkevat kaiken kamaluuden rinnalla, mutta niin kuin oikeassa elämässäkin, ihmisten välisessä kommunikaatiossa on usein ongelmia: viestit menevät perille joskus toivotulla, joskus ei-toivotulla tavalla, ja joskus luottamuksen kohde ei ole sen arvoinen. Mietitään totuutta ja valheita, aitoutta ja rooleja, rohkeutta ja pelkoa, menestystä ja epäonnistumisa, käyttätymis- ja ajattelukaavoja. Ennen kaikkea vuosien kuluessa rakkaus ja ystävyys ovat ne, jotka meitä kantavat, niin kuin kirjan hahmojakin, olipa seikka tiedostettu tai tiedostamaton. Joskus rakastaminen on vaikeaa, joskus helppoa. Samoin on rakkauden vastaanottamisen kanssa. Kuinka paljon yksi ihminen jaksaa sisällään kantaa? Kuinka auttaa lähimmäistä, joka ei halua ottaa apua vastaan, vaikka selkeästi kärsii suunnattomasti? Kuinka elämä muuttuu, kun avautuu toiselle raakana, omana haavoittuvaisena itsenään?

Lopussa itkin, ja itkin välilläkin. Ja monesti olin onnellinen, ja niin iloinen rakkaudesta ja ystävyyden huolehtivasta lämmöstä, jonka soisi joka ikiselle maailman ihmiselle. Seuraamme nelikon elämänvaiheita loppumetreille saakka; muistoja, havaintoja, riitoja, menestyksiä, pohjanoteerauksia ja juhlia. Elämä on aaltoliikettä, jossa kypsymme, tai ainakin vanhenemme.  Nämä neljä lahjakasta menestyvät hyvin ammateissaan ja polskivat yhteiskunnan yläportailla. Ihmissuhteissa on sekalaisempaa, mikä ei tietenkään yllätä. Taustalla sykähtelee New Yorkin hyväosaisten vaativa pulssi. Nelikon ystävyyteen ja ihmissuhteisiin saadaan syvyyttä myös taiteen kautta: JB kuvaa usein taiteessaan ystäviensä arkea ja saa kohteensa ja muut paikallaolijat reflektoimaan itseään ja toisiaan. 

Minä haluan lukea tai kuunnella tämän kirjan vielä uudelleen. Siihen saakka sisältö kyllä takuulla muhii mukana ajatuksissa. Mietin, voinko laittaa tämän kirjan lempikirjaksi. Juuri nyt minä en uskalla! Tämä on liian kuvottava! Ja samaan aikaan niin kaunis ja herkkä ja aito ja rakastava. Minun täytyy ajatella asiaa vielä jonkin aikaa. Lukeminen on Kokemus, varautukaa siihen.