Monday, August 26, 2019

Inspiroivaa O:lta

O's Little Book of Calm & Comfort on kuin lämmin viltti koleana sadepäivänä. O on tietenkin Oprah Winfrey'n The Oprah Magazine, ja rauhoittavat ja lohduttavat sanat tulevat lehteen kirjoittaneilta vieraskynäläisiltä. Lehden toimittajat ovat koonneet yksiin kansiin kirjoituksia ja runoja teemoittain: Simple Solace, Kindred Spirits, Somewhere Safe, Mysterious Ways ja Strength from Within.

Yhteistä näille tarinoille on kirjoittajien elämänkokemus, herkkä havainnointi ja jonkinmoinen elämää kantava opetus tai oivallus, joka on jäänyt käteen vuosien varrella. Niin kuin voi kuvitella, mahtuu sivuille elämän suuria käännekohtia: kuolemaa, syntymää, sairauksia, eroja, ja niin edelleen. Joskus mukana on voimakkaita muistoja tai muuten käänteentekeviä tapahtumia, tai sitten vain niitä ankkuroivia rutiineja, joiden avulla jalat pysyvät maassa silloin kun elämä tönii ja heittelee.

"What was obvious is that we had the mountain range behind us and the ocean before us. What's obvious is that we will change. What's obvious is that the sun will set and rise and that everything can be attempted again." 
(Kaui Hart Hemmings: At My Fingertips)


O's Little Book of Calm and Comfort. Macmillan, London, 2017.

Tämä on ihana lahjakirja moninaisiin elämäntilanteisiin, tai sitten ihan vain omaan hyllyyn lisäämään uskoa elämään ja ihmiskuntaan, varsinkin nyt kun Amazon palaa, jäätiköt sulavat, ja hiukan joka paikassa valtaan äänestetään(!) itsekkäitä hörhöjä, joita et takuulla haluaisi naapureiksi, työkavereiksi tai pomoiksi. Vaikka veri kuohahteleekin uutisia lukiessa, onneksi kotona on ihana pörröinen mussukka, jonka kanssa huolet hetkittäin unohtuvat, vaikka mattoja on tässä pesty viime kuukaudet aika rivakkaan tahtiin... Tuota kirjoittaessani tajusin, että olen tosiaan vuosien saatossa raahannut Suomesta tänne neljä räsymattoa!



Kotitonttu ovenpielessä.

Tuesday, August 20, 2019

Taivaallista unelmien pumpulinektaria

Me käväisimme Minin kanssa kesä-heinäkuussa yllättävällä pikavisiitillä Suomessa. Olipa kyllä reissu: samaan aikaan haikeaa, mahtavaa, kaunista, surullista, työntäyteistä ja rentouttavaa. Liian nopeasta visiitistäkö se johtuu, kun tuntuu, että sydämestä jäi palanen Suomeen, eikä se ole saapunut vieläkään tänne takaisin? Tuntuu, että niin paljon jäi tekemättä ja näkemättä, mutta ehdimme kaiken muun käytännön asioiden hoitelun lisäksi sentään kellua kaverin kanssa Altaalla, ihailla Oodia (vaikka kirjoja olisin kaivannut sinne enemmän, muuten ihan huippupaikka!) ja saada Muumi/Tove-kiksit upeassa, uudessa Muumimuseossa. Kaikkein hienointa oli kuitenkin juhlia äidin 75-vuotispäiviä isommalla jengillä. 


Oodissa.

Aamupalalla.

Altaalla.

Jo menomatkalla fiilistelimme Singaporen lentokentän TWG-kaupassa valikoimia ihaillen. TWG on minulle uusi tuttavuus: 2008 perustettu singaporelainen luksusteeliike, jonka myynti on ainakin toistaiseksi aasiapainoitteista. Logo "1837 TWG Tea" hiukan hämää, vuosiluku ei nimittäin viittaa firman perustusvuoteen, vaan vuoteen, jolloin Singaporesta tuli yksi maailman tärkeimmistä tee- ja maustesatamista, joissa maailmanlaajuista kauppaa käytiin. Nyt TWG hankkii teelehtiä kaikkialta maailmasta ja sekoittelee upeita teekokemuksia (ainakin tämän yhden perusteella).

TWG täynnä teeherkkuja.

Tänne lorahtaisi helposti satanen jos toinenkin. Säästöpossua täytyy alkaa ruokkia ajoissa.


Muitakin herkkuja löytyy teen kaveriksi.
Herkkukassi mukaan.


Minä nappasin pitkällisen jahkailun jälkeen White Sky Tean, jossa valkoiset Yin Zhen lehdet lyövät kättä keltaisten ylang ylang -kukkasten kanssa. Miten jokin niin yksinkertainen voikaan olla niin upeaa? Postauksen otsikko ei kuulkaa ole liioittelua ollenkaan - tämä tee tarjoaa taivaallista nautintoa kaikin mahdollisin keinoin: nektarinkeltaisella ulkonäöllään, tuoksullaan (sekä kuivana, että haudutettuna) ja maullaan. Nyt vain kävi niin ikävästi, että tee ehti loppua ennen kuin sain kuvan otettua lehdistä kukkasineen. Yin Zhen on valkoista, nukkaista, käsinpoimittua teetä Kiinasta. Ylang Ylang -kukat taas tulevat jostakin Intian valtameren saarilta. Yhdessä nämä kaksi saavat aikaan huumaavan hedelmäiseltä, kukkaiselta, melkein 'toffeiselta' ja makealta (mutta ei liian makealta) tuoksuvan juoman, jossa on juuri sopivissa määrin teelehtien tuomaa suorapuheista ytyä. Valkoisen teen ollessa kyseessä, maku on silti ihana kevyttä. Olen juonut tätä purkin alusta loppuun saakka päivittäin, ja jotain taianomaista tässä juomassa kyllä on, sillä en muista koskaan juoneeni jotain teetä kyllästymättä melkein kaksi kuukautta joka päivä! Päinvastoin, suunnitteilla on matka Singaporeen ja muidenkin TWG-perheenjäsenten testailu, ehkä Marina Bay Sands Tea Salongissa?


Ihanimmista ihaninta teetä.
  
Ainoa kuva tästä herkusta: puoliksi juotu Pentikin monogrammikupponen kotimaisemissa. Kupin (ja lautasen) löysin Akaalta kirpputorilta - mikä tuuri!

Tuesday, August 13, 2019

Riipiviä kohtauksia Argentiinasta

Mariana Enriquezin Things We Lost in the Fire (Las cosas que perdimos en el fuego - espanjasta kääntänyt Megan McDowell) sai minut ajoittain haukkomaan henkeä. Kammotus ja kuvotus hiipivät sivuilta suoraan sieluun. Ollaan Argentiinassa, diktatuurin jälkimainingeissa. Suurimmassa osassa novelleissa hyvä- ja huono-osaiset, töissä puurtajat ja rikolliset, kohtaavat eri tavoin, ja moraalipainiskelua käydään varsinkin lasten kohtaloiden kautta. Lapsille tapahtuu hirveyksiä, ja yhteiskuntaluokasta tai yhteisöstä riippuen asia on miltei ymmärrettävää arkipävää tai yöunet vievää oksettavaa kauhua, kyseenalaistamista ja syyllisyyttä. Novelleissa yritetään auttaa, mutta ulkopuolinen on aina ulkopuolinen, vaikka osoite olisikin ihan naapurissa. Harvoin kohtaaminen on aitoa, ja kauhistuttava realismi väkivaltaisine ilmentymineen puhkaisee kuplia muutaman sivun välein. Muutamaa tarinaa on maustettu myös vanhoilla uskomuksilla ja maagisella realismilla, monessa roiskuu veri tai muut eritteet.


Enriquez, M. Things We Lost in the Fire. Portobello Books, London, 2017.



 "The flashlight shone onto things that made no sense. A medical book with gleaming pages open on the floor. A mirror hung near the ceiling - who could see a reflection up there? A pile of white clothing. Pablo froze; he moved the flashlight and the light simply didn't show another wall. That room never ended, or its end was too far away for the flashlight to reach it."
 

Novelleissa kohdataan rumuus, köyhyys, lika, epämuodostumat ja eläimellisyys - kaikki, minkä suurin osa haluaisi työntää piilon ja lakaista maton alle. Kirja on sykähdyttävää, oksettavaa, hyytävää, satuttavaa, ahdistavaa ja epätoivoista luettavaa. Enriquez kirjoittaa tyynesti ja suoraan, lukijaa herätellen.  Vaikuttava lukukokemus kerrassaan.